G: Luetteko virtuaalihevosten tekstejä?



  • Mietiskelin tuossa, että luetteko kuinka paljon muiden virtuaalihevosten tekstejä? Jos, millaiset tekstit tempaisevat mukanaan vai luetteko vain tietyntyyppiset (esim. pelkästään luonteen tai vaikkapa päiväkirjamerkinnät) kirjoitelmat? Jos et, miksi et? 🙂



  • Harvemmin muuten vain selailen, mutta jos katson vanhempiehdokkaita toivon ehdottomasti edes lyhyttä luonnetta (ennemminkin muutama virke kuin muutama lause), päiväkirjamerkinnät/valkat sitten taas plussaa, mutta niitäkin mielelläni luen 🙂 Jos ei ole edes luonnetta jätän hevosen varmasti pois omista mietinnöistä, vaikka muuten kiva olisikin. (jos on ihan super saatan kysyä omistajalta olisiko luonteenpätkä mahdollinen lisätä)

    Tämä auttaa omaa visiota varsasta, sekä antaa vanhemmasta panostetumman kuvan itselleni sekä todenäköisesti myös muille, jotka saattavat vilkaista varsan vanhempia.



  • Hyvin vähän jos ollenkaan.
    Enemmän tykkään lukea tallista, miljööstä ja sen henkilöiden arjesta ja edesottamuksista niin, että hevoset ovat enemmän tai vähemmän sivuosassa, mutta näitä tulee vähemmän vastaan. Myös hevosten luonteita luen lähinnä jos niissä on muitakin elementtejä kuin sitä itse hevosen ja sen ominaisuuksien kertaamista.


  • Villien kisojen harrastajat

    Itse luen paljon muiden hevosten tekstejä! Erityisesti esimerkiksi tallilaisten, jos oma heppa sattuu jossain “vieraalla” tallilla asustamaan. Myös niissä tapauksissa, jossa on kyseessä joku kisaan osallistunut hevonen tai muuten vain kiinnostava (nimi tms.). Lisäksi luen usein kasvatustallien hevosten luonteita ja päikkymerkintöjä/valmennuksia (tämä erityisesti, jos olen kiinnostunut varsasta).

    Innostun usein huumorivivahteisista teksteistä, niin valmennuksissa, päikkymerkinnöissä kuin luonteissa. Hevosten hauskat nimet tai muutoin hienot, joukosta erottuvat nimet lisäävät kiinnostustani huomattavasti ja saavat aloittamaan hevoseen “tutustumisen”. Esimerkiksi perinteiset Vadelmasuklaakonvehdit eivät yleensä innosta lukemaan, ellei kyse ole muuten poikkeavasta hevosesta (erikoinen väri tms.).
    Saatan esimerkiksi joskus tylsyyden hetkinä (joita on harvoin kiireiden takia) mennä kiinnostavan tallin sivuille ja selailla hevosia. Erityisesti kiinnitän huomiota luonteisiin ja teksteihin, jos kyseessä on vanhempiehdokkaita. Mitä pidemmät tekstit/mitä enemmän, sitä enemmän innostun 😂

    Tässä vähän hassua on se, että olen tosi hidas/huono kirjoittelemaan omille hevosilleni. Kyllä jokaiselta tulee jonkunlainen luonne aina löytymään, mutta merkintöjä/valkkuja eivät aina saa kovinkaan monia. Yleensä suosikeiksini valikoituvatkin eniten tekstejä saaneet pikseliponini 🙂

    // Kirjoitin näköjään puoliromaania tähän 😅


  • Tarinaheppailijat

    Mua kiinnostaa serenan tapaan hahmojen välinen draama enemmän. Aika vähän niitä hevosten päiväkirjoja tulee luettua. Luonteita taas enemmänkin, varsinkin jos hevonen on tarinoiden kautta kytköksissä mun omaan hahmoon 😄 . En haluu kirjoittaa hevosta maailman kilteimmäksi, jos se onkin kauhukakara.

    Välillä tulee ihan huvikseen toki selailtua ja luettua, mutta enimmäkseen nimenomaan omien tarinoiden takia 😄 .


  • Suomenhevoskasvattajat

    Mä luen huvikseni silloin tällöin muiden tallien pk-merkintöjä ja hevosten luonnekuvauksia. Luen erityisesti ostamieni hevosten vanhempien luonnekuvauksia ja poimin niistä usein piirteitä sitten varsalle. Luen muutenkin huvikseni muiden tallien tekstejä, jos tekstin alku jotenkin tempaa mukaansa ja saa lukemaan loppuun saakka 🙂



  • Hevosta ostaessa ja vanhempiehdokkaita valitessa tulee luettua sukulaisten tekstejä, on tekstien laatu/määrä joskus ollut valintaperustekin jalostusorin kohdalla. Muuten ei tuu kyllä lueskeltua ja välillä tuntuu niin turhalta kirjoitella omille hepoillekaan “kun ei niitä kukaan lue, laatistuomarikin vaan vilkaisee”. Nyt oon viimeaikoina saanut kyllä ihmeellistä intoa kirjoitella omille hepoille ja tuntuuhan ne paljon kivammilta teksteineen!

    Tallien esittelysivut tempaisee välillä mukaansa, etenkin kuvilla ja pohjiksilla varustetut 🙂 Henkilöesittelyt harvemmin jaksaa kiinnostaa, ellei sitten oo kyse yksityistallista mihin on viemässä omaa heppaa.


  • Raviharrastajat

    Täällä yksi, joka lukee hevosten tekstejä aktiivisesti ✋ mulle hevosella on heti jotain lisäpotkua luonteiden myötä, ja mä myönnettävästi ihastun hevosiin niiden teksien perusteella (toki nimien ohella), ja todennäköisemmin kiinnostun niiden jalostuskäytöstä. Sama homma kun tuon/teetän ittelleni hevosia, sillä pitää olla jotain mistä ite inspiroidun (nimi, jonka kautta tulee joku mielikuva luonteesta). Kadehdin myös kaikkia hienoja talleja, joissa on joku tarina takana, ja todennäköisesti tutustun tilaan paljon syvemmin mikäli sillä on jotain kuvausta takanaan.
    Teksteissä arvostan rentoa rytmiä, yhtenäisyyttä ja kuvauksellisuutta, jossa on rohkeasti kirjoittajan oma jälki mukana. Omissa teksteissä toki ei mikään ikinä toteudu 😂


  • Moderaattorit

    En lue juurikaan, ei vaan jaksa kiinnostaa. Tekstit on aina olleet jotenkin ongelma itselleni, niiden tuottaminen on haastavaa, eikä tosiaan jaksa oikein lukeakaan. Vaikka muuten lukemisesta pidänkin.



  • Must on jotenki hienoo et jotkut jaksaa kirjottaa ja sekä arvostan kivasti kirjoitettuja tekstejä, mut harvemmin luen siltikään. Itse jotenkin en jaksa kiinnostua kirjoittamaan mikä on vähä harmi sinänsä 😄 koska sit ei oikee valitettavasti mikää sinne laattiksii tms etene jos ei saa tekstei. Mut joo siis joskus luen, mut harvemmin. Yleensä luen siinä tapauksessa jos kirjoitan kyseiselle hevoselle tai jos se kyse on ostamani varsan vanhemmista, jolloin haluaisin osviittaa millainen luonne voisi periytyä 🙂



  • Joskus harvoin, jos on hyvin kirjoitettu. Poikkeuksena seuraamieni hahmojen tarina yms ja niihin liittyvät hepat. Perusluonteita en selaillessa juuri lue, eivät yleensä ole kovin mielenkiintoisia. Luonteetkin hankin vain omille hepoille, jos ovat menossa laatiksiin, itse harvemmin kirjoittelen.

    Laatiksissa luonteen pituus on aina ollut mielestäni tylsä kriteeri. Harvoin ilman täytettä teksti kantaa läpi. Vaikka kirjoitusasu ym. vaikuttaakin, silti sanamäärällä liian suuri painoarvo. Enemmän saa irti juuri mielenkiintoisista päiväkirjoista ja valmennuksista, jotka on vaikka kehittyen kirjoitettu hepalle.


  • Piirrosharrastajat

    This post is deleted!

  • Tarinaheppailijat

    Luonteet luen jos etin jalostukseen heppaa tai tietynlaiselle hahmolle sopivaa karvakorvaa, koska sillä luonteella on mulle tarinallisesti merkitystä. Muun muassa siis se, että kuinka nopeesti hahmolla menee siihen eläimeen hermot, mikä niiltä sujuu sitten parhaiten yhessä, miten heppa todennäkösesti käyttäytyy muita hevosia ja eläimiä kohtaan jne. Sukuselvitykset ja esim. valmennuspäikyt luen ääääärimmäisen harvoin.
    Mutta jos sattuu et heppa on esim. hoitajatoiminnassa ollu mukana ja sille löytyy sellanen päiväkirja, niin yleensä vähintäänki selailen sen läpi josko sieltä löytyy vielä jotain mikä “täyttää” hevoselle kirjotettua luonnetta.
    Eniten mäkin tykkään lukea et millanen mesta on ja varsinkin et keitä sitä pyörittää ja miksi!


  • Piirrosharrastajat

    mulle siistit ammattivalokuvat ja nimi- ja rekisteritiedot ei yleensä riitä tekemään virtuaalihevosesta “hevosta” siinä mielessä että jaksaisin innostua esim. jalostus- tai ostoaikeissa. eikä siinä oikein mitään pelkän tutustumispohjan intoa silloin edes voi olla. jotta saan minkäänlaista ideaa siitä, että kyseinen hevonen on hauska, kiinnostava, tutustumisen arvoinen, tai edes mielikuvituksen tasolla olemassaoleva yksilö, kyllä mun uskomiseni tarvitsee kantimikseen myös tekstikuvausta. lyhytkin kolmen virkkeen esittely voi riittää.

    luen tekstejä, tykkään teksteistä, jopa tarvitsen tekstejä.

    luonne ja sukari kertoo paljon, ja niiden jälkeen valkka- ja päikkymerkinnätkin on hauskaa plärättävää, kun on pieni haju siitä, millainen hevonen on kyseessä, ja voi jo itsekin pohtia, että minkähänlaisia kommelluksia sen kanssa voi sattua.

    toisaalta, teksti, joka on kirjoitettu ymmärrettävän luonnekuvauksen tarjoamisen sijaan pelkästään laatispisteiden sanamäärä mielessä - ts. selonteko hevosen luonteesta joka ei alkuun kiteytä mitään helposti ymmärrettävää ja yleispätevää hevosen luonteenlaadusta ja käytettävyydestä, vaan hyppää suoraan syvään veteen?
    hyvä luonne voi olla pitkä, mutta mun mielestäni jokainen pitkä luonne ei todellakaan ole hyvä. tekstin selkeä rakenne merkitsee mulle enemmän kuin sisältö ja pituus. en ole vieläkään ihan ymmärtänyt että miks se sellainen tietty luonnetekstien genre kiehtoo. tai että kuka niitä jaksaa lukea jälkikäteen.

    siis että saman tien lähdetään tarpomaan pitkällisiin kirjallisuusviitteisiin, tallinomistajan omituisiin insideläppiin, karkeaan ylhäältä lyövään huumoriin, pitkällisiin luonteenpiirreanalyyseihin kuin ihmishahmon terapiaistunnossa konsanaan… ei mun keskittymiseni ainakaan riitä lukemaan, jos ihan hirveän abstraktiksi heittäydytään heti.

    olen paikalla kuitenkin tutustumassa hevoseen, en kuulemassa pirkko-marketan entisen alkoholisoituneen aviomiehen sitoutumisongelmista ja siitä, kuinka nämä ovatkin oikeastaan täydellinen vertauskuva silkkisen mustan orin yöntummien silmien katumuksentäyteiselle katseelle, kun sitä toruu jälleen kolmatta kertaa peräjälkeen pahansisuisesta kaurakaukalon kannen avaamisesta, vaikka sataan kertaan on kielletty, ja kuinka se ratsailla yhäkin vaihtaa mielenlaatuaan päivästä toiseen kuin bipolaarinen tuuliviiri, jollei ratsastaja ole kilpatasoksi merkityn GP-koulun vaatimalla taitotasolla, ikään kuin tällaisen uljaan urheiluratsun selkään tavallisia työläisperheen itseriittoisia pikkuvanhoja ponijunnuja ikinä päästettäisikään, kun se maksoi miljoonan ja varusteensa toisen samanmoisen.

    missä tilanteessa minä, vierailijana tallilla, tai jalostusparia etsiessäni, ikinä tulisin tästä hevosesta tähän johtopäätökseen? tuskin koskaan.
    se mitä tästä mulle jäi käteen on että hevonen on huonotapainen tallissa, fiksu aukomaan purkkeja ja kansia, ja epävarma epävarmoissa käsissä (ehkä). ja mun mielestäni sen voi myös sanoa niin, jos pidemmän kaavan kerronta käy tosi epäselväksi.

    ▶ EDIT: Ja tällä viittaan nimenomaan luonneteksteihin, joiden pointti mun mielestäni on kyseisen hevosen esittely esimerkiksi varsan sukutauluja tutkivalle ostajalle. päiväkirjat ja henkilökunta-/talliesittelyt ovat asia erikseen - siellä mun mielestä ihmisväen suhdekuviot ja sukuhistoriat on ihan paikallaan ja kaikin mokomin olkoonkin 😉


  • Suomenhevoskasvattajat

    Mä en lue enää laatishevosten tekstejä paitsi tuomaroidessani. Ne on melkein kaikki aina sitä samaa ja tosi ohutta kuvausta, jossa juoni ei kulje. Muutamia ihania poikkeuksia laatiksissa silloin tällöin kyllä näkee, eli oikeasti on siis olemassa myös mielenkiintoisesti kirjoitettuja laatishevosia! Niitä on ollut ihan tosi monella kirjoittajalla. En vain jaksa varta vasten etsiä niitä massasta, koska massa on aika harmaata. Kun ne tulevat vastaan itse just laatiksissa, luenkin ne useampaan kertaan hartaudella ja palaan niihin vielä takaisinkin.

    Tarinatalleja sen sijaan luen, etenkin just niitä, joiden monimutkainen juoni polveilee hepan päiväkirjasta toiseen ja spinnarien kautta takaisin. Silloinkaan en kyllä ole kiinnostunut siitä, millaisin harjanvedoin heppa on harjattu tänä idyllisenä lauantaipäivänä, vaan juonesta. Pelkät ratsastus- ja hoitomerkinnät, joissa hahmo on yksin hevosineen eikä edes ajattele muita, skippaan. Mua kiinnostaa eniten nimittäin just se, miten Pirkko-Marketan entisen alkoholisoituneen aviomiehen on käynyt. 🙂 En tosiaankaan ole tutustumassa mihinkään yksittäiseen hevoseen edes jalostusvalintoja tai vanhempia miettiessäni. Jos tallin tarina miellyttää, mikä tahansa tallissa asuva sopivansukuinen ja -rotuinen hevonenkin miellyttää, vaikka sillä ei olisi leipätekstin ripaustakaan sivuillaan.



  • En lue juuri koskaan mitään tekstejä, koska ne on kaikki samanlaisia. Mullakin on laatistuomarin vitsaus harteillani eli tuntuu että olen lukenut kaikki maailman luonteet, sukuselvitykset, päikyt yms jo kymmeneen kertaan. Joskus harvoin saattaa tapahtua poikkeus, mutta en muista milloin viimeksi.



  • Minusta virtuaalihevosella kuuluu olla luonne, piste. 😁 Vähintään muutamalla sanalla kuvattu tai +/- tyyliin, mutta mieluummin pidemmin ja syvällisemmin kirjoitettu sellainen. Väliä luonteella on esim jalostusvalintoja tehdessä, tykkään mukailla syntyneen varsan luonteessa sen vanhempien luonnetta ja pyrin myös tekemään jalostusvalintoja luonteiden perusteella: en valitse sille tuittupäisimmälle tammalle sitä tulisinta oria. Eli tosiaan, minulle luonneteksteillä on väliä. Myös muut tekstit kiinnostavat, tosin niistä yleensä jaksan lukea vain persoonallisimmat.

    Kirjoitan myös itse. Tykkään kirjoitella hoitotarinatyyppisesti vieraalle tallille ja sen hevosille päikkymerkintöjä mutta haluan myös että omat hevoset saa aina jonkunmoiset tekstit jossain välissä. Persoonallisuus tai huumorin käyttö säväyttävät eniten, heti vieraan kirjoittamana esimerkkinä palautui mieleen parin päivän takaa serenan Routa-orin luonne. Myös omien hevosten luonteissa tykkään hyödyntää tuota omakohtaista näkökulmaa - “minä kerron fiiliksiä/muistoja omasta hevosestani” - mutta sitten on myös ihanaa kun bittiponi tai tässä tapauksessa aasi inspiroi itsessään kirjoittamaan jotain erilaista. Joskus on myös hirmuisen hauska vaan myös pistää ranttaliksi ja liioitella kunnolla! 😀 Mutta sitten tunnustan myös ongelman kun kirjoittaminen ei inspiroi (vähän turhan usein ongelma) ja silloin syntyvät luonteet ovat kyllä yhtä (ri)paskaa kun niissä ei ole mtn persoonallista tai mielenkiintoista, enemmänkin ovat vaan sitä liukuhihnatusinatavaraa. 😬


  • Tarinaheppailijat

    Mä ite pidän siitä, kun hevosen sivuilla on jotain tavaraa. Luonteet, sukuselvitykset, päikkymerkinnät, valkat. Kaikki nuo tuo paremman mahdollisuuden tutustua virtuaalihevoseen paremmin. Kuten muutama muukin on maininnut, jalostuskäyttöön vaikuttaa se, onko sillä isä-/emäehdokkaalla luonnetta vai ei. Luonne vaikuttaa myös siihen yhdistelmään, millanen varsasta tulee. Kuten @Break tossa sano, ei ne tallin kaks pahinta tulisielua oo mikään paras vanhempiyhdistelmä.

    Vaikka mulle on tärkeetä, että niitä tekstejä hevosten sivuilta löytyy, voi joskus innostus niitä tekstejä lukemista kohtaan lopahtaa. Aika usein, varsinkin jos luonne on sitä peruskauraa, mä vaan selaan sen nopeesti silmäillen. Samoin käy joskus myös muilla teksteillä. Kaikesta huolimatta tekstit on mulle aika iso osa tätä virtuaaliharrastusta, kun lukemisesta ja kirjottamisesta nautin. Propsit niille jotka tosissaan painostaa myös niihin teksteihin! Tietysti jokainen harrastaa miten tykkää, mut tää on vaan mun mielipide.


 

13
Online

935
Users

12.4k
Topics

230.4k
Posts

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.