Äksyn Ärräpää



  • 0_1561832947352_äkänen lapsi.JPG

    Äksyn Ärräpää "Äksy"
    skp: ori
    Rotu: tuntematon

    Äksyllä ei muuten ole kaikki hyvin. Itse asiassa Äksyn maailmassa mikään ei ole hyvin. Koskaan.

    👿 👿 👿 👿 👿 👿 👿 👿 👿 👿

    Jotkut tuntuvat olevan syntymähappamia, aina naama nurin päin. Mikään ei koskaan ole hyvin, vähintäänkin säätila on perseestä (aurinko paistaa suoraan silmiin, on liian kylmä/kuuma/kolea/sateinen/jotain), jos ei muuta valittamisen aihetta löydy. Tämmöinen kestoäreä kaikesta äksyilijä, joka asiasta sen nurjan puolen löytävä tosielämän pahanilmanlintu latistaa kenen tahansa mielen.

    Silti meillä asustaa sellainen. Äksy.

    Äksyn maailmassa kaikki on jatkuvasti huonosti. Vaikka ori nyt ei kamalasti kiukuttele, se on jatkuvasti turpa nurin perin kun sitä harjailee tai varustaa. Pesuvesi lienee aina väärän lämpöistä, matolääke maistuu pahalta, lämmön mittaaminen tuntuu inhottavalta, kengitettävänä olo kestää turhan pitkään… Tai ainakin näin ne kirjavan kaverin kestosynkkää ilmettä tulkitsemme. Rapsutukset sentään kelpaavat Äksylle, vaikka eipä sen ilme pehmene piiruakaan. Harjamarron rapsuttaminen taitaa kuitenkin tuntua mukavalta, sillä kirjavan ilme synkkenee heti rapsutusten loputtua kaksi astetta lisää. Hapannaamaisuudestaan huolimatta Äksy on simppeli kaveri, kenen tahansa hoidettavissa, vaikka ori onkin. Tämä kaveri ei hermostu, kilju muiden hevosten perään tai käyttäydy muutenkaan huonosti, kunhan näyttää… no, äksyltä.
    Talutitpa Äksyä miten reippaasti tai hitaasti tahansa, pieleen menee. Orin kävelyvauhti ei tunnu koskaan kohtaavan taluttajansa askelten kanssa, joten turha edes yrittää, sen kun kävelet sitä tahtia mikä hyvältä tuntuu ja annat Äksyn olla, ei se ohi mene tai sinua jyrää, vaikka mulkoileekin pahasti.
    Lastatessa Äksy haraa vastaan tosissaan, ei tasan tarkkaan mene kyytiin yhtään mihinkään kuljetusvälineeseen ilman liinoja. Kunhan orin saa koppiin se tyytyy kohtaloonsa mussuttaen koko matkan heiniä niin tyytyväisenä oloonsa kuin Äksy nyt ylipäätään kykenee olemaan.

    Ratsastaja saa varautua pieneen tahtojen taisteluun; Äksy ei tee mitään, jos ei ole pakko, ja orin ’pakko’ on välillä melkoisen vääntämisen takana. Tuntuu hieman hullulta puhua Äksystä kivana hevosena, mutta se on ihan peruskiva ratsu, jos sen vain saa toimimaan. Kirjavan liikkeet ovat helpot istua, pitkät ja miellyttävän pehmeät, mutta eivät kovin korkeat tai näyttävät. Hypätessä sama pehmeys ja tasaisuus näkyy tavattoman ratsastajystävällisenä hyppytekniikkana; tämän hevosen hypyissä kuka tahansa pysyy kyydissä.
    Äksy ei välitä kouluratsastuksesta, esteratsastuksesta, kärryjen vetämisestä… No, mistään. Oria ei juuri työnteko kiinnosta tai huvita, kaikki motivointi valuu hukkaan, joten jäljelle jää se aktiivinen puoliväkisin pakottaminen. Äksy osaa heittäytyä kuuroksi, kovasuiseksi ja -kylkiseksi, mutta toisaalta kirjavan saa ratsastettua aika kevyeksi ja kohtalaisen herkäksi. Ihme kyllä Äksy ei ole pukittelevaa tai pystyyn hyppivää sorttia, ennemminkin kiemurtelevaa, hidastelevaa, pysähtelevää mallia.
    Toimiessaan kirjava on varma, tasainen hevonen, joka hallitsee sen mitä osaa ilman haparointia tai epävarmuutta. Rohkea, varmajalkainen Äksy ei kyttää mitään esteitä tai kentän laidan koristuksia, ei säiky varjoja tai pensaissa laulavia pikkulintuja yhtään sen enempää kuin maastoretkellä tielle säntäävää rusakkoakaan. Yksinkertaisen kylmähermoinen (ja mahdottoman kovapäinen) tapaus.

    Ne hyvät hermot kyllä maksavat itsensä takaisin kisapaikoilla, kun Äksy ei sano mistään mitään, ei vaikka joku hermostuneempi hevonen vahingossa peruuttaisi kirjavan takamukseen. (On nähty, Äksy vain luimisteli.) Mitään vieraskoreutta tai yleisön edessä ilmenevää työmotivaatiota on aivan turha toivoa, Äksy ei halua, Äksy ei tee, ellei ole pakko.

    Luonne by Susiraja

    Meriitit: -
    Omistaja: Fulli



  • 29.6.2019
    Ärräpäät ja tuhannen sadattelut

    Olin saanut jostakin loistava idean selata eläinsuojeluyhdistyksen sivuja etsiessäni itselleni lemmikkiä. Joku koira tai kissa olisi ollut ihan kiva, mutta menin sitten iskemään silmäni varsaan. Varsaan. Ihka oikeaan, elävään hevosen varsaan.
    Olinhan minä aina hevosesta haaveillut, mutta olin aina ajatellut että ostaisin valmiin suomenratsun, joskus harmaassa tulevaisuudessa ja nyt kuitenkin sovin nimettömästä, roduttomasta orivarsasta kauppoja. Ori oli näyttänyt kuvissa niin tavattoman äkeältä, etten ollut yhtään varma mitä olin ostamassa, mutta minut oli vakuutettu että ei varsa mitään ole kellekkään tehnyt, kuhan nyt vaan on kesto äreä ja vihainen ja mököttää aina kun tilaisuuden saa. Olin siitä huolimatta ristinyt varsan jo Äksyksi.

    Varsa oli löydetty huonokuntoiselta laitumelta emänsä kanssa jostakin päin etelä-Eurooppaa. Tammakin lienee ollut joku risteytys, tai ainakaan siitä ei rotuja pystynyt erottamaan silmällä eikä paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen sivuilla ollut moisia tietoja. Tammalle oli käynyt jotain, tainnut päästä huonokuntoisten hevosten turvakotiin ja sieltä ehkä adoptioon, mutta reilusti vieroitusikäinen varsa oli eläinsuojeluyhdistyksen kautta pistetty myyntiin ja jossakin mielen häiriössä olin ostanut sen. Minun hienon mustan suokkini jolla niitettäisiin kouluratojen palkintojen jakoja kuin elokuista viljaa… tai siis… roduttoman, nimettömän, kuvissa iki-vihaisen orivarsan, jonka kanssa tulisin todennäköisesti niittämään vain “universumin vihaisin varsa” kilpailuja.

    Äksy oli laskeutunut edellisellä viikolla Suomeen ja tällä viikolla kiidätetty etelä-Suomesta minun asuinalueilleni, josta hakisin varsan lähitallille kunnes keksisin sille paremman ja pysyvämmän paikan.

    Kaarsin autoni ja sen perään vuokratun hevoskuljetuskopin määränpääni pihaan ja autosta noustessani vastaan tuli iloinen, noin nelikymppinen nainen tervehtimään. Keskustelimme hetken varsasta, sen taustoista ja äkäisistä kuvista ja kerroin myös naiselle ristineeni varsan jo Äksyksi kuvien perusteelta. Nainen nauroi ja kertoi nimen kuvaavan sitä varsaa jonka hän oli minulle luovuttamassa. Keskustellessamme nainen alkoi johdattamaan minua kohti pieneen navettaan. Navettaan astuessani huomasin navetassa olevan kaikkia muita eläimiä paitsi lehmiä, käytävillä juoksenteli maatilan emännän kolme kirjavaa kanaa, käytävien kummallakin puolella mekasti vuohia ja lampaita, pari possua ja sekä alpakka karsinassaan. Alpakan karsinan takaa kuului paukahdus.
    Käveltyämme paukahdusta kohti, selvisi mistä oli kyse. Uuden hevoseni karsinaan oli livahtanut kissa, jota varsa kovasti koitti hätistellä pois ja oli epäonnekseen paukauttanut etusensa kovaäänisesti karsinat erottavaan väliseinään.

    Hetken varsaan tutustuttuani, lähdimme tilan omistajan kanssa viemään varsaa kohti kuljetuskoppia. Varsa lönni perässämme sangen tylsistyneen näköisenä ja aloin kyseenalaistamaan varsan terveyden tilaa. Varsa oli kuitenkin ennen ja jälkeen laivareissun tarkistettu eläinlääkäreiden toimesta, Suomen päässä se oli viikko sitten saaneet rokotukset ja silloin tarkistettu että varsa oli terve. Eikä se päälisin puolin vaikuttanut sairaalta, vain todella, todella, todella tylsistyneeltä ja kyrpiintyneeltä talutettavana oloon. Ori ei suostunut menemään koppiin kuin vain ja ainoastaan vinssattavana ollessaan ori päätyi koppiin. Onneksemme ori pysyi siellä nätisti sen aikaa kun nainen toi minulle varsan paperit. Suljimme luukun ja nousin autoon, käänsin ratin kohti lähitallia ja tulevaisuutta (upean) orini kanssa…


 

6
Online

934
Users

12.4k
Topics

230.2k
Posts

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.