Vappula: Kasvattivalmennusarvonta suoritettu! (varsat myyty)



  • Meillä on uusi ulkoasu Vappulassa! Sen piti valmistua jo kaksi kuukautta sitten, ja edelleenkään ihan kaikilla hevosilla ei ole sivuja uudessa ulkoasussa. Ne ovat kuitenkin tulossa. Risut ja ruusut ulkoasun suhteen ovat erittäin tervetulleita. 🙂


    Eikä siinä vielä kaikki! Nyt olisi tarjolla kouluvalmennusarvonta Vappulan kasvateille. Arvontaan voit osallistua linkittämällä tähän topaan oman vappulalaisesi ja kertomalla vähän sen kuulumisia. 🙂 Huomatkaa, että hevosella pitää olla luonne sivuillaan osallistuakseen arvontaan!

    VALMENNUSARVONTA SUORITETTU! Valmennus löytyy viimeisimmästä kommentista. 🙂



  • Me tultais Keisarin kanssa mieluusti kasvattajan kouluvalmennukseen! Keisari elelee omaa ylellistä elämäänsä kotona. Kisaura on käyty loppuun ja tänä vuonna on syntynyt pari varsaa, joista odotetaan jälkeläisnäyttöjä laatuarvosteluihin! 😍❤


  • Raviharrastajat

    Ihana ulkoasu! Mä tätä jo ihailinkin aiemmin ❤
    Voi Vappulan Salome 😍 koska meikäläisen vappulaiset alkavat ikääntyä ja jäädä kohti siitoseläkettä ja valmistautua laatiksia kohti (mihin tää aika menee 💔), tarjoan Salomelle kotia Valokylästä samoilla spekseillä kuin edellisillekin vappulaisilleni. Kantakirja ja kisaus sekä varmasti se yksi jälkeläinen odottavat tulevaisuudessa, laatiksia täysin fiiliksen mukaan jos ollaan joskus siinä pisteessä.

    Arvontaan osallistutaan luonnollisesti, mutta näin muutenkin kerron nyt kuulumisia. 😄
    Aliisa on ehtinyt jo parhaimpaan ikään, mutta kenttäsijat edelleen odotuttavat itseään. Onneksi suomenhevonen on tunnetusti kestävä 😁 Aliisa on jättänyt kotiin ihanan orivarsan mulle kasvamaan, mutta vielä pitäisi siitä toinen varsa saada jonnekin, ihan syntiä olla käyttämättä ainakin omasta mielestä 😄
    Luttinen puolestaan odottelee sopivaa tammaa omaa käyttöä ajatellen ja miksei muitakin, ja sitten siirtyy odottelemaan laatiksien ajankohtaisuutta. Sen suurempia ei vappulaiset ole vähään hetkeen menneet tekemään, valmennuksissa ovat käyneet, mutta eipä tässä hiljaiselolla muuta olla puuhattu.



  • Kiitos kuulumisista, olette mukana arvonnassa! 🙂

    Ja @Humutin laitetaan Salome sun matkaan 😍


  • Sekalaisen sakin omistaja

    Tää uus ulkka on kyllä ihan superihana! 😍 ❤ Samoten kuin tuo Priima -varsa, lähtisikö hän mulle vahvistamaan Vappulakantaa, kilpailemaan ERJ + KRJ, kantakirjattavaksi ja kipaistaisiinhan me ratsuhevosten laatuarvostelussakin 😄 Jälkeläisiä sitten joskus jahka ehditään 😉

    Unto valtaa tällä hetkellä kisaratoja kun listat ovat vihdoin nytkähtäneet askeleen eteenpäin ja onpa sitä käyty kantakirjassa ja RHLA:ssakin näytillä ❤ Jahka tässä saadaan kisaura päätökseen, niin päästään odottamaan mini-Untoja maailmalle. Vähän olen kahden vaiheilla, että pitäisikö tutustua laatisten ihmeellisen maailmaan ja kouluvalkka olisi kiva alku tekstien kirjoittamiselle niitä mahdollisia laatiksia ajatellen 😄



  • Vappula on best 😍 👌

    Meidän neljästä vappulalaisesta voisi tulla kuulumisiaan kertomaan uusin tulokas Karski, joka on nyt vain niin ihanan totinen tosimies, että mä oon ihan kusessa siihen. ❤ Karski ei ole vielä kilpaillut, joten sitäkin suuremmalla syyllä olisi hyvä käydä ensin vähän valmentautumassa, sillä Karski nyt ei ole se kaikein helpoin kaveri satulan alla. Nuorikin vielä ja honkkeli.



  • Kiitos kehuista 😍 olette mukana arvonnassa!

    Ja @Knipse vie Priima mukanasi vain 😊


  • Suomenhevoskasvattajat

    Mä oonkin myös kerennyt jo ihailla tätä teidän uutta ulkoasua! Ihanat värit ja sopii Vappulalle kuin nenä päähän 😍

    Mua kiinnostaisi kovasti saada Haamuretale Kaihovaaraan. Ori pääsisi kilpailemaan erj, krj + kerj sekä ainakin yhden varsan verran jalostuskäyttöön. Kantakirjatilaisuudessa pyörähdettäisiin toki myös! 🙂



  • @hazel kiitos! 😍 Haamunretale lähtee mielellään Kaihovaaraan!



  • Yksi varsa vielä kotiaan vailla ja valmennusarvontaankin ehtii hyvin osallistua. 🙂


  • Sekalaisen sakin omistaja



  • @knipse Kiitos sivuista! Hän on suloinen 😍



  • Vappulan Muskotti on kyllä kovapäisyydestään huolimatta niin mahtava tapaus ❤ Orille kuuluu oikein hyvää, kisauralla ollaan loppusuoralla, se on kantakirjattu ja sertit löytyy VIR MVA Ch -arvonimeenkin, kunhan saan anottua 😄 Vielä on paljon touhuttavaa, vaikka paljon ollaankin jo myös ehditty tehdä. Me osallistutaankin siis arvontaan, olisi oikein kiva päästä kasvattajan silmän alle treenaamaan 😊


  • Piirrosharrastajat

    Vappulan Välskärin kuulumisia tässä jo vähän aika sitten kertoilinkin, mutta valmennuksennälkäisenä tulin vielä uudestaan toteamaan että ratsumaailman alkeet alkavat avautumaan, ja valjakkoajon noviisikoulussa hän on isukkinsa kanssa ollut oiva pari. Tämän kuun ktk-tuloksissa selviää millä pisteillä lähden tarjoamaan vielä ehkä tämänkin vuoden puolella tammanomistajille.

    Ja onhan hän jo jonkin verran ehtinyt teksteissäkin vilahtelemaan… 😄 Kaikin puolin Välske on oiva, solahtaa kivasti noiden barokkien sekaan!


  • Suomenhevoskasvattajat

    Täältä löytyisi nyt Haamunretale ❤



  • @Hazel Kiitos sivuista ❤


    YLLÄTYYS! Kaikki arvontaan osallistuneet saivat hevoselleen valmennuksen, toivottavasti kelepaa. 😊

    Ratsastajaksi saatte vaihtaa kenet haluatte. Valmentajaksi Elli Liekkiharju.

    (jos näissä on jotain ihan randomeja rivinvaihtoja niin korjatkaa ja kiitelkää niistä mun muistiota, joka sössi rivivälit iha huolella…)


    Ajatuksena oli arpoa yhdelle kasvattamalleni suomenhevoselle kouluvalmennus. Selailin kynää pureskellen alati täyttyvää pöytäkalenteriani. Jostain täytyi löytyä päivä, jolloin sekä minä että kenttä taikka maneesi oli niin sanotusti vapaalla. Ja löytyihän se! Syyskuun viimeiseltä viikolta perjantai. Buukkasin äkkiä kentän koko päiväksi käyttöön itselleni, Vappulan hevoset saisivat ratsastajineen mennä sinä päivänä joko maastoon taikka maneesin suojiin, mikäli sinne Matteon estevalmennusten sekaan vain mahtuisivat.

    Niinpä, viisaimmat jo ehkä tästä päättelivätkin, ettei arpomisesta tullut hevonkukkuakaan, vaan innostuksissani järjestin ihan kokonaisen valmennuspäivän kaikille valmennusarvontaan osallistuneille. Kenttä lanattiin oikein tasaiseksi edellisenä iltana ja valmistelin myöhäiseen iltaan valmennuksien sisältöjä hevosten omistajien antamien esitietojen mukaan. Toivottavasti päivästä tulisi kaikille antoisa! Ja näkisin ennen kaikkea, miten hienoja hevosia kasvateistani onkaan tullut!


    VAPPULAN ALIKEISARI & VIIXI

    Päivän ensimmäinen ratsukko oli hyvissä ajoin ennen yhdeksää verryttelemässä kentällä. Vappulan Alikeisari oli saapunut Vappulaan melkoisella metelillä ja ensimmäiset minuutit se viettikin trailerin vierellä tanssahdellen ja lajitovereilleen huudellen. Ties mitä solvauksia se silkkisestä turvastaan päästikään, sillä oritarhojen puolelta kuului erittäin kiukkuisia vastalauseita samansukuiselta Vappulan Isoherralta.

    Höyry nousi kahvikupista, jonka kylkiä vasten yritin lämmitellä pienoisessa kohmeessa olevia sormiani seistessäni kentän keskellä. Valmennusten välissä haen kyllä jostain vaikka pilkkihaalarin, päätin. Keisari oli kieltämättä varsin näyttävä ilmestys ravatessaan kentällä. Oriin ylälinja oli kuitenkin hyvin jännittynyt ja kaulakin - vaikka kauniilla kaarella olikin - olisi saanut olla aavistuksen rennompi ja pidempi. Koska Alikeisari oli omalla tasollaan jo aika huippuvireessä, soviittin Viixin kanssa, että tänään keskitytään jumppaamiseen. Irrottaviin liikkeisiin ja rentoon linjaan kautta hevosen.

    Mikä minusta oli varsin mukava huomata, oli Keisarin työmotivaatio. Se ehkä kaikessa motivoituneisuudessaan lankesi välillä ylisuorittamisen puolelle, mutta se vain kieli Keisarin tahdosta tehdä kaikki oikein. Pohkeenväistöistä tahtoi alkuun tulla niin teräviä, ettei tosiaan ollut epäilystäkään tämän oriin takaosan vahvuudesta ja kantavuudesta! Pyysin kuitenkin Viixiä etenemään väistössä enemmän. Keisari pysyi väistöissä hyvin suorana. Sen etu- ja takaosa menivät hienosti väistöjen ajan samalla viivalla, eikä kumpikaan pää alkanut etuilla.

    “Siinä! Hyvä! Kehu!” kommenttini olivat varsin monisanaisia, kun Keisari antoi vihdoin periksi todennäköisesti ympäristötekijöiden (se vähän matkan päässä tarhassa noituva sukulaispoika) aiheuttamasta kireydestään ja laski päänsä korkeuksista vetreään ja rentoon muotoon. Oriin ylälinja nousi aavistuksen, kun virkkuukoukku saatiin kaulasta purettua ja se ravasi varsin tyytyväisen oloisena isoilla ympyröillä. Kuolaimen levoton nakertaminen vaihtui kuolantäyteiseksi mutusteluksi ja Keisari vaikutti kerrassaan tyytyväiseltä.

    Keisarin kanssa on tehty varsin erinomaista työtä, sillä allekirjoittaneella onhyvässä muistissa on sen hyvin haastava luonteenlaatu jo pikkuvarsana. Ori on näyttävä ratsu, mutta sen kanssa on erityisen tärkeää muistaa pysyä itse rentona ja tehdä huolelliset alkulämmittelyt ennen kisasuorituksia. Kuten varmasti olette tehneetkin.


    VAPPULAN ALIISA & HUMUTIN

    Pilkkihaalarin sijaan kipaisin tallista itselleni viltin ennen valmennuksen alkua. Hyytävät tuulenpuuskat riepottelivat lehtiä kentällä, mutta uraa alkukäynneissä kiertävää Vappulan Aliisaa moiset puuskaukset eivät haitanneet sitten yhtään. Se suorastaan löntysti ja tuntui kuin selässä oleva Humutinkin olisi ollut vielä hieman unessa. Olivathan he toki olleet kukonlaulun aikaan jo liikkeellä. “Saisinko mä nähdä vähän tahdikkaampaa käyntiä?” virnistin ja ratsukko teki työtä käskettyä.

    Aliisa oli varsinainen vanha konkari. Kaikesta näki, että ratsukko oli lähes hitsautunut yhteen ja Humutin osasi lukea tammansa mielenliikkeitä erinomaisen hyvin. Hän oli aina askeleen edessä muistuttamassa Aliisaa rytmin ylläpitämisestä. Lievään laiskuuteen taipuvainen Aliisa ei tosiaan tehnyt mitään ihan noin niin kuin huvin ja urheilun vuoksi, vaan vaati jatkuvaa herättelyä. Se olisi mieluummin katsellut maisemia ja maistellut ruohotupsun sieltä täältä.

    Takaosan aktivoiminen oli päivän sana. Tai no, kaksi sanaa. Tarkoitus oli kerätä Aliisaa enemmän takaosan päälle ja sitä kautta saada liikkeestä enemmän ylämäkeen etenevää. Tammalla kuin oli selkeästi vähän taipumusta valua etupainoiseksi. Kuten millä tahansa perussuomenhevosella tuppaa olemaan.

    Tehtävät sisälsivät paljon vaihtelevuutta ja siirtymisiä. Aliisan ei annettu jäädä höntsäilemään tiettyyn tempoon tai askellajiin, jotta se pysyi vireänä. “… kaksi, kolme, neljä ja ravi!” laskin tamman käyntiaskelia mikrofoniini. “Vähän hidas, uudestaan!” armoa ei annettu. Aliisa keskittyi silminnähden ja herkistyi kerta toisensa jälkeen ratsastajan avuille enemmän. “Vau! Taitava! Se siirtyminen tuli kuin tykinsuusta!” kehuin, kun ratsukko tosissaan suoritti viisiaskelta käyntiä ja täysin puhtaan ravisiirtymisen.

    Eihän siinä kauaa mennyt, kun Aliisa oli niin täydellisesti avuilla, että se oli se ja sama, minkä askellajin kentän laidalta hihkaisin ja sekunneissa ratsukko oli siihen siirtynyt. Häntäänsä iloisesti korkealla kannatellen Aliisa näytti varsin tyytyväiseltä työntekoon, eikä kai sillä varsinaisesti alkujaankaan ollut mitään sitä vastaan. Sitä vain vähän laiskotti paremman tekemisen puutteessa. Oli iloista huomata, kuinka Aliisan hyväntuulisuus oli saatu vuosien varrella säilymään. Tamma on kyllä mielestäni juuri oikeassa kodissa!


    VAPPULAN LUTTINEN & HUMUTIN

    No sitten! Kentälle tuli iloisen reippaasti kullankeltainen Vappulan Luttinen. Vaikkei olisi oriin sukulinjoja tuntenutkaan entuudestaan niin kyllähän se on päivänselvää, että Liljan Tuhattaikurin poika se sieltä tulla touhottaa. Vähän oli kiireinen meno pienellä miehellä, tukka silmillä se askelsi vauhdilla pitkin kenttää. Humutin toppuutteli Luttisen vauhtia, kun ori olisi mielellään kipittänyt vähän reippaaminkin menemään.

    Tätä hevosta ei toden totta tarvinnut herätellä liikkelle. Kun Humutin kokosi ohjat kätösiinsä, Luttinen oikein vielä vähän terästäytyi ja hieman kiihdytti vauhtiaan. Sen ilmeestä näki kuinka se oli valmiina ottamaan ohjeita vastaan ja hyvin vahvalla todennäköisyydellä myös noudattamaan niitä. Sikäli siis erinomainen ratsuhevonen! Toisaalta Luttinen vaikutti herkästi korvaavan oikeinpäin liikkumisen vauhdilla. Vaikka se näennäisesti suoritti ratsastajan jokaisen toiveen, sai sitä herätellä kulkemaan oikeinpäin. Isänsä tavoin Luttinen oli rakenteeltaan melkoisen etupainoinen, joten takaosan aktivointiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Tosin Humuttimellehan tämä oli tuttua puuhaa, onhan Luttinen ollut hänen omistuksessaan varsasta asti. Eikä mennyt aikaakaan, kun ori kulki oikein näppärän näköisenä itsensä kantaen. Kiireisenä, mutta oikeinpäin.

    Luttisen kanssa haettiin vähän haasteita ihan niinkin yksinkertaisesta jutusta kuin askeleen pidennys ravissa. Kuulostaa simppeliltä, mutta ei ehkä helpoin harjoitus luonnostaan varsin etupainoiselle ja kiireisyyteen taipuvaiselle hevoselle. Nyt kun ei kuitenkaan olla hakemassa reippaampaa tempoa, vaan hyvinkin kontrolloitua, takaosasta asti lähtevää pidempää askelta.

    Alkuun Luttinen toki olikin juuri sitä mieltä, että kovempaa ja aina vaan kovempaa! Tehtävää voisi ajatella kiikkulaudalla tasapainoiluun: Humuttimen oli tärkeää antaa edestä tilaa kuitenkaan päästämättä Luttista rojahtamaan etupainoiseksi. Antaa mahdollisuus pidentää askelta lisäämättä vauhtia. “Kulman jälkeen pieni pidäte, ja sitten vähän pohjetta. Hyvä! Anna tilaa, pidä tuntuma!” Kyllähän kovalla tasolla kilpaileva suomenhevonen sai äkkiä kiinni ajatuksesta. Askel pidentyikin yllättävänkin paljon. Tehtävän rankkuuden vuoksi toistoja ei tehty järin montaa, sillä järkevämpää oli tehdä muutama hyvä kuin monta plörinäksi mennyttä pidennystä. Ei yhtään hullumpi kouluhevonen tämä kultainen, pieni Luttinen!


    VAPPULAN UDELMA & KNIPSE

    Pyhä rauhallisuus asteli kentän porteista sisälle. Vappulan Udelma ei ottanut kierroksia uudesta (tai vanhasta) ympäristöstä vaan ihan lunkin rennosti tarkasteli maailman menoa. Yllättävänkin rennosti, ottaen huomioon oriin ylivirittyneen isän. Toisaalta, tarkemmin mietittyäni tajusin Udelman emän olevan yksi letkeimmistä otuksista koko universumissa. Joka tapauksessa Untoa ei tuntunut häiritsevän mikään. Ei edes kentältä pois höseltävä edellinen ratsukko. Ei, Unto olla eleli omassa tyyneyden valtakunnassaan.

    Tyyneys ja rauhallisuus ovat hienoja ominaisuuksia, mutta hiukan olisin kaivannut rehtiä reippautta Unton menoon. Niinpä poikkeuksellisesti ajattelin herätellä oria ottamalla alkuravien sijaan sittenkin alkulaukat. Unto oli kävellä köpsötellyt Vappulan pihapiirissä ja hiukan maastonkin puolella jo hyvän tovin alkukäyntejä, joten muutaman käyntikierroksen jälkeen pyysin Knipseä kokoamaan ohjat kätösiinsä. Alkuun hevonen otettiin kuulolle muutamilla pysähdyksillä ja peruutuksilla. Ei ollut Untolle juttu eikä mikään, vahvalla takaosalla varustettu hevonen otti hidastavat avut ja peruutuspyynnöt vastaan helposti. Aika äkkiä Unto olikin mukavasti kuulolla ja takaosansa päällä käynnissä, mutta tahti oli edelleen aavistuksen verkkainen.

    Oli siis aika herätellä ori päiväuniltaan lopullisesti. Pyysin Knipseä nostamana laukan heti kulman jälkeen pitkälle sivulle ja jatkamaan laukkaa, kunnes Unto alkoi hitusenkaan verran hyytymään. Laukkaa seurasi siirtyminen raviin, jota sai keventää hyvän tovin ennen käyntiin siirtymistä ja pitkän sivun alkuun tehtiin jälleen uusi nosto. Unto ei onneksi ollut missään rapakunnossa, vaan ori jaksoi hienosti ylläpitää laukkaa lyhyitä jaksoja. En kuitenkaan halunnut, että muutoinkin hieman hidasta ja eteenpäin potkittavaa hevosta hoputettaisiin vielä lisää, joten oli erityisen tärkeää, ettei laukkaa ajettaisi eteenpäin. Ihan suosiolla vaan siirtyminen ravin kautta käyntiin ja uusi nosto hetken perästä.

    Laukkatyöskentelyn jälkeen Untossa oli ihan eri tavalla ryhtiä ja virkeyttä kuin ennen laukkoja. Ei se nyt vieläkään mikään räjähtävin eläin ollut, mutta parempaan päin menossa kuitenkin. Unto sai hyvän tovin lepuutella itseään käynnissä pitkin ohjin. Ilokseni käynti kulki itsestään paljon paremmassa tahdissa kuin alkukäynnit. Unton lepuutellessa jaoin Knipselle vinkkejä hitaan hevosen ratsastamiseen - olihan niistä kokemusta jo hyvä tovi. Tärkeää on, ettei turruta hevosta pyytämällä vaan reippaampaa menoa, vaan herkistää ratsuaan avuille uudestaan ihan simppeleiden käyntiharjoitusten kautta. Hevonen oppii kyllä, että yksi pyyntö riittää, eikä pohkeella tarvitse jumputtaa montaa kymmentä kertaa. Eikä Knipse niin alkujaan onneksi tehnytkään.

    Lepohetken päätteeksi Knipse sai vielä koota ohjat ja tehdä Unton kanssa ravissa muutamia pohkeenväistöjä sekä avotaivutuksia. Unton perä vähän tuppasi jäämään jälkeen, mutta kun ori suoristui, esitti se varsin näyttäviä pohkeenväistöjä. Kapasiteetistä tämän oriin kanssa ei kyllä jää koulusuoritusten onnistuminen kiinni, mutta hitusen haaveileva ja rennonletkeä luonteenlaatu tuo kyllä omat haasteensa ryhdikkäisiin suorituksiin.


    VAPPULAN KARHUHALI & SYLVI

    No nyt! Kasvattajatätiäkin hieman jännitti, että mitähän tästä tulee. Dramaattisesti kiljuen saapui - vai sanoisinko liiti - paikalle Vappulan Karhuhali selässään vähintään yhtä jännittyneen näköinen Sylvi. Tämän hevosen erityisherkkyydestä olikin käyty kiivasta keskustelua niin Whatsapp-viestein kuin puhelimitsekin. Joskus ori toimi kuin unelma, toisinaan taas se oli niin ylivirittynyt että hipaisukin riitti laukaisemaan pommin.

    Tänään taisi olla enemmän niitä jälkimmäisiä päiviä. “Me taidetaan tänään jättää piffit ja paffit harjoittelematta ja keskitytään vaan ihan rauhallisuuteen ja eleettömyyteen”, sanoin puoliksi partaani hymyillen. Vatsalihasrääkkiä, jes! Valmentajan lemppari, ratsastajan pahin painajainen. “Sä opettelet tänään pysäyttämään sen vatsalihaksilla ja hengityksellä”, jatkoin ja Sylvin ilme muuttui entistä kauhistuneemmaksi.

    Karski näytti suorastaan kiukkuiselta. Epäilin sillä olevan jonkun karvan nurinpäin satulan alla. Kaikkensa Sylvi oli tehnyt - oli lampaankarvat ja silikonit (satulan alla siis, ei Sylvillä turvatyynyinä). Oli superergonominen satula, pehmustettu satulavyö ja kaikki. Karski sen kuin vaan kiukutteli. Se polki jalkaa ja laskin sen keulineen pelkästään alkulämmittelyn aikana jo kolmesti. Niin notkealta ja sporttiselta suomenhevoselta Karski kuitenkin näytti, ettei ollut minkäänlaisia epäilyksiä, etteikö se olisi erinomainen kouluratsu. Se vain kaikessa reaktiivisuudessaan teki ratsastajan elämästä vähän turhan hankalaa.

    Se hyvä puoli tässä hevosessa oli, että se kesti toistoja. Loputtomiin toistoja. Mitä enemmän Sylvi sai rääkätä vatsalihaksiaan ja pysäytellä oriaan kentän keskelle väsätyn neliön keskipisteisiin puomien väliin, sitä rennommalta Karski alkoi vaikuttaa. Kai toistot toivat sille turvallisuutta, se saattoi ennustaa, mitä tuleman piti, jolloin sen oli pienessä mielessään helpompi valmistautua. Ennakointi onkin tämän hevosen kohdalla varmasti ykkösjuttuja.

    Kehuja täytyy antaa myös ratsastajalle. Hikeä varmasti pukkasi ja seuraavana päivänä Sylvi tuskin kävelisi suorassa, mutta hei niin eleetöntä ratsastusta en ollut nähnyt aikoihin! Ja mitä vähemmän Sylvi selässä häiritsi

    Karskin työntekoa, sitä paremmalta ori näytti. Lopulta se keskittyi, vilautteli vähän kyllä kieltään mennessään, mutta keskittyi. Se teki upeita siirtymisiä suoraan ravista pysähdyksiin ja takaisin taas raviin. Tismalleen puomien keskellä. Ja Sylvi istui selässä kuin tatti. Puhahti välillä ilmat pihalle keuhkoistaan ja sai näin Karskin pysähtymään.

    Herkkä hevonen vaatii herkän ratsastajan, joka osaa lukea ratsunsa mielenliikkeitä ja olla sitä aina vähän edellä. Herkkä hevonen ei missään nimessä ole helpoin ratsu, mutta kun yhteistyö alkaa sujua tanssin lailla, osaa se takuulla lukea ratsastajansa ajatukset ja toteuttaa kaikki haaveet.


    VAPPULAN MUSKOTTI & ENNA

    Valmennuspäivä oli täynnä aivan eriluontoisia hevosia, ja jos edellistä hevosta piti ratsastaa pikkurilleillä ja syvillä vatsalihaksilla, ei Vappulan Muskotti kuuntelisi moista hölynpölyä hetkeäkään. Se tuli selväksi jo siinä kohtaa kun Muskotti rymisti kentälle ratsastaja selässään ja taluttaja mukana… no ehkä osin roikkumassa, osin hidastamassa Muskotin menoa. Semmoisella puhinalla ori paikalle saapui, että teki itsekin mieli väistää pari askelta taaksepäin.

    Jos tammatarhoja ei olisi kiertänyt kerrassaan tehokas sähköpaimen, olisi kaikki Vappulan tammaväestö saapunut kentän laidalle fanikerhoksi. Toisaalta, myös Vappulan herrasmieskerho olisi ollut kovaa vauhtia häätämässä moista testosteronikimppua niin kauas kuin pippuri kasvaa, mikäli aidoissa ei olisi sähkö kulkenut. Vaikka Muskotti on niin sanotusti ihan perusrautias, on se valtavan karismaattinen hevonen. Harvalta se jää huomaamatta, osaksi toki myös siksi, että se pitää toisinaan aikamoista meteliä.

    Joka tapauksessa, Muskotti on pidätteitä vastaan ihan hirvittävän vahva ja mukavana lisänä pohkeelle järkyttävän herkkä. Vaatii siis melkoista tasapainottelua ratsastaa tätä tosielämän keinuhevosta, mutta Ennalla on homma ehdottoman hyvin hallussa. Siksipä emme tuhlanneet aikaa perusjuttuihin vaan siirryimme lennokkaan alkulämmittelyn jälkeen suoraan asiaan. Muskotti laitettiin kukkoilun sijaan ajattelemaan. Ja Enna hikoilemaan.

    Aluksi varmistettiin uran sisäpuolella käynnissä Muskotin olevan suora ja avuilla. Ja olihan se. Käynnissä jatkettiin ja tehtiin keskihalkaisijalta uraa kohti pohkeenväistöä - lemppariliikettäni. Ei ongelmaa, vähän kiiruhtamista, mutta muutoin yllättävänkin tasapainoinen paketti. Sitten homma vasta vähän vaikeammaksi muuttuikin, kun pohkeenväistön viimeisestä askeleesta tulikin nostaa laukka ja jatkaa laukkaa koko loppu pitkäsivu. Kiirehän siinä tuli arvon karismakallelle, joka hetken verran hosui väistöissään ja kiihdytti satasella kentän päätyyn. Enna oli kuitenkin määrätietoisella tuulella. Kovaa työtä se vaatikin, mutta Muskotti sai kun saikin menohalunsa pidettyä aisoissa. Kaikki lienee Ennan teräksenkovien vatsalihasten ansiota, nainen istui satulassa tiukempana kuin vanhan kansan opettaja. Hienolta ratsukko joka tapauksessa näytti ja muutaman erittäin hienon suorituksen jälkeen Muskotti pääsi hetkeksi lepuuttamaan itseään ennen kuin oli aika tehdä samat liikkeet toiseen suuntaan.

    Muskotti tosiaan vaatii osaavia ihmisiä ympärilleen ja niitä se on onnekseen saanutkin. Mikälie pommi tästä hevosesta olisikaan tullut, jos se olisi kokemattomiin käsiin päätynyt. En edes uskalla ajatella.


    VAPPULAN VÄLSKÄRI & IIVARI

    Yritin tarkasti seurata, mutta hetkeäkään ei tainnut Vappulan Välskäri seistä paikoillaan keskustellessani Iivarin kanssa ennen valmennuksen alkua. Iivari sen sijaan istui orinsa selässä kuin tatti sammalmättäällä. Hievahtamatta. Oli varmasti tottunut hevosenalkunsa tohelointiin. Ajatustyöni keskeytyi Välskeen huumaavan korkeaan kiljaisuun, jolla se tavoitti varmaan naapurikunnankin hevoset. “Joo, eiköhän aloiteta”.

    Välske on vasta alkanut tutustumaan ratsun hommiin, mutta sitä on ajettu jo hyvän tovin. Ja oli se muutaman kouluradankin suorittanut muista harrastuksista nyt puhumattakaan. Suomenhevonen kun on varsin monipuolinen otus ja Zenissä Välske oli toden totta jo saanut näyttää monipuolisuutensa. Kovin hallittua sen meno ei kuitenkaan vielä ole, onhan se nuori ja loputtoman töhö, mutta hissuksiin hyvä tulee, eikös juu?

    Välskettä ei siis turhaa yritetty väsyttää tainnoksiin, vaan yritettiin pitää valmennus kevyenä ja hyväntuulisena. Työskentelymoodissa tämä hevonen on onneksi yksi Herra Hyväntuulinen, joten ei turhaan tarvinnut jännittää kiukkuhermojen kiristyvän. Motivaatiota löytyy roppakaupalla ja tahtoa tehdä annettujen ohjeiden mukaan varmasti sitäkin enemmän.

    Pikkuori sai kulkea alkuverryttelyssä melko pitkällä ohjalla, sitä ei turhaan yritetty vääntää virkkuukoukuksi. Askellajina oli kevyt ravi ja suunnanvaihtoja ja kaarevia uria tehtiin paljon. Välske yritti kerran taikka pari vähän kiihdyttää vauhtia, mutta se vastasi hienosti istunnalla tehtyyn pidätykseen. Juurikaan ei Iivari ohjista nypännyt, vaan antoi orin kulkea kivalla pitkällä tuntumalla. Töitä tehtiin lyhyissä pätkissä ja Välskeelle annettiin mahdollisuus rentoon käyntiin pitkillä ohjilla hyvin usein. Se käyttikin tilaisuudet hyödyksi ja ravisteli menemään hulmuavaa harjaansa pärskien tyytyväisenä.

    Hieman halusin antaa Välskeelle ajatuspuuhaakin, jottei homma menisi ihan jolkotteluksi. Iivari kokosi ohjia aavistuksen verran enemmän kätösiinsä, mutta kaikki työ pyrittiin tekemään istunnalla. Suora hevonen kuulostaa lastenleikiltä, mutta vielä jokseenkin tasapainottoman nuoren höslärin kanssa se ei välttämättä ole järin helppoa toteuttaa. Eikä se Välskeeltäkään ihan automaationa sujunut, milloin meinasi etupää karata vasemmalle, milloin kankku oikealle. Iivari suoristi hevosensa kuitenkin hyvin ja muutaman kerran ratsukko menikin lähes millilleen suoraa viivaa keskihalkaisijalla. Välske keskittyi kuolaintaan mutustellen, kuunteli ja yritti ymmärtää.

    Pienen tauon jälkeen Välske pääsi vielä solmimaan jalkojaan. Koska pohkeenväistöhän on yksi lemppariliikkeistäni, sai Välskekin sitä vähän reenailla. Hupsistakeikkaa, kun äkäisesti se lähtikin vasemmalle. Koskaan en ole tainnut nähdä niin täysin 90 asteen kulmaa tekevää väistöä keskihalkaisijalta uralle kuin Välske ensin teki. Ihme, että pysyi polle jaloillaan, sellaista siksakkia sen kintut sivulle menivät. Iivari naureskeli hevosensa selässä, ettei taida tarvita pohjetta tässä tehtävässä ollenkaan, Välske kun ottaa sen turhankin kirjaimellisesti. Eihän se väärin missään nimessä tehnyt, tämän hevosen veisi sivulle varmasti kärpäsen hipaisukin punaruskealla kyljyksellä. Niin mahtavan herkkä se on. Siksipä pelkkä lantion siirto riitti väistöön. Muutama onnistunut väistö riitti ja Välske pääsi loppukäynneiksi maastoon.


  • Raviharrastajat

    @elli-l oot ihana, ihan meinas itku tulla näitä lukiessa 😍 ihania valmennuksia, kiitos sulle niin paljon, oot ihan huippukasvattaja ❤



  • Kiitos, aivan ihana valmennus!! 😍


  • Sekalaisen sakin omistaja

    Iso kiitos! 😍 Oot kyllä aivan ihana kasvattaja ❤



  • Kiitos superpaljon! Ihana teksti ❤ 😍


 

2
Online

1.0k
Users

13.9k
Topics

266.4k
Posts

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.