Itsenäisyyspäivän maastoretki Virvatulessa



  • Lämpimästi tervetuloa itsenäisyyspäivän maastoretkelle Virvatuleen 6.12.2019!

    Itsenäisyyspäivää on nyt mahdollisuus tulla viettämään tunnelmallisen maastoretken merkeissä. Paasselän ympäristössä kulkevat maastoreitit ovat turvallisia ja tarjoavat ratsukoille kauniita maisemia. Samalla on mahdollisuus kuulla retken vetäjien hauskoja tarinoita vuosien varrelta. Ja saatatpa saada myös selville jotain mystisistä virvatulista ja niihin liittyvistä tarinoista.

    Retki alkaa klo 11 ja ratsukot kokoontuvat Virvatulen pihassa puoltatuntia aiemmin. Retken on tarkoitus kestää noin kolme (3) tuntia ja se sisältää pienellä laavulla pysähtymisen sekä kahvihetken. Pääosin matka taitetaan käynnissä sekä ravissa, mutta myös laukkapätkiä otetaan muutamia. Ratsastajien tulee siis hallita hevonen jokaisessa askellajissa ja ratsun tulee olla rauhallinen (orit vain, jos eivät innostu tammoista).

    Retken hinta on 40v€ sisältäen majoituspaikan tarvitseville (yön yli) ja eväät laavulla. Mukaan mahtuu enintään 10 ratsukkoa ohjaajien lisäksi. Retki on kuittausvapaa eli minkäänlaista tuotosta ei tarvitse tehdä. Jos sellaisen kuitenkin tekee, olisi mukavaa niitä lukea 🙂 Allekirjoittanut tulee retkestä jotain kirjoittamaan.

    Tarvittaessa Virvatulesta löytyy ratsuja, jos omaa ei ole/se ei retkelle sovellu. Pienimmät ponit (& muutama muu) eivät turvallisuussyistä joukkoon osallistu, mutta seuraavat ratsut ovat tarjolla lainaan: Halla, Sikke, Tuukka, Tito ja Aarre.

    Retkelle voi halutessaan myös varustautua esimerkiksi lännenratsastusvarustein. Satula on kuitenkin pakollinen (rungottomat ja karvasatulat ovat ok).

    Osallistumiset alle vapaamuotoisesti (ratsastaja, ratsu, linkki(t) sivuille).

    Osallistujat 6/10:
    Vetoratsukko Bella & Sauli

    Aava Punavuori & Bjørn
    Viixi & Murmeladi
    Eveliina Niemi & Rico
    Marianne Aho & Vaniman Niinu
    Uwain de Yskyrdav & Tieme
    Layda & Ruskavaaran Minttusuklaa

    Peränpitäjänä April & Vili


  • Tarinaheppailijat

    Aava Punavuori & Bjørn
    Björ-viilipytty ei tammoista välitä😄

    E:// Björin sivujen osoite muuttunu ':)



  • Viixi & Murmeladi



  • Eveliina Niemi & Rico



  • Marianne Aho & Vaniman Niinu



  • Pitäisikö meidän linnanväki lähteä välillä ulos linnasta? Kuvaa ja tarinaa luvassa!

    Mukaan voisi lähteä Uwain de Yskyrdav & Tieme, ei ole väliä mihin väliin jonossa mennään, tamma on kaikkien kaveri 😃



  • @R No niin mahtavaa! Lisäilen teidät kohta 🙂



  • Hopsista keikkaa 🙂



  • Tästä saakin kivan päiväkirjamerkinnän! Kirjoitan retkestä ratsun sivuille tapahtuman jälkeen 🙂

    Layda - Ruskavaaran Minttusuklaa



  • Neljälle vielä paikka 🙂



  • Apuva! Vieläkö ehdimme mukaan?
    Sisla - Edin’s Dusky “Jyska”



  • @sisla Mukana, lisään kun olen koneella 🙂

    Tarinaa tulossa myöhemmin tänään tai aikaisin huomenna 😅



  • Saan piirroksen ja tarinan tehtyä huomenna loppuun, töissä tänään ☹



  • 06.12.2019 Itsenäisyyspäivän maastoretki Virvatulessa (Viixi & Murmeladi)
    Juuri ovensa avannut Virvatulen ponitila Paasselän rantamilla oli minulle ennestään pelkästään netin kautta tutuksi tullut tila. Tänään pääsisin kuitenkin tutustumaan puitteisiin ihan livenä ja olin tästä melkoisen innoissani. Ajelin maasturillani hevoskoppi perässä lumista hiekkatietä kohti navigaattorin näyttämää paikkaa. Virvatulen omistaja Bella oli kyllä etukäteen varoitellut, etteivät navigaattorit toisi meitä ihan tallin pihaan asti, vaan loppumatka pitäisi ajella vaistojen varassa. Ei loppumatkakaan hankala ollut, sillä hiekkatiellä ei montaa risteystä ollut. Kaarsin hitaasti maasturini Virvatulen pihaan parkkiin ja näin pihalla jo muitakin maastoon lähtijöitä. Otin piponi ja lapaset repsikan puolen penkiltä ja nousin autosta. Murmeladi hirnahteli kopista kimeästi ja yritti epätoivoisesti ilmoittaa saapumisestaan. “Moi!” kaikki huudahtelivat pihalla sekasortoisesti toisilleen.

    Hevoset varustettiin Virvatulen vanhanajan romanttisuutta huokuvassa tallissa sulassa sovussa. Samalla rupateltiin ja tutustuttiin muihin ratsastajiin. Kun kaikki olivat saaneet hevosensa varustettua, talutettiin hevoset tallin pihaan ja noustiin satuloihin. Vetoratsukkona oli Bella suomenhevosruuna Saulilla. Reissun johtajana toimiva Bella ohjeisti muutkin ratsukot ennalta suunniteltuun järjestykseen; minä ja Murmeladi pääsimme jonon kolmansiksi. Matkaan lähdettiin Bellan johdolla rauhallisessa käynnissä. Välissä kurkisteltiin taaksepäin ja varmisteltiin, että kaikki olivat varmasti matkassa mukana ja pysyivät perässä. Toinen toistaan kauniimpia talvimaisemia alkoi avautua silmiemme eteen yllättävän pian poistuttuamme tallialueelta. Autoteitä ei ollut, eikä missään näkynyt asutusta. Kaikki juttelivat toisilleen, mikäli pystyivät ja tunnelma oli hurmaava. Pakkasta oli jonkun verran, mutta kukaan ei kylmyyttä valitellut, ainakaan ääneen.

    Käveltyämme hyvän tovin Bella kysäisi kaikilta, olisivatko he valmiita ravaamaan. Kaikki myötäilivät ja raviin lähdettiin Bellan johdolla. Murmeladille tälläinen joukossa maastoilu oli melko uusi juttu ja se aluksi hieman ihmetteli, miksi tässä nyt piti näin jonossa ravata, mutta ymmärsi jutun juonen pian. Ravissa ei paljon maisemia ehtinyt katsella, mutta sen verran näin, että olimme järven rantamilla ja etteemme oli avautumassa pian metsän sijaan peltomaisemia. Pellon reunaan päästessämme Bella nosti kättään hieman ja siirsi koko porukan takaisin käyntiin. Nyt pakkanen alkoi purra poskiani ja vilkaistessani muita, oli heidänkin poskensa punaisina. Matka jatkui pellon poikki kohti laavua. Pellolla jouduttiin pieneen hankitreeniin, sillä lunta oli hevosten polviin asti. Murmeladi koitti välissä saada lunta suuhunsa ja upotteli turpaansa hankeen höpsösti.

    Laavulla kaikki jalkautuivat ja venyttelivät hieman raajojaan. Hevoset kiinnitettiin jokaisella mukana olleilla riimuilla lähellä oleviin puihin ja porukka kokoontui laavulle. Bellalla oli mukanaan termarissa kaikille kuumaa kahvia ja voileipiä - oi tätä minun juuri tekikin mieli. Hotkaisin leivän silmän räpäyksessä ja jäin nauttimaan sormia lämmittävää kahvia. Rupattelun henki oli lempeää ja humoristista Bellan, Aavan, Eveliinan, Mariannen, Uwain, Laydan, Sislan ja Aprilin kanssa. Kun kahvit oltiin nautittu ja Virvatulen omistajakaksikon jännittävät kertomukset menneistä tapahtumista kuultu, oli matkan aika jatkua. Loppu matkasta otettiin laukkapätkiäkin pellolla, jossa hevoset joutuivat totisest nostelemaan kinttujaan. Kaikki hevoset olivat innoissaan laukkaamisesta ja olisivat halunneet ryhtyä kilpasillekin. Murmeladi esitteli muutaman sille erittäin harvinaisen pukinkin ja painoi pää viidentenä jalkana eteenpäin. Pellon reunassa hevoset saatiin takaisin kuriin ja jono muodostettiin siististi. Matka takaisin Virvatuleen taittui käynnissä päätähuimaavissa maisemissa.



  • Hieman erilainen tarina ja kuva luettavissa


 

2
Online

955
Users

12.6k
Topics

235.6k
Posts

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.