Tiistai tekstit goes on going (aka valkkoja/pk merkintöjä)



  • Tarjolla on siis ilmaisia/vapaaehtoisella palkalla olevia valmennuksia ja pk merkintöjä. En lupaa että kirjoitan tekstejä järjestyksessä, mutta pyrin kirjoittamaan niin monta kuin kirjoitettavia löytyy.

    Ainut rajoitus on se, että vain 1 hevonen poni/omistaja/kerta. Jos kirjoitettavat loppuu ja omat hevoset kuulostaa todella tylsiltä saattaa ensimmäisellä kierroksella tekstittä jääneet hevoset saada silti tekstejä joten stay tuned.



  • Winnie vastaanottaisi mielellään pk-merkinnän, aihe vapaa 🙂


  • Sekalaisen sakin omistaja

    Azazel vastaanottaisi mielellään pk-merkinnän tai estevalmennuksen, ihan mitä tekee mieli kirjoittaa!



  • Sakkea voi käydä valmentamassa tai moikkaamassa vaikka rennon maastolenkin merkeissä. Tai voi sen pestäkin, poika on pieharoinut laitumen mutaisimmassa kohdassa jälleen…



  • @sonja 350 sanaa ollos hyve:

    Saapuessani Cloudfieldin pihaan olikin Sonja minua jo vastassa. Cloudfield oli tuttu talli kisareissuilta ja sen puitteita ja maastoja ei voinut olla ihailematta, sillä olivathan ne nyt ihan erilaiset kuin mitä maisemat suomessa, vaikka ei niissäkään vikaa ole. Sonja kertoi minulle pikaisesti Winniestä samalla kun kävelimme talliin, jonne tamma oli tuotu jo valmiiksi odottamaan.

    Karsinasta katselikin uteliaana ruunikko tamma, jolle tarjosin kämmenselkääni nuuhkittavaksi, ennen kuin silitin sitä kaltereiden välistä kuunnellessani Sonjan puheenvuoron loppua. Vakuutettuani että pärjäisiin tamman kanssa lähdin kuulemieni ohjeiden perusteella hakemaan Winnien harjoja ja varusteita, jotta päästäisiin tamman kanssa liikkeelle. Heti kun pääsin karsinaan, oli Winnie haistelemassa vaatteitani ja tutkimassa minua korvat hörössä ja jouduinkin työntämään tamman pään pariin otteeseen hieman kauemmaksi, jotta saatoin viimein alkaa hoitamaan tammaa.

    Yritin alkuun hoitaa tammaa karsinassa irti, mutta lopulta kerättyäni kolmatta kertaa harjoja karsinan pohjalta, nöyrryin viimein ja kurotin nappaamaan käytävän puolelta Winnien riimun sekä narun ja sidoin tamman kiinni karsinaansa. Näin sainkin hoidettua tamman helpommin loppuun, vaikka se siltikin yritti parhaansa mukaan ottaa osaa toimenpiteisiin. Kun Winnie oli viimein harjattu, liu’uttelin suojat paikoilleen sen jalkoihin ja tarkistettuani että mikään ei painaisi tai hankaisi, siirsin harjapakin käytävälle ja poimin suitset ja juoksutusliinan mukaani. Kuolaimet löysivät ongelmitta paikkansa ja suitsien ollessa tamman päässä pujotin liinan lukon kuolainrenkaasta ja vedin liinan Winnien niskan ylitse, napsauttaen lukon kiinni vastakkaisen puolen kuolainrenkaaseen, ennen kuin maiskutin tamman liikkeelle ja suuntasimme kentälle nauttimaan loppukesän tunnelmasta.

    Pitkien yhteisten alkukäyntien jälkeen haettiin Winnien kanssa paikka kentän keskeltä ja pyysin tamman ympyrälle. Alkuun tamma sai vain kävellä ympyrällä ja pyysin sitä välillä nopeuttamaan tempoaan, ennen kuin hidastin sen menoa uudelleen. Muutaman kierroksen jälkeen toistettiin samat asiat toiseenkin kierrokseen ennen kuin pyysin tamman raviin ja ravissa jatkettiin samoja tehtäviä. Jossain kohtaa Winnie meinasi hieman säpsyillä jotain omia mörköjään, joten palautin tamman takaisin työntekoon muutamilla ravi-käynti-ravi sekä ravi-laukka-ravi siirtymisillä. Winniellä oli kauniit ja hyvät askellajit sekä kuunnellessaan se teki todella hyviä ja täsmällisiä siirtymisiä. Juoksutettuani Winnien vielä toiseenkin kierrokseen samojen tehtävien parissa, pyysin tamman käyntiin ja annettuani sen kävellä ympyrällä sen verran, että sain kasattua liinaa vähän lyhyemmälle, siirryin kävelemään tamman kanssa pitkät loppukäynnit, ennen kuin palasimme talliin ja aloin hoitamaan Winnietä pois.



  • @Minni Kiitos tuhannesti! ❤ ❤



  • Kiinnostaisiko käydä maastoilemassa Pasilla? Tai vaihtoehtoisesti meille voi pitää kouluvalmennuksen, jossa normi askellajien lisäksi työskenneltäisiin töltissä 😊

    En tiedä onko sulla ravureita tai esimerkiksi valjakkoon painottuneita hevosia? Itseä kiinnostaisi kirjoittaa jonkinlainen valjakko valmennus tai päiväkirjamerkintä ajoreissusta 🙂



  • @mari-h ravureita ja ajokoulutettuja varsoja löytyy, valjakko-otuksista en mee takuuseen, joskus noitakin on kyllä ollut



  • @perho 321 sanaa estevalmennusta enjoy:

    Seurailin ratsukon menoa hetken hieman kauempaa, sillä olin saapunut paikalle vähän etuajassa. Ratsu näytti hyvältä, mutta vähän vihreältä joten valmennuksesta tulisi varmasti mielenkiintoinen ja toivottavasti saataisiin muutamia ahaa elämyksiä niin ratsastajalle, kuin ratsullekkin.

    Asteltuani kentälle vihellyksen siivittämänä tervehdin ruunikon orin ratsastajaa ja vaihdoimme muutaman sanan, samalla kun laskin kentällä olevia esteitä verryttelykorkeuteen. Rakensin kentälle pari isompaa ristikkoa maapuomilla, sekä yhden pystyn, joka oli tässä kohtaa noin 70 cm. Esteiden ollessa valmiina kerroin ratsastajalle miten ensimmäiset hypyt otettaisiin ja että tänään keskityttäisiin enemmänkin tekniikkaan ja teihin vähän matalammilla hypyillä, kun sitten taas täyteen ratarytmiin, sillä muistin ratsastajan kertoneen tekniikassa olevan vielä hiomista.

    Ratsukko sai lähteä vasemmassa kierroksessa hyppäämään ensin pitkän sivun sisäpuolella olevaa puna-valkoista ristikkoa, josta oli tarkoitus jatkaa laukassa lyhyen sivun lävitse ja kääntää keskihalkaisijalle, jossa olisi sitten tuo pieni pysty. Jo ensimmäisestä lähestymisestä oli nähtävillä että työtä olisi tiedossa, sillä Azazel meinasi seota jaloissaan maapuomilla. Ori saatiin kuitenkin hyvin tasapainoon ja hallintaan hypyn jälkeen ja matka jatkuikin suhteellisen tasapainoisena pystylle, jonne ratsukko saikin paremman hypyn. Tehtävä toistettiin pariin otteeseen siten, että molemmille esteille saatiin puhtaat lähestymiset.

    Tällä tavalla tehtävä toistettiin myös oikeaan kierrokseen, ennen kuin ensimmäinen ristikko korotettiin pystyksi ja toista pystyä korotetiin kymmenen senttiä. Korkeimmilla korkeuksilla tehtävä tultiin samalla tavalla kuin verkassa pariin otteeseen, ennen kuin ohjeistin ratsastajaa vaihtamaan hieman tietä, jolla hän tuo Azazelin esteelle vähän vaihdellen. Alkuun muutoksen ei tarvitsisi olla iso, sillä tarkoituksena olisi saada silti hyviä ja onnistuneita lähestymisiä, eikä mennä suoraan millekkään kamikaze osastolle. Pienillä muutoksilla ratsukko pääsi esteille hyvin ja myös Azazelin ponnistuksesta saatiin kaavittua muutama sentti pois siten, että ori ei ylihypännyt ihan järkyttävästi.

    Esteitä nostetiin vielä kymmenen senttiä ja nyt myös ongelmia alkoi ilmaantumaan enemmän, mutta silti muutamalla pienellä vinkillä ratsastaja löysi ne nappulat ja tavat, joilla sai tuotua oriaan esteille myös hieman vaativammasta kulmasta, ilman että Azazel joko sekoaisi jalkoihinsa, tai tekisi hirveää ilmaloikkaa. Lopetimme valmennuksen hyvään suoritukseen ja ratsukon aloittaessa loppuverryttelyjä annoin ratsastajalle oman palautteeni, ennen kuin tiemme erosivat.



  • Picon selkään voisi vaikka hypätä joku joka osaa asiansa, esteiden tai koulun muodossa, tai vaihtoehtoisesti Vinski voisi ottaa jonkinlaisen käsittelypäivän, jotain puuhaamista tai varsa-agilitya tai ihan vaan taluttelua, mitä mieleen tuleekaan 🙂



  • @viixi yksi puhdas hannover 252 sanan jälkeen:

    Ohjeistuksen mukaan tarhassa piti olla komea musta hannover, mutta minua vastassa olikin mutainen ja enemmänkin likaiselta kimolta näyttävä hevoseläin. Olimme alun perin sopineet Viixen kanssa että olisin läpiratsastanut Saken, mutta orin nykytila näytti vähän siltä, että ratsastus täytyisi sopia toiselle kerralle. Napsautettuani riimunnarun monsterin riimuun, maiskautin sen liikkeelle ja suuntasimme rapakasan kanssa suoraan talliin pesupaikalle.

    Kuivimmista kohdista pyörittelin kumisuan sekä wonder brushin avulla isoimmat kurat pois ja lakaistuani ne myös pois pesupaikan lattialta luovuin hupparistani ja sidoin hiukseni sotkuiselle nutturalle, ennen kuin poimin vesiletkun käteeni ja hain sopivan haaleaa vettä. Veden ollessa sopivaa käänsin letkun kohti Saken lapaa ja kumisuan avustuksella aloin kaivamaan kaiken kuran ja mudan alta hevosta esiin. Joihinkin kohtiin kura oli ottanut kunnolla kiinni, mutta onneksi ainakin karvasta muta lähti kumisuan avustuksella irti. Harjasta ja hännästä joutui hieman rapsuttelemaan muta paakkeja irti, mutta lopulta nekin jäivät enään vain haalean harmaiksi. Suurimpien mutien ollessa irti suljin vesihanan ja etsin käsiini sangon ja shamppoota tehdäkseni pesuveden.

    Valelin Saken huolellisesti pesuvedellä, ennen kuin täytin sangon uudelleen ja käänsin huomioni harjan ja hännän puoleen. Hierottuani pesuvettä jouhiin ja varmistuttuani siitä että kaikki muta olisi varmasti irti, kaadoin loput pesuvedestä viemäriin ja huuhdoin sangon, ennen kuin aloin huuhtelemaan oria. Kaksi ensimmäistä läpikäyntiä vesi oli edelleen hieman harmahtavaa, mutta viimeisellä kerralla se alkoi jo kirkastumaan ja lopulta edessäni seisoi musta hannover jota olin alkuperäisestikin tullut hakemaan. Saatuani hanan viimeisen kerran kiinni kuivasin Saken huolellisesti, ennen kuin etsin sille kaulakappaleellisen fleecen päälle ja loimitin orin palauttaakseni sen karsinaansa kuivattelemaan, ennen kuin kävin vielä siivoamassa pesupaikan jäljiltäni.



  • @minni Oi että, kiitos paljon! Piristää aina päivää, kun saa hepan päiväkirjaan muidenkin kirjoittamia tekstejä. ❤



  • Britte voisi kaivata estevalmennusta jos kiinnostaa (ratsastajana Julius), mutta selkään pääsee itsekin jos nappaa enemmän. Joka tapauksessa vaikkei tekstin naputteleminen meille nappaisi niin kiitosta 😍

    edit/ Voin hitaalla aikataululla naputella vastavuoroisesti tekstiä sinnepäin jos on tarvetta 👍



  • @mari-h 273 sanaa wauhti waaria:

    Marin soitellessa ja kysellessä olisinko kerennyt maastoilemaan Pasin kanssa, en meinannut pysyä nahoissani, sillä oma islanninhevokuumeeni oli jostain syystä päättänyt nostaa taas päätään, joten tilaisuus oli liian hyvä sivutettavaksi.

    Päästessäni Ljómaan, Mari oli minua ulkona vastassa ja vaihdettuamme kuulumiset nainen kertoi minulle hieman enemmän Pasista. Kerättyäni orin varusteet kannoin ne hoitopaikalle ja lähdin hakemaan Pasia tarhasta. Alkuun herrasmies issikka ei meinannut lähteä matkaani, mutta lopulta onnistuin mairittelemaan rautiaan matkaani ja pääsimme orin kanssa hoitopuomille. Alkuun jouduin hieman totuttelemaan pienen punaisen hoitamiseen, mutta se oli ihan ymmärrettävää uuden hevosen kanssa. Lopulta löysimme Pasin kanssa jonkinlaisen yhteisymmärryksen (mielestäni) ja sainkin pienen islantilaisen hoidettua ja varustettua. Tarkistettuani että kaikki olisi varmasti hyvin, painoin kypäräni päähäni ja nousin rautiaan selkään.

    Heti ensimmäisestä liikkeelle pyynnistä alkaen kävi selkeäksi että Pasin kanssa ei voisikaan tehdä puoliksi matkustelumood maastoa ja ratsastinkin oria heti alusta asti hieman napakammin ja näin ollen sainkin sen kuuntelemaan apujani paremmin. Mari oli neuvonut meille maastoreitin ja naisen ohjeiden mukaan ratsastinkin islantilaista pitkin Ljóman maastoja. Pasi kulki innokkaana eteenpäin ja antaessani orille luvan siirtyä tölttiin ei Pasin arvostettavasta iästä ollut enään mitään tietoa rautiaan painellessa sellaistakin vauhtia eteenpäin korvat hörössä ja harja hulmuten. Orilla oli onneksi mukava askel istua joten saatoinkin vain nauttia vauhdista ja ohitse vilisevistä maisemista. Vaikka vauhdikkaampi meno olisi ollut varmasti molempien mieleen, siirtyi punainen raketti silti kiltisti takaisin käyntiin pohjan alkaessa muuttumaan kovemmaksi ja tasasimmekin orin kanssa hieman hengitystä ennen kuin oli aika ottaa vielä pätkä laukkaa ja hieman rauhallisempaa tölttiä, ennen viimeistä käyntipätkää ennen Ljómaa.

    Tallin pihaan ratsastinkin tyytyväisesti pärskivän islantilaisen ja laskeuduttani alas orin selästä kiitinkin sitä rapsutuksilla, ennen kuin palautin sen puomille ja hoidin orin ja sen varusteet pois.


    Nyt pieni aivonolla tauko värittelyiden parissa ja sitten katselen @Alisen ja @Jens:in tekstit.



  • Logelle voi myös kirjottaa vapaamuotoisen valmennuksen jos yhtään kiinnostaa <:



  • @jens 252 sanaa estehyppelöitä:

    Ruunikko tamma näytti hyvinkin kipakalta kun se otti ratsastajansa kanssa muutama verryttelyhypyn ennen kuin siirryin kentälle. Juliukseksi itsensä esitellyt nuorimies kertoi heidän taustoistaan ja siitä, mikä olisi heille hankalaa. Kentällä oli juuri sopivasti pari pystyä siten, että niistä sai pitkähköllä välillä olevan sarjan sekä pari yksittäistä pystyä.

    Alkuun esteet pidettiin matalina ja haettiinkin vain onnistumisia pitkillä väleillä. Ensimmäisillä kierroksilla esteiden ollessa vielä alta metrin Britte teki kauniita ja tasaisia hyppyjä, mutta heti kun esteet nousivat metriin, alkoi tamman kierrokset nousemaan esteiden välillä. Tässä kohtaa tehtävää pilkottiinkin siten, että hypyt otettiin vain toisella pitkällä sivulla sivulla olevaa sarjaa ja tarkoituksena oli saada tempo pidettyä tasaisena koko lähestymisen ajan, jolloin Britte ei hyppäisi liian kaukaa tai liian korkealle. Ensimmäinen kierros meni vielä hieman kaahottaessa, mutta kun tehtävään lisättiin apupuomi puoleen väliin matkaa, alkoi tamma muistamaan jalkansa hieman paremmin ja vauhtia saatiin jo hieman pudotettua, eikä hypyt aina lähteneet niin kaukaa. Esteitä nostettiin vielä kymmenen senttiä ja samalla myös apupuomista muunnettiin kavaletti, joka auttoi vielä lisää saamaan Britten vauhtia tippumaan.

    Kun kavaletin avulla oltiin saatu muutama hyvä hyppy sarjalle alle, poistettiin kavaletti esteiden välistä ja ohjeistin Juliusta ratsastamaan Britten sarjalle samalla tavalla kuin esteiden välissä olisi ollut edelleen kavaletti. Tällä tavalla homma sujuikin paremmin ja ratsukko sai hyviä hyppyjä alle. Hiljalleen tehtävän sujuessa molempiin kierroksiin siihen otettiin mukaan myös kaksi muuta estettä jolloin pitkiä lähestymisiä oli useita, mutta Julius oli päässyt kartalle siitä miten tamman ratsastaminen oli paras tehdä tällaisella tehtävällä ja lopulta ratsukko sai molempiin kierroksiin hyvät suoritukset joihin oli hyvä päättää tämä valmennus.



  • @minni Kiitos! Jos nakkaat jonku ravurin tai ajokoulutetun pollen jonka kanssa voin käydä hiitillä/maastossa nii kirjottelen jotain 🙂



  • @Minni ihanaa ja iso kiitos ❤ Mulle voi nakata jonkun, jolle voin jotain naputella, onnistuu niin perinteiset enkkulajit (este, koulu, maastoeste) kuin höntsäily jos siltä tuntuu


  • Tarinaheppailijat

    Lotan kanssa sais käydä duunailemassa vapaavalintaisesti mitä tahansa 🙂



  • @mari-h Ville ja Taika on ihan oikeita ravureita ja sit Tuukka on ajokoulutettu hevoslapsi.


 

18
Online

1.0k
Users

13.7k
Topics

261.6k
Posts

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.