Kuvien eettisyys

[HM]

@sirpa Tuonne hötölään jo vastasinkin mikä perustuu löyhästi sun koiravertaukseen. Tämäkin on hyvä asia pohdittavaksi, kenen syytä se sitten todellisuudessa on vai onko kenenkään? Onko henkilö itse vastuussa mitä kuvia käyttää riippumatta siitä onko saanut vaikutteita toiselta harrastajalta? Minun mielestä jokainen on vastuussa vain omasta harrastamisestaan mutta ei siitä saako joku vaikutteita vai ottaako joku mallia.

Raleigh Linkin kanavaa seuranneena olen todennut että jokaisessa lajissa/piireissä on väärinkäytöstä, korruptiota mutta mun raja menee siinä mikä on selvästi epäeettistä. Varmasti on mullakin saddle seat kuvia ja onkin, tulen käyttämään myös jatkossa koska kuvien niukkuus mutta pyrin välttämään ääripään kuvia eli niitä joissa hevosen askellus ei ole enää luonnollista. Härkätaisteluhevosten kuvia tulen käyttämään myös, mutta en käytä areenakuvia. Sekin on toisaalta epäeettistä, mutta jos lähdetään sille linjalle että kaikki on epäeettistä ja väärin niin käteen ei jäisi oikein enää mitään sen jälkeen näin kuvaharrastajana.

[Jii]

Mielestäni tämä on ihan aiheellinen ja kivan kypsä keskustelu - omien moraalikäsitysten pohtiminen on tervettä, mutta etiikka noin yleisesti vaikea keskustelunaihe niinkun filosofisesti. Jokainen tulee omista lähtökohdistaan ja omien luonteenpiirteidensä kanssa keskusteluun oikeasta ja väärästä, ja kuten tuo hötölän kommenttiketju todistaa, se on myös aihe joka on helppo ottaa tosi uhkaavana ja henkilökohtaisena.

Pölhö ja muutama muu nostivat jo esiin oman näkökantani: fiktiivinen hevonen on minulle enemmän hahmo tai visuaalinen elementti kuin todellisen maailman heijaste.
Kammottavakin hahmo tai teko voi olla tehokas kuvan tai tarinan työkalu, se voi antaa katsojalle mahdollisuuden arvioida itse omia moraalikäsityksiään. Fiktiivinen hirveys voi olla jopa viihdyttävää, vaikkei oikeasti olisi. Mielestäni tässä kukaan ei silloin yksin ole syypää - kypsempi sisältö vain vaatii katsojaltaankin hieman kypsyyttä.
Virtuaalitalleilla ongelma on ehkä se, että harrastajia on kaikenikäisiä. Kuka on vastuussa mistäkin?

No, alaikäisen lapsen kasvatuksesta ja netinkäytöstä vastuussa ovat vanhemmat. Ratsastuskoululla opetuksesta opettajat.
Samalla se, ettei täällä itse kukin ole vastuussa muiden tekemisistä, ei mielestäni harrastusyhteisössä tarkoita, etteikö osuuttaan asennemaailmaan saisi pohtia. Mielestäni sitä on tosi hyvä pohtia.

Jos näkisin lapsen tekemän virtuaalihevosen jonka luonne olisi HURJA PUKITTELEE AINA LAUKKAA TÄYSILLÄ, ymmärtäisin kyllä, että kyseessä on fantasia omien ratsastustaitojen "taitavuudesta" eikä hevosen kipuilusta - mahdollisuudesta nimenomaan tulla toimeen myös kotitalleilla "vaikeiksi" nimettyjen hevosten kanssa.
Jos näkisin lapsen tekemän virtuaalitallin, jossa joka sivulla lukisi KUOLAIMET SATTUVAT HEVOSTA AINA NÄMÄ HEVOSET ELÄVÄT PIHATOSSA LUOMUNA, NIILTÄ PYYDETÄÄN AINA LUPA SELKÄÄNNOUSUUN, ymmärtäisin, että kyseessä on fantasia maailmasta, jossa oma ratsastusharrastus olisi mahdollisimman eettistä, eikä omissa käsissä olisi mitään, mikä voisi satuttaa rakasta eläintä.

Kumpikin näkökanta on ihan ymmärrettävä lapsille, jotka pitävät hevosista, ja selkeästi osa omaa eettistä kasvua. Ei se minulle kuulu heitä kasvattaa.
Jos näkisin meidän aikuisempien harrastajien talleilla samanlaisia ajatuksia, todennäköisesti suhtautuisin asiaan ihan samoin.

Tässä olen toki siinä mielessä helpommassa asemassa, että olen piirrosharrastaja - en valokuvaharrastaja. Piirrän vieläpä melko epärealistisella tyylillä. Kuvani ovat selvästi fiktiivisiä.
Siltikin kun piirroskeskustelussa postasin kuvan, jossa hevosta ratsastetaan rumasti visuaalisen muotokielen ja tarinankerronnan vuoksi, sanoin sen ääneen, koska mielestäni se on ihan fiksua tunnistaa. En vaadi sitä muilta. Se oli omasta mukavuudestani kiinni.

Oma moraalikäsitys nimenomaan onkin ajanut tähän piirrostalleilun suuntaan, lähinnä siltä kannalta, että mielestäni tuntuu omalta osalta pahalta käyttää toisten oikeiden ihmisten kuvia mielikuvitustarinoissa (elleivät ne ole jotain todella roolihahmo tai mallitilanne mielessä kuvattuja rojaltivapaita kuvituspotretteja, jotka on sitä varten otettu), ja ratsastus- ja poseerauskuvissa tuntemattomat ihmiset olisivat näin esillä.

Sitten taas tosielämän jalostustilanteen ja brändäyksen vuoksi välttelen nykyään mm. friisiläisiä, arabeita ja overokirjavia hevosia, samoin perustein myös esim. barrel racing, askellajikuvat jäisivät itseltäni käyttämättä. Muut saavat niitä käyttää, ei se minulle kuulu, mutta olen silti pohtinut omaa eettisyyttäni tämän verran. Kirjoittaessani kettujahdeista nykyajassa huomautan myös aina, että kyseessä on hajujäljellä rakennettu drag hunt, ei oikean ketun lahtaus.
Miksei sama inho ulotu osaltani esimerkiksi laukkaratsastukseen? Kai käsitän sen niin suuresti tuotantoeläinten osa-alueena harraste-eläinten sijaan, että suhtautumiseni on erilainen. Miksi suhtautumiseni tuotantoeläimiin on niin paljon apaattisempi? Hyvä kysymys. Ehkä siksi, että [kulttuurihistoriallinen ja yhteiskuntatieteellinen essee tähän].

(Olen minä kyllä laukkarataa käyttänyt esimerkiksi rikoslyhärin tapahtumapaikkana, jossa ammutaan sekä hevonen, että murhataan ratsastaja, ja tässä ehkä rinnastan laukkaurheilun toiminnan sitten itse hyvin epäeettiseksi... moraalipohdintani ei virtuaalitalleilla ole omassa tyhjiössään vaan osa yleisiä ajatuksiani.)

Samaten noin niinkun ihmisten kohtelun mielessä pitäen, en karusti ilmaistuna stereotyyppistä "intiaani-", saamelais-, samaani-, "mustalais-", lähi-itä-estetiikkaa jne. omilla talleillani pitäisi esillä pohtimatta, kuinka se oikeasti heijastelee asenteitani tosimaailman ihmisistä. Se, että minulla esimerkiksi on romanihahmo yhdellä tallilla, joka esiintyy tallin tarinoissa aktiivisesti (brittonian ambrose), on minulle isompi moraalinen itsearvioinnin paikka kuin se, että jollakulla toisella on vaikkapa valokuvallisia askellajifriisiläisiä.

Omat moraalini tahdon tuntea, ja on mielestäni hienoa nähdä, että muutkin pohtivat omia rajojaan. Esim. avoimesti rasistisesta, oikeiden ihmisten kohteluun vaikuttavasta kielenkäytöstä olen kyllä jonkun kerran sanonut täällä keskustassakin, koska omasta mielestäni niin on ollut oikein tehdä.

Varsinaisesti kenenkään toisen moraalikäsityksiin ei kuitenkaan minulla eikä kellään muullakaan ole valtaa vaikuttaa, ja siksi tuo hötölän järkytys vähän hassulta tuntuukin.
Ei kukaan tässä keskustelussa mielestäni ketään muuta ole käskenyt mitään tekemään. Kivaa pohdintaa omasta harrastuksen eettisyydestä taas on ollut virkistävää lukea. Ja jos olisi käskenytkin, ei se loppupeleissä kehenkään vaikuta.
Omat moraalikäsitykset ovat ennen kaikkea omasta epämukavuudesta kiinni, ja minusta se on ihan normaalia. Jos esim. valokuvien valinnasta ei koe itse mitään paineita, niin sitten ei koe, siinäpä se.

[Marjahilla]

Minun viestini luonteisiin liittyen oli pohdintaa omista hevosista ja omasta harrastuksesta. Sen haluan myös varulta selventää! Halusin tosiaan vain kuulla, onko kellään muulla alkanut ilmetä “tunnontuskia” ja ehkä hakea vertaistukea. Nyt kun olen lukenut näitä teidän vastauksia, niin tuntuu siltä, että ei mun tarvi ihan niin huolissaan olla mun “etupää puree, takapää potkii” hevosistani - mitä aiemmin! Että jos joku nyt ei tajua hoidattaa kivusta ilkeää hevostaan, koska on lukenut syntyjään äkäisistä hevosistani - en ole osa syyllisenä kaltoinkohteluun (näin kärjistetysti)

PS. Oo nyt viimeaikoina uskaltanut ottaa enemmän osaa keskusteluihin, vaikka itsekin aiemmin vähän pelkäsin. Ja omalta osalta voin ainakin todeta, että se miten kirjoittaa omat viestinsä ja esittää mielipiteensä - tekee todella paljon. Kun vähän miettii mitä ja miten sanoo, en ainakaan itse ole saanut keltään mitään hyökkääviä, ilkeitä viestejä tai asiasta seurannut muuta hankalaa mikä olisi jäänyt vaivaamaan! Kiitos siitä

[Tinu]

Hyvä aihe ja mielenkiintoista lukea muiden harrastajien näkemyksiä.

Itse olen myös alkanut kiinnittää enemmän huomiota käyttämiini kuviin, tästä kiitos kuuluu osittain noille aiemmin mainituille blogiteksteille. Yleisesti pyrin siis valitsemaan kuvia, joissa hevonen näyttäisi tyytyväiseltä, liikkuu kutakuinkin järkevästi eikä ole rullattu aivan nippuun. Yritän myös vältellä kuvia, joissa hevosella on alaturpis tai ylipäätään mitään ylimääräisiä/epämääräisiä varusteita (apuohjia, omituisia kuolainvirityksiä tms.). Toki oman tietämykseni perusteella mennään, joten välillä kuvavalinnat menevät varmasti myös metsään. Aina kuvien suhteen ei myöskään ole juuri ollenkaan valinnanvaraa (esim. harvinainen rotu tai väri) ja tällaisissa tilanteissa olen päätynyt käyttämään niitä vähän epäedustavampiakin kuvia.

Olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota myös kirjoittamiini teksteihin ja etenkin luonteisiin. Pyrin esim. kiinnittämään huomiota siihen, millaisia sanoja käytän hevosta tai sen käytöstä kuvaillessani. Toki huomaan, että nämä ajatukset näkyvät myös SLA:n luonnetuomaroinneissani - @Sippe tuossa aiemmin pohti tätä laatispisteasiaa ja voin ainakin omalta osaltani sanoa, että nimenomaan Nuppulanharjun hevosten luonteet ovat olleet omia suosikkejani tuomaroitavien joukosta.

[Sirpa]

Minä en nyt tiedä taas mistä joidenkin nokka ht.netissä meni solmuun, koska täällä nyt ei varsinaisesti olla ketään tuomittu. Minä tuomitsen lähinnä itseäni, koska omista kuvistani minä eniten niitä "vikoja" olen löytänyt ja en niillekään oikeasti aio tehdä mitään. Kuva on kuva ja minulla ei ole niitä turhan paljon (hevosmäärään nähden). Ja ne koirakuvatkin ovat nyt ne mitä ovat, typistämisestä huolimatta. Ja kun joku meni mainitsemaan sen entivanhaan muutamin paikoin harrastetun hevosten häntien typistämisen, niin check, löytyy sellainenkin. (En ole ihan varma vieläkö tätä siivotonta tapaa harrastetaan rapakon toisella puolella, googlatkaa cob tail Hackney, muttei mennä nyt siihen.) Se, että mietin näitä aiheita voi toki olla jonkun mielestä ylianalysointia, mutta a. tämänkin viestiketjun perusteella en ole ainoa ja b. joku joskus sanoi että ylianalysointi ei ole ominaisuus vaan elämäntapa ja se pitää minun kohdalla paikkansa.

Mutta jos totta puhutaan, niin virtuaaliharrastajilla on kyllä käytössä asianmukaisia kuvia, oli sitä mietitty tai ei. Minäkin "muutaman" vuoden olen harrastanut ja "muutaman" tallin sinä aikana nähnyt enkä muista ikinä nähneeni käytettävän sellaista kuvaa, joka olisi selkeästi kyseenalainen, kuten esimerkiksi loukkaantunut hevonen tai verta näkyvissä suupielissä tai kyljessä tai selkeästi huonosti pidetty. Väitän, että kaikki harrastajat kaikkina aikoina ovat kyllä yrittäneet etsiä ja käyttää niitä miellyttäviä kuvia, joissa hevonen ei ainakaan selkeästi voi huonosti.

Se, että minä käytän esimerkiksi big lick -hevosten kuvia voidaan tietenkin nähdä sen normalisointina, varsinkin kun laji ja tavat ovat Suomessa vieraita eikä niitä välttämättä osata täällä kyseenalaistaa. Toisaalta olen kyllä pyrkinyt omalta osaltani tekemään näkyviksi niitä ongelmiakin, jotta muut harrastajat tiedostaisivat niitä. Tennesseenwalkerien soringista kirjoitin blogiin jo vuonna 2008 (taisi muuten olla ensimmäinen minun kirjoittama teksti meidän blogissa, paljon on virrannut vettä Vantaassa sen jälkeen). Se on ehkä edelleen ainoa suomenkielinen teksti aiheesta, tosin ei se mikään ihme ole sillä se on tosi kaukainen asia täällä, jos jätetään virtuaalimaailma pois laskuista.

[Jii]

Ne ketkä sinne hötölään nyt meni anonyymeinä täysin perusteetta nimiä huutelemaan harrastusetiikkakeskustelun pohjalta, tuliko kova olo? Saitteko purkaa katkeria tuntoja? Paransitteko kaikkien kokemuksia ja keskustelukulttuuria taas tällä?

Kuka olikaan niin nyt vois hänelle olla hyvä paikka just sille omalle hiljaiselle moraalipohdinnalle eikä enää yhdellekään viestille missään foorumilla tähän liittyen. Hyvää yötä jooko.

(Ei hyvää päivää miten tää sama rumba on joka toinen kuukaus käynnissä. Just kun pääsin sanomasta että olipa kerrankin kivan fiksua ja kypsää ja rentoa jutustelua.)

[Jayde]

Mielenkiintoinen aihe! En ole aktiivisesti valinnut eettisiä kuvia, mutta kenties aivojeni perukoilla on jonkinlainen moraalinen kompassi toiminut. Nyt kun mietin, olen selkeästi suosinut sellaisia kuvia, joissa kannukset eivät uppoa kylkiin eikä ohjista revitä. Toki niitä saattaa entisiltä hevosiltani löytyä, mutta yleisesti ottaen olen (luultavammin) niitä vältellyt.

Tämä aihe on itse asiassa tapetilla (mahdollisen) uuden tallini kanssa - olen suunnitellut siirtyväni kouluhevosten pariin. Pitkään on ollut puhetta siitä, kuinka tuomarit palkitsevat niitä etujalkojaan korkealle nostelevia, jännittyneinä selkä notkolla juoksevia hevosia. Hassua kyllä, silmä tottuu tähän näkyyn! Tämä on mielestäni ehkä suurin riski epäeettisissä kuvissa - kuvissa esiintyvä hevosten kohtelu alkaa tuntua normaalilta, eikä niitä epäkohtia välttämättä huomaa.

Luonteisiin liittyen - itse olen harrastanut aktiivisesti ratsastusta kymmenen vuotta sitten, joten olen kieltämättä varsin ruosteessa. Olen myös huomannut sen, että tykkään inhimillistää hevosiani. Niiden luonteet ovat saaneet vaikutusta fiktiivisiltä hahmoilta, ja se hevosmaisuus on unohtunut taustalta.

Loppukommentiksi voin sanoa, että tämä on vain yleistä pohdintaa. En usko että kukaan on täällä kivittämässä sinua, jos tykkäät vaikkapa askellajiratsastuksesta tai karjanajoluokista. Virtuaalimaailmassa jokainen saa harrastaa ihan miten lystää! Voin ainakin itse sanoa, että oma kokemukseni näistä em. lajeista on varsin vähäinen, enkä tule tuomitsemaan. Myös ne perinteiset lajit ovat saaneet kuraa niskaansa. Ikävä kyllä IRL-maailmassa hevosten kohtelu voisi olla aina parempaa...

[Lilja]

Kyllähän tämä kuvien eettisyyskysymys kertoo siitä miten pitäisi suhtautua eläviin eläimiin. Jos käytetään kaikenlaisia kuvia sen enempää ajattelematta mitä kuvissa oikeasti tapahtuu.

Koiran hännän ja korvien typistämistä on käytetty jo esimerkkinä. Tähän samaan muottiin menee ne liian pitkälle jalostetut (koira)rodut joilla on vain terveysongelmia.

Jos me virtuaaliharastajat ollaan näin valveutuneita pohtimaan eettisyyttä. Niin se toivottavasti heijastuu myös tosielämään.

Ei enää osteta ylijalistettuja eläimiä, varsinkaan ajatuksella että pelastan tämän yhden yksilön.

[Oona]

Rehellisesti sanottuna en erityisemmin mieti virtuaalihevostelussa eettisyyttä. Toki katson ettei valokuvissa hevosilla nyt ole suu kilometrin verran auki tms, mutta vaikka olen hevosalan ammattilainen paperien kera niin en ala valokuvien hevosten kipuilmeitä sen suuremmin analysoimaan. Ennemmin katson, että hevonen on edustavan näköinen eli ei ole mikään lihasköyhä karvapallo ja seisoo/askeltaa fiksussa askelvaiheessa Suomalaisten kuvien osalta katson myös vähän ratsastajaa, ettei nyt ihan pahin kaksarikuva kuolat poskella mee nettiin. Kuten Miivikin tuolla valokuvaajana sanoi: käyttää sellaisia kuvia mitä voisi itse julkaista.

edit lisätään tähän myös, että irl ratsastan kannuksilla, kangilla, gramaaneilla ja käytän raippaa, enkä koe itseäni miksikään eläinrääkkääjä hevosen omistajaksi. Hevoseni hörisee kun tulee tallille ja tarhaa siivotessa viihtyy seurassani, joten uskon sen suoraan palautteeseen että se ihan mieluusti on seurassani.

[HM]

Hötönetissä on mainittu nyt pariin otteeseen nuoremmat harrastajat. On totta että tämäntyyppinen voi tuntua oudolta, kenties siltä ettei ole tervetullut. Kuin myös noussut puheeksi ilmapiiri jota ilmaisee se miksi osa keskustelusta on siirtynyt vanhalle foorumille.

Haluan korostaa että tässä on kyse omista tavoista, eli ei siitä miten muut harrastajat kokee asian. Ketään ei tulla ymmärtääkseni (ainakaan omasta puolestani) ripittämään tästä asiasta ja tulen jatkossakin olemaan kanssakäymisissä näiden harrastajien kanssa.

Olisi hienoa saada tänne nuorempien harrastajien mielipiteitä miten he asiat kokevat koska valtaosa tänne kommentoivista on ymmärtääkseni vanhempaa populaatiota. Ymmärrän myös mikäli ei uskalla omaa mielipidettään kertoa.

Mullakin meni muistaakseni pitkä aika että uskalsin rehellisesti kertoa oma mielipiteeni eikä sen tarkoituksena ole suinkaan lynkata muita vaikka toisinaan sanonkin turhaan suoraan tietyt asiat. Nykyisellä foorumilla ilmapiiri on huomattavasti parempi kuin vanhalla. Siksi että täällä keskustellaan oman nimimerkin takaa ja on ollut hienoa nähdä että omaa mielipidettään uskalletaan sanoa. Toki haarukat on välillä mennyt ristiin, mutta missäpä ei etenkin jos on netistä kyse. Facebook ryhmissä näkee välillä esimerkiksi aikamoista höykytystä vaikka siellä omalla nimellä ollaankin mutta se on tosielämää että eriävyyksiä on aina ja jokaisella on oma mielipiteensä, ketään ei tulla ripittämään siitä loppupeleissä vaikka joku sanoisikin vastaan. Tosielämässäkin kullakin on omat mielipiteensä, niitä ei vaan sanota yhtä suoraan tai kärkkäästi kuin nettikeskusteluissa. Ideaali olisi että asiat pysyisi asialinjalla, mutta ikävä kyllä se taitaa olla mahdotonta.

Tosin jos on pienet harrastuspiirit kuten täällä niin voi olla helpompi sanoa anonyymina jonka toisaalta ymmärrän mutta toisaalta en koska asiat voi aina ilmaista asiallisesti kuten hötönetin aloittaja myöhemmin korjasi ulosantiaan myöhemmässä viestissä ymmärrettävästi.

[Sirpa]

Tämä viesti menee nyt vähän metakeskusteluksi, mutta ehkä se tämän kerran sallittakoon.

Joka tapauksessa me puhumme täällä todella, todella abstrakteista asioista. Mielikuvitushevosista ja niiden kuvista ja mitä jos joku saa huonoja vaikutteita niistä kuvista ja niin päin pois. Tiedostan tämän kyllä ja ymmärrän täysin, jos tämä on jonkun mielestä yliajattelua ja turhaa ja tarpeetonta. Ihmettelen ettei kukaan ole täällä tullut sitä sanomaan (toki Keskustan tavan mukaan suhteellisen kohteliain sanakääntein, jos se on huonoa keskusteluilmapiiriä, niin haluaisin vain tietää mikä on sitten parempaa keskustelua ja ennen kaikkea missä).
Tai no onhan täälläkin noita, jotka ovat kommentoineet, etteivät ole koskaan tällaisia miettineet eivätkä oikeastaan näe tarpeelliseksikaan. Ja monihan ei ole kommentoinut mitään, ehkä he näkevät tämän aiheen ja sen kommentoinnin turhaksi ja jättävät asian omaan arvoonsa. Kuten pitääkin. Ei kaikki keskustelut koske tai kiinnosta kaikkia.

Se mistä minä en pidä on se, että täällä väitetään tuomittavan ihmisiä ja kuvia ja kiellettävän asioita ja pahoitettavan mieltä ja mitä ikinä. Se on epäreilu, väärä syytös ja jos minä jotakin inhoan, niin epäreiluja, vääriä syytöksiä, koski ne nyt sitten henkilökohtaisesti minua tai jotakuta toista tai kokonaista yhteisöä. Tai sitten minä olen missannut pahasti jotakin, mutta vaikka luen tätä ketjua läpi, niin hyvin vähän täällä on minkäänlaista tuomitsemista. Eihän kukaan ole minullekaan tullut sanomaan yhtään mitään (ei edes privaatisti, toim. huom), vaikka minä olen julistautunut jo koko homman pahikseksi typistettyine dobermanneineni ja poneineni. Jos täällä tuomittaisiin ihmisiä, minä olisin teloitusjonossa kyllä ensimmäisenä näillä meriiteillä. Tunnustan jopa etten tiedä mikä on hevosten kipuilme ja mistä sen näkee.

Se on sanottava, että röhähdin rumasti tuolle ht.netin kommentoijalle, joka mainitsi lapset ja miten pelottelen heitä. Viimeksi kun tällaisia syytöksiä on esitetty, pelottava täti oli Virginia ja siitä on yli 10 vuotta aikaa.