Vaihdetaan valkkoja/pk-merkintöjä



  • Tämä ikuinen ongelma - kun omille ei huvita kirjoittaa tekstejä vaikka muuten voisi. Ratkaisen omalla kohdallani tämän sillä, että ehdotan vaihtokauppaa, jossa kirjoitetaan suunnilleen samanmittaiset tekstit toisillemme.

    Itseltä löytyy valikoimasta suokkia, puokkia ja (ratsu)poneja ja valmennettavat lajit näille on (maasto)esteet, koulu sekä kokeilunhaluisille valjakko. Pk-merkinnöissä sitten vapaammin saa tehdä mitä tahtoo.

    Itse pystyn uskottavasti kirjoittamaan esteitä ja koulua sekä pk-merkintöjä (näyttö).

    Alle saa ilmoittaa mikäli tämmönen vaihtokauppa kiinnostaa. Laitathan mahdollisen näytönkin jo ekaan viestiin. Samoin toivon, että kertoisit haluatko valmentaa missä lajissa ja minkätyyppistä (puokki, suokki, poni) eläintä.



  • Ylöspäin



  • Mä voisin kirjoittaa kaks tekstiä, ainakin jotain näyttöä löytyy täältä. Mikäli jälki miellyttää, niin mieluiten pk-merkintää tai estevalmennusta raapustaisin, rodulla ei niin väliä - ponit voisi kyllä olla hauskaa vaihtelua. Meillä kaipaisi Tella ja Nero sellaista 250 sanaista estevalmennusta tai pk-merkintää. 🙂



  • @Theo Minäpä rustailen näille kahdelle jotakin.

    Ja vastavuoroisesti jos kirjottaisit jollekin kahdelle näistä, Lusse, Konna tai Aapo, joko valkat tai pk-merkinnät. Lussen ja Aapon leipälaji on esteet mutta Konnalla koulu.

    Lis. // Tässäpä nämä tekstit.

    Nerolle pk-merkintä – 296 sanaa
    Olin luvannut Theolle lähteväni ratsastamaan Neroa jossakin vaiheessa alkukesää ja nyt oli sitten aika lunastaa lupaus. Saavuin Elixrin pihaan auringon paahtaessa liki tuskaisen kuumasti, vaikka kello ei vielä ollut edes kymmentä. Selvittyäni tallin miellyttävään viileyteen matkasin kohti varustehuoneeseen hakeakseni tumman orin varusteet ja harjat. Matkalla moikkailin tuttuja ja saapuessani orin karsinalle oli aikaa kerennyt kulua lähes tunti. Saatoin matkalla kuulla pientä huomautusta, että toimistosta pitäisi kuulemma useamminkin lähteä ulos.

    Harjasin Neron karsinassa, sillä orilla ei tuntunut olevan mikään hinku lähteä mihinkään. Vaikka alun perin olin ajatellut ratsastavani orin maneesissa, suojassa paahteelta, niin suunnitelma muuttui leppoisaan maastoreissuun läheisen metsän siimekseen. Nerolla ei kirjaimellisesti ollut mihinkään kiire, sillä ori päätti ruveta hankalaksi ja pullistella minkä pystyi. Loppujen lopuksi sain kuin sainkin vyön kiristettyä.

    Talutin orin ulos parkkialueelle, sillä kypäräni oli jäänyt autoon. Tämän mutkan kautta vein Neron takaisin tallin edustalle, jossa jakkaran avulla kiipesin puoliverisen selkään. Varmistettuani vielä vyön ohjasin orin kohti tammalaidunta reippaassa käynnissä pitkin ohjin. Nero tutkaili rauhallisena laiduntavia lajitovereitaan ja muutamalle varsalle se taisi jotain höristäkin. Laitumen jälkeen keräilin ohjia tuntumalle ja herättelin Neroa hieman tempon muutoksilla ja pysähdyksillä. Ori ei oikein arvostanut tämmöistä maastolenkin alkuun mutta muutamien toistojen jälkeen alkoi orin moottori heräillä. Metsään tullessa tein säännöllisin väliajoin pohkeenväistöjä tien poikki, vuorotellen kumpaankin suuntaan, sekä ravissa että käynnissä. Pääosin kuljettiin orin kanssa käynnissä ja ravissa, mutta kyllä pieni irrottelu laukka kunnon suoralla oli hyvästä. Nero kulki maastossa rennosti ottaen vaikka välillä se tuntui jäävän omiin haavemaailmoihinsa kun olisi pitänyt reagoida apuihin. Takaisin tallille saavuttiin noin tunnin kuluttua rauhallisessa, melkein matelevassa, käynnissä.

    Ratsastuksen jälkeen otin orilta varusteet pois ja harjasin vielä kevyesti. Tarkistettuani orin pintapuolisesti vein sen laitumelle, jonne Theo kehotti Neron laskemaan nauttimaan vielä kauniista kesäpäivästä. Talliin päästyäni vein varusteet paikoilleen ja menin nauttimaan kahvia tallitupaan ja jatkamaan kuulumisten vaihtoa.

    Pk-merkintä Tellalle – 284 sanaa
    Kun olin saanut pari kuppia kahvia juotua olin matkan varrella ehtinyt lupautua juoksuttamaan Tella-nimisen tamman, jolla kuulemma olisi tänään kevyt-ja-helppo-melkein-lepopäivä. Muutaman tallityöntekijät vähän katselivat huvittuneena lupautumistani mutta minkäs nyt tässä kohtaa enää tekee. Theokin hieman virnisteli mutta piti ajatuksensa omanaan. Niinpä kipaisin jälleen varustehuoneeseen hakeakseni Tellan suitset, harjat ja juoksutusliinan. Karsinan luokse päästyäni sain todeta tamman olevan ulkoilemassa, joten laidunta kohden siis. Metsästettyäni Tellaa hetken, aloin ymmärtää saamiani katseita. Vartin jälkeen tamma vihdoin oli riimussa mutta matka tallille oli likimain yhtä hankala, sillä useammin kuin kerran tamma yritti kiirehtiä edelle. Tehtiin matkalla siis vähän maltti harjoitusta; pysähdys, peruutus, pysähdys ja taas eteenpäin. Kun vihdoin sain tamman talliin, sidoin sen käytävälle tarkistuksen ajaksi.

    Kun vihdoin viimein pääsin raudikon kanssa kentälle, paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta suoraan kentälle. Talutin tammaa alkuun ympäri kenttää tehden välillä ympyröitä ja välillä taas pyysin tammalta väistöä. Tella vähän nyrpisteli moiselle harjoitukselle mutta teki silti suuremmitta mukinoitta. Verryttelyn jälkeen otin tamman kentän keskelle ympyrälle ja pyysin siltä ravia. Tamma esitti varsin reippaan ja isoaskelisen ravin heti alkuun. Ravissa pyysin tammaa hieman hidastamaan ja nopeuttamaan tempoa vuorotellen. Parin minuutin jälkeen vaihdettiin suuntaa ja sama tehtävä. Tella suoriutui hommasta periaatteessa hyvin, vaikka etenkin hidastaminen tuntui olevan Tellan mielestä jotain täysin käsittämättömän turhaa. Välikäyntien jälkeen pyysin rautiaalta vielä muutaman kierroksen laukkaa kummassakin suunnassa, ennen kuin vein sen jäähdyttelylle ympäri tallin lähitiluksia.

    Kävellessä ympäriinsä Telllalla oli koko ajan kiire ja sen kanssa sai todella tehdä töitä, jotta se kulki vierellä. Kun noin vartin kuluttua palattiin laitumen luokse, oli käteni jo ihan hellänä tamman pitelemisestä. Päästin tamman portista sisään, otin suitset pois ja palasin tallia kohden. Pestyäni kuolaimet palautin suitset Tellan naulakkoon sekä vein liinan omalle paikalleen. Kävin kiroamassa Theolle tamman temperamenttia samalla kun hieroin kipeytyneitä käsiäni.



  • Nostetaas



  • Mua kiinnostaisi valmennusvaihto! Onnistuisko näin alkuun vaikka kolme valmennusta? Takaisin voin samanmoiset kirjoitella 🙂 Jotain vähän reilu 200-sanaisia vaikka. Jotain tekstinäyttöä esim Surun päiväkirjasta (+ muiden Kielokummun heppojen sivuilta, kirjoittajana omistaja). Itse kirjoittelen mieluiten este- ja kouluvalmennuksia.

    Valmennuksia kaipailisi nyt ainakin:
    Hämy - koulu tai estevalmennus tason mukaan
    Takku - koulu, este tai kenttävalmennus tason mukaan
    Pilke - koulu tai estevalmennus tason mukaan

    Kaikille ratsastajaksi Lyydia 🙂



  • @jenna Kiitos paljon teksteistä! Yritän saada sulle kirjoiteltua viimestään viikonlopun aikana, arkipäivien energiat menee töissä. 😄



  • @sussu-vrl-12636 Sopii. Jos näille rustaat oman maun mukaan joko valkkaa tai pk-merkintää,
    Sebu este
    Vilja koulu
    Rami este

    @Theo Ei paniikkia.



  • @Sussu-VRL-12636 Tässäpä olisi nämä tekstit. Toi Takun valkka vähän venähti, mutta ei tarvii takaisin kirjoittaa noin pitkää tekstiä.

    Kouluvalmennus Pilkelle – 207 sanaa
    Savuin Kielokumpuun vähän ennen kello kymmentä, jolloin alkoi Lyydian ja Pilken kouluvalmennus. Ratsukko oli jo lämmittelemässä kentällä, joten pääsimme piakkoin tosi toimiin. Tänään ohjelmassa oli pohkeenväistöjä eri askellajeissa sekä avotaivutukset. Pilke liikkui hyvin Lyydian avuilla, joten aloitettiin hommat pohkeenväistöllä uralta pituushalkaisijalle ja takaisin. Tämä harjoite oli ratsukolle helppo, joten parin kerran jälkeen siirryttiin tekemään sama ravissa. Raviväistössä Pilken tempo meinasi muutamaan kertaan rikkoutua, sillä Lyydia oli liian jämäkkänä ohjassa. Huomautettuani asiasta ohjasote keveni ja tamma pääsi kunnolla väistämään. Harjoitus sujui ratsukolta vasempaan suuntaan huomattavasti helpommin kuin oikealle, joten ratsukko verrytteli vielä oikeaa puolta ennen kuin toistettiin väistöharjoitus oikealle. Harjoituksen päätteeksi otettiin reippaassa ravissa pari kierrosta, jolloin matkalla tehtiin kiemuroita ja erikokoisia voltteja.

    Välikäyntien jälkeen otettiin avotaivutus työnalle. Avotaivutus oli kuulemma jäänyt viime aikoina vähemmälle huomiolle, joten aloitettiin ihan perusasioista käynnissä. Nopeasti Pilke kuitenkin pääsi harjoitukseen mukaan eikä Lyydiakaan nyt niin pihalla ollut kuin antoi vaikuttaa. Kun homma sujui käynnissä, siirryttiin raviin saman harjoituksen parissa. Uralla tehtynä tämä sujui ravissakin hyvin, mutta kun avoa tehtiin pituushalkaisijalla niin Lyydian oli selkeästi vaikeampi pitää tamma liikkeessä. Siirryttiin takaisin käyntiin, jossa Lyydia pääsi rauhassa kertaamaan apuja ja viemään harjoituksen hyvin läpi. Loppujen lopuksi avotaivutus saatiin sujumaan myös ravissa ilman kentänaidan tuomaa turvaa. Valmennuksen lopuksi ratsukko otti pari reippaampaa laukkapätkää ennen loppuverryttelyä.

    Estevalmennus Hämylle – 233 sanaa
    Sillä välin kun Lyydia kävi vaihtamassa alleen Hämyksi kutsutun orin, minä rakentelin molemmille pitkille sivuille pari estettä uran sisäpuolelle. Ori katseli esteitä kummissaan mutta Lyydia sai sen nopeasti kuitenkin avuille kun ratsukko rupesi lämmittelemään käynnissä ja ravissa. Kehotin ratsukkoa tekemään paljon erilaisia temponmuutoksia, siirtymisiä ja kiemuroita, jotta ori olisi varmasti kuulolla. Lämmittelyn jälkeen otettiin suoralla uralla laukannostoja pitkän sivun alkuun ja vuoroin siirtyminen raviin tai käyntiin. Hämy tuntui vähän kuumuvan tästä harjoituksesta mutta Lyydia sai hyvin rauhoiteltua oria.

    Kehotin Lyydiaa ottamaan Hämyn vapaaseen käyntiin siksi aikaa kun selitin tulevia harjoituksia. Alkuun pari helppoa verryttelyhyppyä ristikolla ja sen jälkeen hypättäisiin kentällä olevia neljää estettä X:n mallisesti, jolloin ratsukon tulisi vaihtaa laukka esteenpäällä. Vaihtoehtoisesti ratsukko voisi tulla ensimmäiselle esteelle ravissa ja niin sanotusti uuden suunnan mukaisessa laukassa toiselle esteelle ennen lyhyttä sivua. Kun Hämy oli rauhoittunut Lyydia keräsi ohjat tuntumalle ja siirsi hevosen rauhalliseen laukkaan ensimmäistä hyppyä varten. Rautias tuli hyvin kohti ensimmäistä estettä eikä se tuottanut mitään ongelmia. Otettiin sama ristikko vielä kertaalleen uudelleen ennen siirtymistä varsinaiseen harjoitukseen. Ensimmäinen kierros sujui hyvin mutta loppua kohden orin kierrokset tuntui kasvavan, joten toiselle kerralle otettiin ensimmäinen este ravissa. Hyppy oli hallittu ja matka jatkui hyvätempoisessa myötälaukassa kohti seuraavaa estettä. Lyhyen sivun puolessa välissä kehotin Lyydiaa ottamaan Hämyn taas raviin seuraavaa estettä varten, jolloin ori ei todennäköisesti kuumuisi viimeiselle esteelle yhtä paljon kuin ensimmäisellä kerralla. Pariin kertaan toistettiin harjoitus ennen kuin ratsukko lähti tyytyväisenä maastoon loppuverryttelyä suorittamaan.

    Maastoestevalmennus Takulle – 253 sanaa
    Kahvitauon jälkeen alkoi päivän viimeinen valmennus, jonka olin luvannut pitää maastoesteillä. Tälle valmennukselle Lyydia varusti itselleen Takku-hevosen, joka kuulemma kilpaili kenttää CIC1-luokissa. Aluksi mentiin kuitenkin kentälle, jotta ruunivoikko saatiin hyvin kuulolle ja avuille. Välikäyntien yhteydessä siirryttiin sitten metsän siimekseen, jossa varsinainen harjoittelu tapahtui.

    Aluksi ratsukko hyppäsi muutaman lämmittelyhypyn tavallisella tukkiesteellä ilman ongelmia, joten tämän jälkeen kehotin ratsukkoa lähestymään samaa tukkia erilaisissa tempoissa, jotta Lyydia löytäisi Takulle sopivan tempon. Pari kertaa ori pääsi selkeästi haaveilemaan omiaan kun hyppy tuntui yllättävän sen hitaammassa tempossa tullessa. Kun tempo asia oli saatu kuntoon siirryttiin Takun kauhuun; vesielementtiin. Alkuun pidettiin homma simppelinä veteen menona käynnissä, ravissa ja laukassa. Takku todella hangoitteli vastaan, etenkin ravissa, kun vesiraja läheni. Lyydia kannusti kuitenkin ori reippaasti eteen, joten sille ei jäänyt vaihtoehtoja. Jokaisesta veteen menosta ori palkittiin kunnon kehuilla. Kun jokusien toistojen jälkeen Takku meni veteen suoraan, piti se vielä saada pitämään haluttu tempo yllä. Tämä harjoitus tehtiin ensin ravissa ja sitten laukassa, veden syvyyden ollessa siinä vuohisten paikkeilla. Ravi oli orille helpompi askellaji mutta ennen pitkää myös laukassa tempo säilyi.

    Kun veteen meno ja vedessä liikkumista oli saatu harjoiteltua, kasasin lähistöllä olevista kivistä ja parista harvennuksesta jääneestä puunrungosta matalan esteen vesirajan tuntumaan, jonka hyppääminen olisi päivän viimeinen harjoitus. Lyydia ratsasti orin määrätietoisesti kohti estettä, eikä Takku ehtinyt turhia kyttäilemään kun se jo leiskautti esteen yli reilulla ilmavaralla. Kehotin Lyydiaa pitämään temmon vähän maltillisempana niin hypystä ei tulisi aivan yhtä ilmava kuin ensimmäisestä, sillä se oli turhan suuri loikka estekorkeuteen, noin 50cm, nähden. Parin hyvin sujuneen hypyn jälkeen palattiin tallille rauhallisessa käynnissä.



  • @jenna Tässä sulle valmennukset. Mullakin vähän pituudet venähti kaikkien kanssa 😄 Valmentajaksi voi merkata vaikka vaan Sussu VRL-12636

    Sebun estevalmennus, 248 sanaa
    Vuonohevoset ovat olleet mulle aina lähellä sydäntä, jo ihan niiden suloisen ulkonäön vuoksi, joten kun pääsin valmentamaan sellaista, olin todellakin iloinen. Tervehdimme valmennuksen aluksi ja Jenna kertoi minulle hieman oristaan Sebusta. Naisen mukaan ori on esteillä vauhdikas ja se selvästi tykkää hyppäämisestä, joten valmennus tulee varmasti sujumaan hienosti. Pistän ratsukon suorittamaan itsenäistä alkuverryttelyä ja kokoan kentälle muutamat verryttelyesteet. Ihan alkuun ratsukko sai tulla pientä jumppasarjaa laukassa, jossa hieman katsottiin, kuinka Sebu malttaa keskittyä. Ori hyppäsi kyllä tarkasti, mutta heti viimeisen hypyn lähteen se yritti singota eteenpäin kuin mikäkin tykinkuula. Jenna kuitenkin osasi ennakoida pystyharjan aikeet ja ehti reagoimaan kääntämällä orin voltille. Totesinkin heti, että hyppyjen jälkeen voi suosiolla tehdä ympyröitä näin kotitreeneissä, jotta meno pysyy maltillisena.

    Vähitellen muuttelimme tehtäviä ja esteet nousivat. Sebu hyppäsi hienosti, mutta edelleen vauhti nousi paikoitellen turhan suureksi. Kehitin siis suosiolla ratsukolle loppuun sellaisen radan, johon tarvittiin paljon tarkkuutta nopeiden käännösten ja lyhyempien teiden kautta. Alkuradalle Sebu lähti kierrokset katossa, mutta kun parista ensimmäisestä esteestä tuli puomi mukaan, ori alkoi selvästi keskittymään ja korjaamaan omia virheitään. Jenna ratsasti Sebua täsmällisesti ja ratsasti kokoajan todella siististi ratsunsa kuumumisesta huolimatta. Loppurata alkoi näyttääkin jo todella siistiltä, joten pyysin vielä kertaalleen ratsukkoa tulemaan hieman lyhyemmän radan, joka menikin sitten jo todella asiallisesti. Sebusta on selvästi hyvää purkaa hieman energiaa ja vain ottaa reilusti hyppyjä. Sillä vaikuttaa olevan hypätessä todella hyvä kunto, eikä se väsähdä hetkessä, joten toistoilla on hyvä hakea rutiinia. Ori myös selvästi kaipaa aivopähkinöitä ja se alkaa itse hienosti keskittyä, kun sille antaa haastavampia tehtäviä.

    Viljan kouluvalmennus, 281 sanaa
    Viljan kouluvalmennuksen aloitimme varsin simppelillä tehtävällä, nimittäin tammaan piti saada liikettä. Ilma oli todella lämmin ja rautias suomenhevonen oli kuin täi tervassa kiertäessään hieman pölisevää kenttää ympäri. Kehotin ratsukkoa aluksi vain ravailemaan päätyihin isot ympyrät, jonka jälkeen pitkällä sivulla Viljaa hoputettiin isompaan raviin ja aina kun se otti vähänkään reippaamman askeleen, sitä kehuttiin ihan hurjasti. Jenna unohtui helposti hieman punkemaan tammaa pohkeella eteen, mutta neuvoin käyttämään pohjetta niin vähän, kuin vain pystyy. Silloin kun käyttää pohjetta, käyttää sitä vaikka vähän voimakkaammin, mutta tahmea hevonen turtuu entisestään jatkuvaan pohkeiden käyttöön. Vähitellen tammalle alkoi selvästi tulla motivaatiota liikkumiseen ja se alkoi ravaillessaan pärskähdellä tyytyväisesti. Tässä kohtaa annoimme sille hetken hengähdystauon välikäyntien merkeissä.

    Kun moottori oli löydetty, pääsimme työstämään tammaa suurella keskiympyrällä, jossa tavoitteena oli aktivoida takaosaa avo- ja sulkutaivutuksilla. Ympyrällä lähdimme hakemaan ihan loivaa avoa, jossa Vilja joutui hieman taivuttamaan lantiotaan ja miettimään, mihin ne jalat nyt pitikään asettaa. Avotaivutuksissa Vilja lähti helposti astumaan etujaloillakin ristiin, joten siinä Jenna sai olla kokoajan tarkkana, ettei ulkolapa lähte valumaan omia aikojaan. Sulkutaivutus ympyrällä oli ratsukolle vähän vieraampi harjoitus, mutta kun oikeasta ajatuksesta saatiin kiinni, meno näytti oikein siistiltä. Jenna sai olla tarkkana oman painopisteensä kanssa, joka lähti helposti valumaan ulospäin, mutta kun kaikki palikat olivat kohdillaan, Vilja kokosi itseään hienosti ja polki takajaloillaan tomerasti kropan alle. Näitä harjoituksia tehtiin molempiin suuntiin sopivissa pätkissä, jonka jälkeen Jenna sai näyttää minulle pätkät tamman laukkaa molempiin suuntiin. Ilma oli todellakin melkoisen lämmin, joten laukkaa emme sen kummemmin lähteneet työstämään. Annoin ratsukon parin kierroksen loppuravien jälkeen siirtyä käyntiin. Vilja on selvästikin hevonen, joka on alkuun hieman jähmeä, mutta suurin ongelma sen tahmeuteen on varmaan vain motivaatiopula. Kunhan sen saa motivoitua liikkumaan, liikkuu se todella hienosti ja yrittää selvästi parhaansa.

    Ramin estevalmennus, 301 sanaa
    Ramista olin saanut jo ennen valmennustamme ennakkotietoa, joten olin heti päättänyt, että suoritamme alkuverryttelynkin ohjatusti. Saapuessani valmennuspaikalle, oli Jenna jo kävelyttänyt orinsa valmiiksi, joten pääsimme heti aloittamaan. Neuvoin naista aloittamaan orin kanssa normaalin verryttelyn, jota seurailin samalla, kun kokosin muutamia esteitä kentälle. Huomasin, että Rami alkoi kerätä aika reippaasti kierroksia jo pelkästä esteiden näkemisestä, joten kehotin Jennaa vain ottamaan pidemmällä muodolla erikokoisia ympyröitä ja antaa Ramin ravata vähän reippaasti. Huomasin että Rami reagoi jarruttaviin apuihin heti kiihdyttämällä tai jopa pukittamalla, joten kehotin Jennaa vain olemaan selässä mahdollisimman hiljaa ja antaa Ramin määrätä tahdin, kunhan Jenna selässä määrää askellajin. Kun esteiden kokoaminen oli valmis, ratsukko pääsi ravaamaan ja laukkaamaan muutamien maapuomien yli, jossa neuvoin Jennaa vain hengittelemään rauhassa, pitämään käden ja jalan hiljaa ja kehumaan Ramia äänellä aina kun ori hidastaa tahtiaan ja renotutuu.

    Kun aloimme hyppäämään, keräsi Rami taas juuri hieman nollaamamme kierrokset takaisin. Se loikki paikallaan ja puhisi minkä ehti. Ensimmäinen tehtävä oli kaarevalla uralla oleva jumppasarja ja kehotinkin Jennaa ensin vain tekemään isomman ympyrän kaaren ympärille, jossa hän ottaisi siirtymisiä käynnin ja ravin välillä mahdollisimman pienellä paineella. Kun Rami malttoi siirtyä rauhassa käyntiin, annoin Jennan nostaa laukan ja tulla jumppasarjan. Itse esteet Rami hyppäsi aika rauhassa, mutta viimeisen hypyn jälkeen hirtti taas kaasu pohjaan. Taas kehotin Jennaa vain äänellä rauhoittelemalla, pehmeillä pidätteillä ja ympyrää pienentämällä jarruttamaan oria, jotta se ei provosoituisi lisää. Kun Rami siirtyi raviin ja lopulta käyntiin, se sai taas paljon kehuja. Kun oikea taktiikka orin rauhoitteluun alkoi löytyä, pääsimme tosissamme hyppäämään ja loppuun saimme estekorkeudenkin nostettua ylemmäs. Loppuvalmennus sujui itseasiassa paremmin kuin alussa jännitin ja Jenna löysi Ramin kanssa hienosti yhteistä säveltä jarruttamisen kanssa. Rami on selvästikin hevonen, jonka selässä pitää vain osata olla hiljaa, eikä liikaa vauhtia saa jännittää. Kunhan vauhdista ei stressaa liikaa, se vähitellen hidastuu siedettävälle tasolle ja meno näyttää ihan oikealta esteratsastukselta.

    Jos kiinnostaa jatkossakin valmennusvaihto (mulla on ihan jäätävä tarve valmennuksille :D), niin voidaan viestitellä vaikka sähköpostitse tai täällä yksityisviestillä.



  • Tässä jo Konnan pk-merkintä, joka nyt näköjään vähän venähti. 😄 Kirjoittelen Lussen pk-merkinnän huomisen aikana, ja lisään sen sitten tähän viestiin.

    Conny Djärv ja tapahtumarikas kesäpäivä - 324 sanaa
    Vierailullani Heimdallissa olin tarjoutunut puuhailemaan tallin shettisorin Konnan kanssa. Mitä ilmeisimmin herra tunnettiin tallilla itse jekkumestarina, joten olin jo henkisesti varautunut päivän kujeisiin. Matkalla hakemaan ponia tarhasta pysähdyin hetkeksi jutustelemaan tallityöntekijän kanssa, jolta sain jo huvittuneen katseen sekä onnentoivotuksen kertoessani että olin tarjoutunut tekemään jotain Konnan kanssa tänään. Miten paljon voisi yksi poni keksiä viihdykkeitä itselleen?

    Tähän kysymykseen sain vastauksen saapuessani Konnan tarhalle, joka yllätyksekseni olikin tyhjä. Tarhan takanurkassa puuaidan alin lankku näytti hieman kärsineeltä, eikä kauaa tarvinnut pohtia mitä oli tapahtunut - itse poni nimittäin oli onnellisena mutustelemassa ruohoa keskellä niittyä sekä hörisemässä kaikille tallin kauniille leideille. Huokaisin syvään, heitin riimunnarun olalleni ja lähdin talsimaan lähemmäs karkulaista. Jo pelkkä kävelymatka ponin lähietäisyydelle sai minut pyyhkäisemään hikinoron otsaltani, sillä tietty juuri tälle päivälle oli sattunut armoton helle. Kun Konna sai minut näkökenttäänsä ja tajusi aikeeni, se päästi minut ensin lähelle itseään ja lähti sitten veikein elein ravaamaan hieman kauemmas. Pienen tovin kestäneen kissa-hiiri-leikin jälkeen onnistuin houkuttelemaan orin viereeni ratsastushousujen taskussa olevilla nuhistuneilla omenanameilla.

    Päästyämme talliin asti kiinnitin Konnan tallikäytävälle ketjuihin, ja olisi voinut luulla että tuon kokoinen poni voisi olla jo hieman uuvuksissa ravailtuaan auringonpaahteessa puolisen tuntia. Mutta ei. Koko harjausprosessin ajaksi riitti jos jonkinmoista aktiviteettia. Vähintään kaksi kertaa sain kerätä betonilattialta siihen kaadetun harjapakin sisällön. Vihdoin ja viimein poni oli kuitenkin harjattu, ja sillä oli suitset sekä suojat päällä. Suitsiin kiinnitin pitkän liinan, ja suuntasin mustan kujeilijan kanssa tallin kentälle.

    Aluksi kävin ponin kanssa kaikki askellajit nopeahkosti läpi liinassa juoksuttamalla, joka sujui kuin sujuikin hyvin pienien alkuneuvotteluiden jälkeen. Parit pikku pukkisprintit tarttuivat matkaan mukaan laukatessa, ilmeisesti puhtaasta liikunnan ilosta. Tämän jälkeen ravailin huvikseni Konnan kanssa kentällä olevien kavalettirivien ylitse, ja päädyin itse saamaan vähintään yhtä paljon liikuntaa kuin ponikin. Loppuun kävelimme pikkulenkin tallin tilusten ympäri.

    Palatessamme takaisin talliin riisuin Konnalta suojat ja vaihdoin suitset riimuun, sekä harjasin ponin pikaisesti läpi. Välissä kävin heittämässä tavarat takaisin paikoilleen. Ennen laitumelle takaisin suuntaamista huuhtelin vielä orin viileällä vedellä (tottakai pakollisten vesileikkien kera, kun tämä tapaus on kyseessä.)

    Lystikäs ja Theo kesäpäivän maastoretkellä - 364 sanaa (tästäkin nyt näköjään tuli ihan tosi pitkä, eipä se varmaan toisaalta haittaa :D)
    Viettäessäni päivän Räiskyvän suomenhevostilalla olin lähes pyytänyt saavani liikuttaa jonkin tallin upeista hevosista, ja sain kunnian ratsastaa Lystikäs-nimisellä orilla. Jenna oli jo etukäteen kertonut Lusseksi kutsutun liinakon olevan mitä rauhallisin tapaus, ja sain vapaat kädet hevosen liikutuksen kanssa. Näinpä olin päättänyt, että tämän päivän ohjelmassa olisi maastolenkki - kun Suomessa sattui nyt kerrankin olemaan melkeinpä mukavan lämmin kesäpäivä.

    Tallustelin tarharivistön perälle noutamaan uljasta ratsuani, joka seisoi tyynesti oman aitauksensa nurkassa. Tarhan päälle yltävän puun varjossa takajalkaansa lepuutteleva ori osoitti tiedostaneensa minut kääntämällä päänsä suuntaani, ja jatkoi sitten lepoansa. Pujahdin aitalankkujen ali tarhaan, ja kiinnitin riimunnarun orin riimuun. Hetken pakollisen rapsuttelutuokion jälkeen lähdimme takaisin kohti tallia Lussen löntystellessä nätisti vierelläni löysän riimunnarun päässä. Suomenhevonen ei reagoinut ohittamiimme tammoihinkaan muuten kuin pienellä hörinällä - olisipa omatkin orit näin lunkeja tapauksia.

    Olin jo sitomassa Lussea tallin seinän vieressä olevan hoitopaikan puomiin kiinni, kun huomasin sen jo nyt vaikuttavan hieman ärsyyntyneeltä kaiken maailman ötököiden pörrätessä ympärillämme. Niinpä jatkoimmekin matkaa tallin viileän käytävän suojiin, johon jätin orin ketjuihin kiinni lähtiessäni hakemaan kimpsuja ja kampsuja varustehuoneesta. Palattuani harjasin Lussen pikaisen huolellisesti, kiinnitin sille suojat jalkaan ja herran nyrpeistä ilmeistä huolimatta laitoin myös suitset päähän. Ennen lähtöä myös käytin varmaan kolmasosan ötökkämyrkkypullosta hevosen karvapeitteeseen ja nappasin raipan mukaani.

    Kavuttuani orin selkään tallipihalla lojuvalta jakkaralta ohjasin sen pienelle tallipihan nurkalta lähtevälle metsäpolulle. Jennan kertoman mukaan polun varrelle alkaisi hetken päästä ilmestymään käsin tallilaisten väkertämiä kylttejä, joita seuraamalla kiertäisin juuri sopivan maastolenkin. Hetken kävelyn jälkeen nostin reippaiden pohjeapujen saattelemana ravin, ja pian eteemme aukesikin täydellinen tie laukkaamiselle - raipan avustamalla Lusse nosti rauhallisen ja tasaisen laukan. Ei ollut riemulla rajaa kun sai laukkailla luotettavan suokkipojan kanssa läpi kauniin kesäisen metsän.

    Laukkapätkän jälkeen käveltiin pidempi tovi, ja kylttien ohjaamien polkujen johdattamana päädyimme myös kiipeilemään hiukan monttujen rinteitä ylös ja alas. Vaikka pikku mäkitreeni selvästi painoikin vähän päälle orilla, jaksoi se vielä laukata loppupäässä pätkän reippaasti - varmaankin sen voimittamana, että kohta pääsisi takaisin kotiin.
    Tallille takaisin saavuttuamme en edes vaivautunut harjaamaan oria - ei se niin hikistä hevosta mitään auttaisi. Riisuin Lusselta suojat jalasta ja huuhtelin sen läpikotaisin viileällä vedellä pesukarsinassa, jonka jälkeen vaihdoin vielä liinakolle riimun päähän. Pari porkkananpalaa annoin orille hyvästä seurasta, ja talutin sen sitten takaisin tarhaan. Lopuksi palasin korjaamaan ympäri hoitopaikan betonilattiaa lojuvat kamppeemme pois.


 

10
Online

936
Users

12.4k
Topics

230.6k
Posts

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.