Vastuutehtävät & tuomarointi



  • @dookie said in Vastuutehtävät & tuomarointi:

    Lähinnä kommentoin tuon aikaisemman just siltä kannalta, että kaikki eivät kuitenkaan ihan samalla tavalla voi ajatella, jos ajattelisi niin ei täällä olisi mitään laatuarvostelun tapaisiakaan laitoksia olemassa.

    Jokaisessa harrastuksessa on varmaan niitä perusharrastukseen tyytyviä ja sitten niitä jotka on mukana kaiken maailman järjestötoiminnassa, hallituksessa, valmennustiimissä ym. Jotkut harrastaa intohimoisemmin kuin toiset. Virtuaaliharrastuksessa on mun mielestä ihan samaa nähtävillä. Itse myös ajattelen, että ht.netin aika on saattanut aiheuttaa jonkinlaisen pelon monelle vastuutehtäviä kohtaan. Toivottavasti täällä ei ainakaan nyt ole niitä ihmisiä ihmettelemässä, jotka ovat ivanneet ja kiusanneet niitä, jotka ovat koittaneet vastuutehtävistä parhaansa mukaan suoritua.

    Ja oman harrastustapani vuoksi en oleta, että virtuaalimaailmassa olisi aina ja ikuisesti niitä työmyyriä, jotka hoitaa laatikset sun muut vuodesta toiseen yksin ilman apua. Jos ne kuolee, niin sit ne kuolee. On tietenkin hienoa, että niitä on edelleen ja arvostan suuresti ihan jokaista vastuutehtävään ryhtynyttä! On kuitenkin muitakin tapoja harrastaa, kunhan päästää irti tottumuksesta ja siitä, että aina on tehty näin ja aina on arvostettu tätä ja tätä palkintoa. 😊



  • Itse toimin lisäpistetuomarina ERJLssä ja kisapistetuomarina KRJLssä ja koen, ettei nämä hommat vie kovinkaan paljoa aikaa kuukaudesta, joten pystyn hyvin tekemään ne myös silloin, kun muihin virtuaalijuttuihin ei ole aikaa tai ne ei kiinnosta. Käytän kyseisten laitosten laatiksia itse jatkuvasti ja toivon, että ne ovat jatkossakin olemassa. Siksi itse mielelläni myös tuen näitä toimimalla tuomarina.

    Rakennetuomariksi lähtemiseen minullakin on se kynnys, etten oikein usko osaavani arvostella rakenteita tai jaksa kunnolla perehtyä aiheeseen. 😄


  • Sekalaisen sakin omistaja

    Haluan ihan ekana kiittää suo @dookie, että otit ujostelematta aiheen esille, joka on ollut virtuaaliharrastajien tiedossa jo pitkään, mutta asiasta ei olla kehdattu alkaa rehellisesti keskustelemaan.

    Olen itse kauhea stressiperse ja monet omat pienemmätkin projektit ovat kaatuneet liikaan stressaamiseen aivan liian nopeasti. Tai tätä pajunköyttä olen ainakin syöttänyt jopa itselleni jo hetken aikaa. On ihan totta, että stressaannun asioista helposti, mutta nyt kun mietin, niin ei yksikään projektini ole tainnut kaatua varsinaiseen liikaan stressaantumiseeni vaan kiinnostukseni lopahtamiseen. Hieman hävettää myöntää tämä seikka, mutta totta se on. Olen nyt yläasteen myötä alkanut parin pohjamudissa rypemäni vuoden jälkeen panostaa jälleen kouluun ja ollut todella ankara ja itsekriittinen asian suhteen. Ehkä se pelko, että palaan pohjamutiin rypemään itseni ja oman fyysisen kuntoni kanssa pelottaa, jonka takia en ole uskaltanut ottaa isoa vastuuta.

    Tekstisi luettuani aloin kuitenkin pohtimaan sitä, että käytän koulussa tällä hetkellä 6h, viitenä päivänä viikossa, joka on paljon vähemmän kuin monella tällä hetkellä vastuutehtävissä pyörivällä, joten jos he pystyvät, miksen minä? Käytän tällä hetkellä virtuaaliaikaani todella paljon tyhjänpäiväiseen ylläpitopuolella roikkumiseen ja ihmettelyyn, joten sieltä saisin ainakin rutistettua aikaani vastuutehtäviin. Olen pitkään ollut kiinnostunut vastuutehtävistä, mutta edellä mainittujen syiden takia en ole hakenut.

    Laitoit minut todellakin miettimään, iso kiitos siitä! Täytyy ehdottomasti alkaa miettimään tosissaan, että jos sitä ihan aikuisten oikeasti tarttuisi härkää sarvista ja hakisi johonkin vastuutehtävään.



  • Minä en laatiksia tai kantakirjoja juurikaan käytä (kerran taisin yhden hevosen työntää varsalaatikseen, mutta taitaa olla siinä kaikki), mutta tulenpahan kommentoimaan. Mun mielestä täällä on potentiaalisia laatistuomareita vaikka kuinka paljon, ja jos tehtävä on niinkin helppo kuin topassa annetaan ymmärtää, niin ihmettelen suuresti, miksi tuomareita on niin vähän. Onko laatiksia liikaa, vai eikö tuomareita saada vain rekrytoitua tarpeeksi? Ainakin näin missään käymättömänä tuntuu, että laatuarvosteluja on joka lajille ja rodulle ja nuorelle ja yleisestikin ihan kamalasti! Tarkoitus ei siis ole se, että niitä pitäisi vähentää, vaan totean ja kummastelen, että onpa niitä tosi paljon!
    Lisäksi näitä viestejä lueskellessani totesin, että onhan täällä paljon halukkaita tuomareita! Nämä vain eivät tiedä, mistä aloittaa. Olisiko esimerkiksi jonkinlainen kompakti, yleiseen jakoon tuleva tuomarikoulutus siis yksi mahdollinen ratkaisu? Siinä voisi ensin olla jonkin sortin pieni tekstipläjäys ns. koulutuksena, ja pari tuomarointikertaa esim. vanhemman tuomarin kanssa. Uusi “koulutettava” tuomari arvostelisi ensin itse, ja sitten tämä “kouluttaja” antaisi tälle palautetta. Uskon, että parin kerran ja kannustavan palautteen myötä laatiksilla olisi useampi uusi, innokas ja hyvinkin pätevä tuomari. Sitoutumiskammoisille en ole vielä näillä aivoilla keksinyt mitään mahdollista ratkaisua, mutta mun stressiä ainakin helpottaisi se, ettei joka tilaisuuteen tarvitsisi aina osallistua tuomarina, vaan voisi tarvittaessa pitää välikuukauden tai ilmoitella, että seuraavan tilaisuuden haluaisi taas tuomaroida. Uskon, että “vakituomaritkin” ottaisivat mielellään vapaata aina silloin tällöin näistä tehtävistä. Etenkin, jos on useammassa laatuarvostelussa tuomaroimassa.
    Mä oon itse vähän huono ottamaan tähän kantaa, kun en tosiaan mitään näitä käytä. VRL:ää käytän, ja sinne jo tarjouduinkin auttamaan sen, mitä ehdin. Tosin tämä(kin) tuli vähän huonoon aikaan näin Suntuubikäyttäjänä, kun kaikki reilu 700 hevosta pitäisi vuoden sisään saada siirettyä uudelle palvelimelle, eikä tuota aikaa perheenlisäyksen myötä oikein ole sitäkään, mitä sitä ennen oli. Enivei, jos nämä arvostelut ei vie paljoa aikaa, muhun voi olla hädän hetkellä yhteydessä ja voin jotain tollontöitä mielelläni hoitaa yhteiseksi hyväksi.



  • Sama homma kuin Sylvillä. Saatan kadota enkä halua jättää hoitamattomia tehtäviäni muiden harteille jos tällainen tilanne pääsisi käymään. Ja olen vielä luonteeltani superherkkä, jos aiheuttaisin tällaisen pettymyksen muille niin en varmaan koskaan enää palaisi. Hevosrekisterin pesti riittää mulle oikein hyvin. Arvostan kovasti niitä jotka jaksaa ja viitsii näitä hommia hoitaa ja ylläpitää.



  • @sylvi said in Vastuutehtävät & tuomarointi:

    Sen sijaan voin kyllä rehellisesti sanoa, että olen hyvin on-off tyyppinen ihminen myös monissa muissa mun elämäni harrastuksissa.

    Mulla tämä sama - harrastuksissa ja ihan kaikessa muussakin elämisessä.
    Ei sillä, en varsinaisesti harrasta mitään muuta kuin mielikuvitusponeja ja nettiropeja, jotka voi taputella näppärästi samalle istumalle kun koneen ääreen eksyy. Oon kuitenkin tosiaan sellainen joka ei osaa repiä ressiä mistään (kaikki koulutkin vedetty läpi sillä kaavalla, että mikäli joku deadline koputtelee niin so what jos ei just sillä hetkellä satu inspaamaan) ja asiat joko tulee tehtyä tai sitten ei. En vain näe tätä kovin hyvänä yhdistelmänä vastuutehtäviin nähden.

    Ja sitten se, että oon jatkuvasti niin väsynyt, että arkipäivinä en saa itseäni raahattua koneen äärelle, ts. nykyään tulee harrastettua enimmäkseen vain vapailla sikäli kuin ne sattuu olemaan häiriöttömiä muista jutuista. Silloin joo harrastankin intensiivisesti ja varmasti siinä löytyisi aikaa vastuutehtävillekin, mutta kun mitään lupauksia siitä ajasta en osaa antaa, niin se on sitten siinä. Oonkin monesti miettinyt, että jos ei olisi naimisissa tän pöytäkoneen kanssa niin varmasti tulisi datailtua enemmän.

    Siinä oikeastaan mun syyt sille, etten ole hakeutunut mihinkään vastuutehtäviin.
    Ne kyllä kiinnostavat valtavasti, koska tykkään tuomarointityyppisestä puuhasta, rakenteet kiinnostaa ja kaikenlainen organisointi on kivaa, mutta kun ei uskalla sitoutua niin ei uskalla. Eli hyvin pitkälti samoilla linjoilla mennään näemmä monen muun kanssa.

    Haluaisin kuitenkin sanoa niille, jotka epäonnistumisen tms. pelossa jättää hakeutumatta näihin juttuihin, niin älkää ihmeessä. Jokainen aloittaa jostain eikä varmasti kukaan tule linjoja pitkin ketään kurittamaan jos jokin menee vähän pieleen. 🙂



  • Kirjoitan oman viestini ylläpito- ja vastuutehtäviä tekevän, mutta myös eri laitoksia käyttävän ihmisen näkökulmasta. Osittain vähän kärjistäen, mutta painotan, etten osoittele ketään sormella. Käytän alleviivausta ja kärjistämistä ihan tehokeinona sekä vähän purkamaan omaa huoltani tilanteesta. 🙂

    Itsestänikin tuntuu siltä, että samat nimet kiertävät vähän joka laitoksen tuomarilistoilla. Silloin tällöin mukaan saadaan ‘uutta verta’, mikä on aivan mahtavaa! Tietenkään kukaan ei pakota tekemään viittä hommaa yhtään sen enempää kuin sitä ensimmäistäkään, ihan itse me olemme lusikkamme tähän soppaan laittaneet, kuka mistäkin syystä. 😄
    Siltikin välillä sitä jää pohtimaan, kääntääkö porukka ihan tarkoituksella katseensa pois, kun jokin laitos ilmoittaa avoimista tuomaripaikoista, ja kuitenkin menee iloisesti ilmoittamaan hevosensa ko. laitoksen seuraavaan tilaisuuteen. Etenkin, jos vähänkään suositumpi laitos joutuu uppailemaan tuomarihakuaan (jossa haetaan pahimmillaan useampaa tuomaria yhteen tai useampaan tehtävään!), jää vähän ihmettelemään, miten se pari kourallista tuomariaktiiveja pyörittääkään koko sirkusta muiden odottaessa Jonkun Muun osallistuvan sen sirkuksen pyörittämiseen. (Täällä on noussut esille paljon selventäviä kommentteja, mutta siltikin on fakta, että sitä tuomarivajetta on, eikä tehtävistä edes kysellä, paljonko aikaa/osaamista/mitätahansa ne nyt vaativatkaan.)

    Olen välillä hakenut VSR:n rotunäyttelyihin muita tuomareita hoitamaan edes osan luokista, sillä rotunäyttelyiden idea mielestäni vesittyy todella komeasti, jos vuoden parhaiden titteleistä kamppaillessa päätuomari on koko ajan sama. Viime keskustelun yhteydessä jokunen ihminen osoitti kiinnostustaan, mutta arvatkaas kahdesti, montako yhteydenottoa sekään poiki. Ainoat tuomarit, jotka olen aikaisemmin saanut, ovat niitä ihmisiä, jotka muutenkin tekevät vastuuhommia vähän siellä sun täällä. Ja olen koettanut painottaa rotunäyttelyiden olevan pehmeä lasku ja sellaista hommaa, jossa minun puolestani rakennetietämykseksi riittää, että “erottaa hevosen sukupuolen, rodun, ei laita varsaa aikuisluokan voittoon yhtään sen enempää kuin kaikki jalat harallaan seisovaa aasiakaan. Mitään isoa rotu- tai rakennetuntemusta mä en rotunäyttelytuomareilta odota (plus kaikkihan tässä ollaan eri asteisia amatöörejä, kellään ei taida olla IRL tuomaripätevyyttä, että sen puoleen :D).”.

    Mikä vastuutehtävissä oikein pelottaa? Jos asiallisesti ilmoittaa, että nyt on estynyt tuomaroimasta (syytä ei tarvitse edes eritellä, jos ei halua, sehän on ihan jokaisen henk.koht. asia!), ei taukoilu tai satunnainen tuomarointi ole ongelma. Alkuun opastetaan kyllä, eikä vastuutehtävästä luopumisestakaan kivitetä. Varatuomariksikin voi hakea, silloin tuomaroitavaa ei ole joka kuukausi. Tosin varatuomarin olisi hyvä olla nopsaan tavoitettavissa ja käytettävissä, vaikkei kukaan nyt mitään 24/7 -päivystystä tai jokaiseen tuomarointipyyntöön suostumista toki odotakaan.

    Niin kauan, kun porukka haluaa näyttelyitä, kisoja, kantakirjauksia, laji- ja rotulaatuarvosteluja ym. niin se vain on fakta, että jonkun (käytännössä useamman ihmisen) on niiden eteen töitä tehtävä. Muutakin, kuin kiikutettava hevonen/hevoset tilaisuuksiin. Se kai tässä eniten nakertaa; osallistujia kyllä löytyy, tekijöitä vähemmän.

    SLA piti nyt yhden tilaisuudettoman kuukauden tuomarivajeen takia, ja suosittelen sitä kyllä lämpimästi joka ikiselle laitokselle, joissa on minkään näköistä tuomaripulaa. Kyllähän se nyt hetken pelaa niin, että varatuomari / muut tuomarit paikkaavat oman osa-alueensa ylitse. Mutta varatuomarikin on nimensä mukaan varatuomari eikä vakkari, eikä ole mitenkään ideaalitilanne, että kisapistetuomari tuuraa omien hommiensa lisäksi myös luonnetuomaria ja sukutuomari auttaa rakennepisteissä.
    Tieten jos porukalle on ihan OK, että tilaisuuksista tulee vähän “silloin kun saadaan tuomarit raavittua kasaan” -tyyppisiä, niin tilannehan on molempiin suuntiin OK. 🙂 Esimerkiksi suomenhevoskantakirjalla ei ole hätää tuomareiden suhteen, mutta ERJL hakee kolmea tuomaria.

    Jotkut näihin hommiin aina sitoutuvat, jotta tilaisuudet pyörisivät. Virheitä sattuu, pieniä ja isoja, harvemmin mitään peruuttamatonta kuitenkaan, mistä ei anteeksipyynnöllä ja korjausliikkeellä selviäisi. 🙂 Nykymenolla jo ennestään kuihtumaan päin oleva harrastus saattaa kuihtua kahta nopeammin, ainakin näiden vastuutehtäviä vaativien hommien osalta, jos uusia tuomareita ei löydy ja/tai nykyiset väsyvät, turhautuvat tai nostavat kytkintä ihan sama mistä syystä.

    Yksikään vastuutehtävä ei ole mitään rakettitiedettä. Eroavia mielipiteitä on ihan varmasti niin rakenteiden kuin tekstien arvostelun suhteen. Tässä kuitenkin ollaan amatöörejä, jokainen tuomaroi oman taitonsa, kykynsä ja saamiensa raamien mukaan. (Esimerkiksi siihen pelottavaan rakennetuomarointiin löytyy lajilaatuarvostelujen kohdalla ihan pisteytystaulukko, millaisilla kuvilla saa mitäkin pisteitä. Rakenteet kuitenkin arvostellaan kimpassa, joten uusi tuomari voi ihan hyvin odottaa kokeneemman pisteitä ja käyttää niitä apuna ja tukena omiinsa!)

    @sonya said in Vastuutehtävät & tuomarointi:

    Itse toimin lisäpistetuomarina ERJLssä ja kisapistetuomarina KRJLssä ja koen, ettei nämä hommat vie kovinkaan paljoa aikaa kuukaudesta, joten pystyn hyvin tekemään ne myös silloin, kun muihin virtuaalijuttuihin ei ole aikaa tai ne ei kiinnosta. Käytän kyseisten laitosten laatiksia itse jatkuvasti ja toivon, että ne ovat jatkossakin olemassa. Siksi itse mielelläni myös tuen näitä toimimalla tuomarina.

    Täysi komppaus! Tämä passaa loistavasti myös omaan harrastamiseeni ja vastuutehtäviini, vaikka niitä nyt onkin vähän isompi pino. Onneksi kaikki eivät kuitenkaan satu samoille päiville, joten on vähän pelivaraakin, vaikka sattuisi sairastumaan tai ei vain yksinkertaisesti huvittaisi avata konetta juuri tänään. Lisäksi mulla on ihana ylläpito- ja tuomarikollegat, joten apua ja tukea saan satavarmasti, kunhan sellaista tajuan pyytää. 😊 😘 (En ole aina tajunnut, myönnän sen ihan rehellisesti.)

    Ja edelleen; ihan itse me olemme hommamme ottaneet, kukaan ei pakota jatkamaan. On kuitenkin vähän huvittavaa, miten joillakin riittää aikaa ja jaksamista muun elämän ja harrastamisen ohella myös niihin vastuutehtäviin. (Tai ehkä ennemminkin halua järjestää sitä aikaa?) Käytännössä kerran kuukaudessa tuomarointi on poissa mistä, muotoonlaitoista tai luonteen kirjoittamisesta? Ei näihin hommiin tuntitolkulla saa aikaan kulumaan, ellei kerää näitä hommia samanlaista kasaa kuin esim. minä. 😄 Yhden laitoksen jonkin osa-alueen tuomarointi kerran kuussa tai edes silloin tällöin ei ole loppupeleissä sen ihmeellisempää kuin hevosten valmisteleminen saman laitoksen kinkereihin; se on vain valmisteluvaiheen sijasta valmiin tuotoksen ‘purkaminen’, arvioimista, miten hyvin se valmistelu onnistui.

    Kiitos ja pisteet just sulle, joka jaksoit kaiken lukea! 💋 💪


  • Esteratsastajat

    Olen joskus aikoinaan ollut tuomarina ERL-laatiksessa, vuosia sitten. Taisin jopa olla joku vararakennetuomari, tosin huono sellainen 😄 Minulla ei ole kuitenkaan vuosiin ollut mitään tavoitteita virtuaalimaailmassa, lähinnä keräilen mukavia hevosia ja harrastan silloin kuin huvittaa. Laatuarvostelut eivät myöskään kuulu erityisesti harrastukseeni tätä nykyä, näyttelyissä kun en käy ollenkaan ja estelaatiksessa pyörähdän ehkä puolen vuoden välein.

    Kaikki kunnianhimoni on kohdistunut jo vuosia pelaamiseen virtuaaliharrastuksen sijasta. Vapaa-aika on varsin kortilla, kun monen tunnin työmatkojen lisäksi pelaan iltaan asti. Olen myös erityisen on-off-ihminen virtuaaliharrastukseni kanssa, välillä koodaan monta viikkoa putkeen ja sitten en tee mitään kuukausiin. Kaikenlainen ylimääräinen koordinointi ja muistaminen myös aiheuttaa kauheasti stressiä, ahdistaa jo se idea että kohta pitäisi olla koneella pisteitä laskemassa.

    En ollut silloinkaan kovin kiinnostunut vastuutehtävistä, kun vielä harrastin tavoitteellisesti. Vaikka hain pakonomaisesti niitä ykköspalkintoja, samalla se tuntui vähän oudolta. Harrastimme leikkimielistä harrastusta, joka aiheutti kuitenkin pahaa mieltä harva se päivä. Jokaista pisteytystä tutkittiin suurennuslasin kanssa, valmiina valittamaan jos tulos ei miellyttänyt. Nyt kun harrastajia ei ole enää niin paljon, minusta on outoa käyttää paljon työvoimaa ja energiaa laatuarvosteluihin. Jos joskus olisi mahdollista, olisi kiva saada laatuarvosteluita automatisoitua tulevaisuudessa. Mielestäni nykyinen systeemi ei ole erityisen kestävä, se kun lepää liikaa samojen ihmisten harteilla.

    Arvostan jokaista, joka tekee virtuaalimaailman eteen töitä. Olen ehkä itse kuitenkin sen verran nurkkavieru nykyään, että minun panokseni jää lähinnä kilpailuiden järjestämiseen.



  • Kaikille nyt varmaan tuli jo mun selitys selväksi, mutta vielä kerran jos avaan sanaisen arkkuni.

    Itselle ei ainakaan paina tuomarointihommaan ryhtymisessä se, että miten vähän mikäkin homma veisi aikaa tai mistä se aika olisi pois. Eikä se miten haastavaa/helppoa se on. Enemmänkin haluttomuutta luo se, että tietää, että on niitä velvollisuuksia. Eihän tuon kisakutsun arpominenkaan veisi montaa minuuttia, mutta kun ei saa aikaseks niin ei saa. Sinä aikana, kun olen tänne viestejä naputellut olisin tehnyt jo monta vastuutehtävää. 😄 Ja tämä on mielestäni täysin persoonakysymys. Se tulee vain hyväksyä, sillä vaikka harrastajakunta on pieni, niin valtavasti erilaisia ihmisiä meitä löytyy täältä. Vastuullisena aikuisena pystyisin halutessani kunnialla tehtävät hoitamaan loppuun, jos haluaisin. Menenhän minä joka päivä töihinkin, teen siellä kaiken kiltisti ja tunnen vastuuni. Sitten vain pian saisi olla ilman yhtä harrastelijaa, joka ostaa hevosia, osallistuu kilpailuihin ja sun muihin kekkereihin, koska aivan varmasti katoaisin kuin pieru Saharaan siinä vaiheessa, kun ensimmäisen kerran ahdistaisi tekemättömät rästit. Vuorotyö on myös omiaan luomaan mulle muutenkin sellaista tänään kiinnostaa, huomenna ei -käytöstä.

    Olen tietysti edelleen sitä mieltä, että niiden, jotka eivät osallistu yhteistalkoissa laatisten ja kantakirjojen sun muiden tuomarointiin ja ylläpitoon niin ei tulisi myöskään valittaa, jos tulokset tulevat myöhässä tai kutsua ei ole avattu ajoissa. Itseäni tällaiset asiat eivät haittaa tippaakaan ja jos vaikka jostakin laatiksesta jää joku kuukausi väliin niin tuskin edes huomaan asiaa 🤷

    On mielestäni kuitenkin kurjaa “syyllistää” (en löytänyt parempaa sanaa) niitä, jotka osallistuvat tapahtumiin, mutta eivät vastuutehtäviin. Eikö ole hienoa, että osallistujia riittää? Eikö juuri VSR:n rotunäyttelyiden kanssa harmiteltu vähäistä osallistujien määrää tässä juuri 🤔

    Tällainen keskustelu on hyvästä, mutta tulisi myös osata ymmärtää toisten kantoja ilman sormella syyttelyä. Se on nimittäin omiaan luomaan negatiivista painetta/ilmapiiriä. Toki kärjistäen tulee helpommin saatua pointti selväksi ja perille, ymmärrän senkin. 😊 Ja onhan sitä hyvä saada porukkaa heräteltyä, jos vaikka ihmiset uskaltaisivat näihin tehtäviin tarttua!

    (Ehkä siksi niin kovasti yritän selittää näkökulmaa auki, kun itelle ainakin tuli jo sellainen huono omatunto tästä! Että voi perhane, uskaltaako tässä enää koskaan osallistua laatiksiin, kun en niitä halua tuomaroidakaan vai miettiikö ja huokaileeko siellä taas tuomaristo, että tuokin tuo jo kuudenteen peräkkäiseen tilaisuuteen kaakkinsa eikä elettäkään tee, että osallistuisi ylläpitotehtäviin)


  • Suomenhevoskasvattajat

    Ängen itseni tähän, niin ehkä jopa muistan kommentoida tätä paremmin huomenna 😆



  • @sylvi said in Vastuutehtävät & tuomarointi:

    On mielestäni kuitenkin kurjaa “syyllistää” (en löytänyt parempaa sanaa) niitä, jotka osallistuvat tapahtumiin, mutta eivät vastuutehtäviin. Eikö ole hienoa, että osallistujia riittää? Eikö juuri VSR:n rotunäyttelyiden kanssa harmiteltu vähäistä osallistujien määrää tässä juuri

    Ketä tässä sitten pitäisi herätellä / ‘syyllistää’, jos ei niitä, jotka laitoksia käyttävät mutta eivät osallistu? Niitä, jotka harrastavat täysin ilman laitoksia? Vaiko nykyisiä vastuuaktiiveja, jotka eivät ota vielä yhtä lisähommaa ja/tai paikkaa napisematta kuukaudesta toiseen puuttuvaa tuomaria (tai useampaa)?

    En tarkoita tätä hyökkäyksenä! Nykytilanne vain on melko surkea, joten jonkun tässä pitäisi herätä. Vai pitääkö tässä ihan oikeasti vetää sellaiset johtopäätökset, että väki on hiljaisesti sitä mieltä, että nykytila on ihan okei, kaikille (paitsi ilmeisesti meille äänessä oleville?) on ihan OK, että vastuu, (mahdollinen) stressi ja työ laitosten pyörimisestä on ja pysyy nykyisen semi pienen porukan harteilla, että muut voivat vain olla ja harrastaa (vaikka yksi harrastamisen muotohan nämä vastuutehtävätkin ovat!)? Eivätkä vastuuhommat toivon mukaan ihan kamalasti stressaa, rasita tai työllistä sen alkujännityksen jälkeen! Toki näissä on edelleen se vastuu ja aikatauluissa pitäisi pysyä sekä ne rakenteet/tekstit/pisteet tuomaroida/laskea. 🙂

    Ja mitä VSR:n rotunäyttelyihin tulee, nostin keskustelun osallistujamääristä ja tuomarivajeesta esille juuri siksi, että halusin kartoittaa, alanko vain harventaa tilaisuuksia vai laitanko koko rotunäyttelyt jäihin käyttääkseni senkin ajan ja tarmon johonkin, josta on enemmän hyötyä ja iloa kaikille. 😄

    @vsr said in VSR Suomenhevosten rotunäyttelyt / kutsu, tuomarirekry:

    Harkitsen tiputtavani rotunäyttelyt joka toinen kuukausi järjestettäviksi, tai mahdollisesti laittavani nämä kokonaan jäihin.

    • osallistujamäärät ovat vähentyneet (voisiko tilalle kehitellä jotain enemmän porukkaa houkuttelevaa?)
    • tuomaroin lähes kaiken yksin => rotunäyttelyt ovat lähes yksinomaan minun näkemykseni mukaiset, enkä pidä sitä tämmöisissä näyttelyissä mitenkään hyvänä asiana

    Toistaiseksi rotunäyttelyt pyörivät kerran kuussa, kuten tähänkin mennessä. Taustalla kuitenkin kehittelen mm. työhevospäivää ja valmennustoimintaa. Keskityn ennemmin niihin, kuin (taas) kokoon kuihtuviin rotunäyttelyihin, jos tämä vaisu nykymeno jatkuu.

    Painotan, että itse pidän joka ikisestä vastuuhommastani, en minä muuten olisi niitä tämmöistä pinoa haalinut. Ja ymmärrän myös monia tässä topicissa kerrotuista syistä olla vastuutehtäviä tekemättä. Toivottavasti tekin ymmärrätte, miksi me vähän kärjistämme, haastamme ja provosoimmekin tämän aiheen kanssa.



  • This post is deleted!

  • Piirrosharrastajat

    Laatuarvosteluja käytän hyvin vähän (pari heppaa on tämän vuoden puolella KRJL käynyt ja sitä ennen ehkä 7v sitten YLA:n) enkä tule seuranneeksi niiden tuomaritarpeita. Arvaan kuitenkin, että takkuista on jengiä löytää.

    Oon sitä koulukuntaa, jonka mielestä on ok olla tuomaroimatta ja vaikka kuitenkin osallistua joka kuukausi, mutta sitten ei sovi kitistä yhtään, jos tilaisuuden tulokset myöhästyy tai tilaisuuksia jää välistä tai koko lafka kaatuu. Liian usein, eikä vain virtuaaliharrastuksessa, valitetaan vailla aikomustakaan auttaa itse. Siinä ajassa, mikä kului tyytymättömään murmuttamiseen, olisikin jo ehkä voitu tehdä asialle jotakin.

    Piirrospuolella oon ollut vuosia ja vuosia aktiivinen osallistuja ja tätä nykyä PKK:n tuomari ja viimeisimpänä alkanut tehdä KTK-tuomarointeja ja tietokantapäivittelyjä. Kesti kauan ennen kuin vähitellen rupesin enemmän tekemään, koska syvään oli iskostunut ajatus, että tuomarit tietää aina jotenkin enemmän ja virallisemmin kuin itse. Tämä niille, joita tuomaroinnit kiinnostaa mutta epäilee riittääkö osaaminen: ei meillä kaikilla muillakaan ole mitään viisasten kirjaa vaan pelkkä harrastuspohja ja halu tehdä sitä mitä tehdään a) koska siitä hyötyy oma ja muiden harrastus ja b) koska se on mielenkiintoista. (Ainakin itsestä on huippua nähdä näissä hommissa paljon erilaisia hevosia! Ei pelkästään niitä piirroskuvia, vaan tutkailen kyllä joskus luonnekuvauksia, sukuja, ulkoasujen toteutuksiakin… ihan uteliaisuuttani. Puhumattakaan eri rotumääritelmistä.)

    Pitäisi vaan saada madallettua sitä tavan harrastaja — asiantuntijatuomari -kynnystä, ja toisaalta voitaisiin tarvita sitoutumisasteeltaan erilaisia hommia. ARVOssa kukin tuomari (no, meitä ylläpitoa lukuunottamatta) sitoutuu vain yhteen tilaisuuteen kerrallaan. Hyvin ollaan toistaiseksi saatu tulokset kaikista tilaisuuksista, ja se on osoitus siitä, että vapaaehtoisia ja ihanan rohkeita tyyppejä on löytynyt, kiitos heille ❤ Moni onkin sitten palannut hommaan uudestaan, osa tehnyt yhden tilaisuuden ”uran” ja kaikki käy meille. Jos tuomareita ei saada, tilaisuuden tuloksia jouduttaisiin odottamaan kunnes joku kerkeää pisteytyslomakkeen täyttämään eikä uutta tilaisuutta laitettaisi tulemaan. Homma pyörii jaetulla aktiivisuudella. Toistaiseksi toimii, katsotaan miten jatkossa käy.

    PKK:n pariin uusia tuomareita houkutellessani olen tuomarointivalmiuksiaan epäileville luvannut ryhtyä ”tuomaritutoriksi”, ts. on ollut esim. yhteinen tulosdocsi, johon uusi tuomari on saanut laittaa tuloksiaan ensin mun tsekattavaksi ennen julkaisua. Ei vie multa kauan vilkaista tuloksia läpi ja katsoa, onko mitään räikeää säännöistä poikkeavaa. Kertaakaan ei ole ollut enkä ole ehdottanut muutoksia yhdenkään luokan arviointeihin, vaikka miten olisi ”en tiedä osaanko mitään” -saatesanoilla hommaan ryhdytty. Jotkut yksittäiset palkinnot olisin voinut itse laittaa toisin, mutta ne on makuasioita, ja erilaisia näkemyksiä saa rakennearvosteluihinkin mahtua. Kyllä varmasti irl-tuomareistakin osa painottaa vähän eri asioita kuin toiset sitten kun ruvetaan eroa tekemään peruslaadukkaiden ponien välille.

    Varmaan tämä tuplatsekkaus toimisi myös vaikka kisapisteiden tms. selkeäkaavaisen laskuun rohkaisuksi sellaiselle, joka miettii tulisiko kauheasti virheitä. Kerran-pari kun saa varmistuksen, että oikein meni, ehkä siihen luottaa myöhemminkin. Ja sitten taas se piponlöysäys: virheitä sattuu eikä ne ole vaarallisia, sillä näissä hommissa ne voi ihan hyvin korjata myöhemminkin ilman vakavia seurauksia. Kyllä mun mielestä on enempi sen häpeä, joka yksittäisestä pisteytysvirheestä silmille ryöpsähtää (tekeekö näin edes kukaan??) kuin sen, joka onneton jonkun asian väärin kerran laski.

    Helpottavaa on myös se, kun on keskusteluyhteys tuomareiden välillä. Saatan yhä joskus jollekin tuomarikollegalle laittaa viestiä, jos jostakin palkinnosta olen hyvin epävarma — niitä kiikunkaakun kahden palkinnon rajalla olevia. Yleensä kyllä haen vain vahvistusta jo tekemälleni päätökselle, joka tapaa olla näissä tilanteissa pikemminkin kannustava kuin alasvetävä. Helpottaa kuitenkin jo keskustelu aiheesta, vaikka lopulta eri kannalla oltaisiinkin. Omat ajatukset on tulleet siinä jäsenneltyä ja tietää, että jos kysellään perään, pystyn palkinnon perustelemaan. (Ja itse asiassa kertaakaan näinä vuosina kukaan ei ole hevosensa palkintoja tainnut kyseenalaistaa, joten tälläkin kokemuksella rohkaisen kritiikkiä pelkääviä uskaltautumaan.)

    Ja lopuksi kohtalaisen yksinkertaista matikkaa, joka pätee etenkin laatuarvosteluihin joissa tilaisuuksien määrä ja hevosten maksimimäärä on vakio: enemmän tuomareita, vähemmän tuomarointipainetta per yksittäinen tuomari. Tulemalla mukaan pilkot tuomarointivastuun taas palasella pienemmäksi.

    Kuitenkin allekirjoitan myös sen, että jokainen tuntee itsensä ja tietää, mihin kannattaa ryhtyä ja mikä lahtaa oman harrastusintonsa.



  • Mun mielestä on hyvä että tästä keskustellaan!

    Kynnys tuomarointiin tuntuu olevan kovin suuri, vaikka todellisuudessa jos on yhtääkään silmää esim rakenteiden arvosteluun, suosittelen rohkeasti lähtemään mukaan esim ktk-tuomariksi! Se ei ole mitään rakettitiedettä ja silmä harjaantuu kokoajan lisää. 🙂 Itse aloitin viime vuonna poniktk:ssa ja siellä on uudet tuomarit otettu hyvillä mielillä vastaan. Rakennetuomaroinnista itselläni ei ollut kokemusta lainkaan tätä ennen, mutta ahkerana näyttelyiden kiertäjänä ja kantakirjoissa pyörinneenä on tullut tuijoteltua niin paljon omien ja muiden ponien rakenteita, että uskoin kykeneväni tähän ryhtymään (vaikka alkuun jännittikin jonkinverran). Tuomarointi ei vie paljoa aikaa ja sen voi hyvin jakaa useammalle päivällekin. Laatispisteiden laskeminen on tätäkin helpompaa, eikä varmasti vie ajallisesti paljoa kuukaudesta.

    Omasta mielestäni ei ole syytä syynätä ketään harrastajaa, joka ei halua ottaa vastuutehtäviä (erinäisistä syistä), vaikka käyttävätkin laatiksia/kantakirjoja. Mutta sitten on turha napista myöhästyneistä tuloksista, jos itse ei kanna korteaan kekoon mitenkään.


  • Kenttäratsastajat

    @lynn said in Vastuutehtävät & tuomarointi:

    Oon sitä koulukuntaa, jonka mielestä on ok olla tuomaroimatta ja vaikka kuitenkin osallistua joka kuukausi, mutta sitten ei sovi kitistä yhtään, jos tilaisuuden tulokset myöhästyy tai tilaisuuksia jää välistä tai koko lafka kaatuu.

    Ei muuta sanottavaa: niin kauan kun et “kanna korttasi kekoon”, niin ei tarvitse valittaa keon rakentumisesta 🤷🏼♀



  • Ensin vastaan omalta kohdaltani. Taustana sen verran että tuomaroin VSN:ssä ja se toistaiseksi riittää vastuutehtäväksi. Ensinnäkin pidän siitä itse, hevosten kuvia on kiva katsella. Toiseksi se ei vie liikaa aikaa, koska pystyn itse vaikuttamaan tuomarointimääriin, ts. miten usein ja mihin luokkiin lähden tuomariksi. Kas kun pyörittää miltei kahden tuhannen hevosen virtuaalitallia ja siihen päälle päätteeksi säännöllisesti päivittyvää blogia, niin muu ehtiminen on aika vähäistä! Tai kyllähän sitä tietysti priorisoisi, jos jotain todella merkityksellistä tekemistä löytäisi, mutta en ole toistaiseksi löytänyt.
    Tämän lisäksi olen silloin tällöin yrittänyt markkinoida itseäni myös sekalaisena tarveapuna, jolta voi kysyä apua jossain mieluiten kertaluonteisessa, selkeästi rajatussa ongelmassa. Tämä koskee sekä yksittäisiä ihmisiä että erilaisia järjestöjä! Olen selvittänyt takavuosina rotuasioita, väriasioita, oikolukenut tekstejä, ehdottanut käytettävyysparannuksia ja toisinaan tukenut joitain puljuja rahallisesti palvelinten kustannuksissa. Tällaista tekisin mielelläni enemmänkin, vaikka mihinkään säännöllisiin ylläpito- tai tuomarointihommiin en halua ryhtyä.

    Toki on vielä yksi syy, miksi kierrän kaukaa nimenomaan kisajaokset ja niiden laatuarvostelut ja niihin liittyvät vastuutehtävät: en pidä tästä “laatuarvosteluharrastamisesta” enkä halua olla itse mukana varsinaisesti tukemassa näitä. Tästä olen kirjoittanut varsinkin blogiin (esim. Laatuarvosteluiden vaikutus virtuaalimaailmaan), näen erityisesti lajijaosten laatuarvostelut lähinnä haitallisina laitoksina. En toki toivo, että ne lopettaisivat, lajijaokset varsinkaan, koska niin moni kuitenkin niitä jaosten alaisia kisoja ja laatuarvosteluita haluaa, niiden lopettaminen tekisi ehkä liian suuren loven harrastajamääriin. En vain itse halua olla mukana.

    Mitä sitten tarjoaisin ratkaisuksi, en vain näihin omiin ongelmiini vaan noihin mitä tässä ketjussa muutkin ovat kirjoittaneet? Tässä muutama ajatus:

    • Organisointi: vapaaehtoisille selkeät, suhteellisen pienet vastuualueet, jotka on helppo hallita ja jotka eivät vie liikaa aikaa.
    • Tiedotus: kun haetaan vapaaehtoisia, kerrotaan selvästi vastuualue, mitä taitoja tarvitaan ja rehellisesti miten vaivalloinen homma se on. VRL on ainakin aikaisemmin kunnostautunut tässä.
    • Koulutus ja opastus: tämä on vaikea, pitäisi olla materiaalit ja kannustusta eikä vain sitä että joku kirjoittaa tekstin tai pahimmassa tapauksessa sanotaan että etsi itse netistä tietoa ja sitten jätetään loput koulutettavan omille niskoille.
    • Yhteisö: jos joku mokaa, häntä ei syötetä leijonille henkilökohtaisesti vaan yhteisö/“esimies” hoitaa kommunikoinnin ulospäin, vaikka homma käsitelläänkin sisäisesti. Tämä vaatisi esimiestaitoja kyllä jo.
    • Jousto: jos joku vapaaehtoinen katoaa hetkeksi/lopullisesti, on olemassa varasuunnitelma ja varahenkilöt, niin ettei sen yhden ihmisen katoaminen ole katastrofi. Yleisesti salliva suhtautuminen “motivaatiotaukoihin”.

    Tämä ei ole mitään ruudinkeksimistä kyllä varsinaisesti vaan ihan työelämästä napattuja oppeja, kun tarkemmin ajattelen.


  • Kenttäratsastajat

    Tuli tässä Sirpan viestiä lukiessa mieleen, että onko siis jostain syystä tullut kuva, että vastuutehtävistä ei voi ottaa lomaa tai taukoa? Itse ainakin jokaisessa “briiffissä” ennen tuomarointia kehotan ilmoittamaan jos ei “pysty/jaksa/kykene”. Ei itselläkään aina ole aikaa tai joskus ihan vaan jaksamista tuomaroida, jolloin delegoin. Meillä on KERJLssä pieni porukka, että poissaolot tietenkin vaikeuttaa, mutta ei estä tuloksien valmiiksi hoitamista.

    Olisi ihanaa, jos olisi isompi pooli tekijöitä. Tällöin ei tulisi edes tekemistä joka kuukausi kaikille. Olisi jo apu, jos joku olisi valmis tuomaroimaan esimerkiksi tilaisuuden tai kaksi vuodessa.

    Aina moni on huutelemassa “täältä saa apua”, mutta kukaan ei ikinä konkreettisesti tarjoa apua ja astu esiin. Epämääräinen “voin auttaa jos kykenen :)” -viesti foorumilla ei ole avuksi, vaan kaikki kynnelle kykenevät laittakaa sähköpostia, että mitä osaa tehdä, mikä kiinnostaa, mitä haluaisi tehdä ja kuinka usein. Ja aina se, mitä osaa ei = mikä kiinnostaa. KERJL on ainakin valmis opettamaan untuvikonkin tehtäviinsä 🙂



  • @humutin said in Vastuutehtävät & tuomarointi:

    Tähän voisi auttaa jonkin sortin mainostus harrastuksesta. Miten, en osaa sanoa. Netti on valtava paikka ja jotenkin sitä voisi varmaan hyödyntää tässä. Vaikka jollain nuorten foorumilla tms. Koska suosta ei nousta jos virtuaalihevostelu ei saa näkyvyyttä. Mä voin vaikka raapustaa mainostekstitkin jos joku keksii (ilmaisen) kanavan, jonne myyntipuheen raapustaa. (tää nyt meni osittain ohi aiheen mutta tällä saatais varmaan juurikin lisää harrastajia ja semmoisia, joita kiinnostaisi lähteä vastuuhommiin tulevaisuudessa).
    Joku How To -virtuaalihevostelun opas olis kans varmaan kova sana, jos sellaista ei ole.

    Kuka hallinnoi https://www.instagram.com/virtuaalihevoset/ tätä? Idea oli hyvä, mutta tyssähti kuin kanan lento. Tonne keräätte paljon kivaa materiaalia ja ajastaa niitä esim. Later.comin (ilmainen) avulla aina niin paljon kun kerralla ehtii ja muistaa, niin ei vaadi juuri sen enempää. 🙂 Basic markkinointijuttujen osaajia löytyy täältä varmasti muitakin, mutta voin tarvittaessa antaa vinkkejä esim. hashtagien valintaan, sisältöön ja kuvien/videoiden valintaan.

    IGssä näkyy edelleen olevan paljon aktiivisia virtuaalihevostilejä.

    Voin myös jossain nopeassa keskustelukanavassa auttaa aloittelevia rakennetuomareita, jos sillä saadaan esim. VSNään edes yksi tuomari lisää… 😄



  • @matty said in Vastuutehtävät & tuomarointi:

    Tuli tässä Sirpan viestiä lukiessa mieleen, että onko siis jostain syystä tullut kuva, että vastuutehtävistä ei voi ottaa lomaa tai taukoa?

    Itse en ainakaan näin ajattele, mutta omalla kohdalla isompi tekijä on se, että vaikka tietäisinkin milloin olen vapaalla (suurpiirteisesti tiedän joo, mutta tarkemmin vasta n. viikkoa etukäteen) niin en osaa luvata olenko silloin linjoilla ennen kuin ihan oikeasti istun siihen koneen ääreen ja siinä pysyn. Se yksi-kaksi päivää vapaata meneekin nopeasti eikä tarvii kuin yksi muuttuja ja hups en ehtinytkään tehdä mitään. Sitten se homma jäisi taas ens viikkoon.

    Tätä ketjua luettuani aion kuitenkin laittaa asian hautumaan ehkä vähän aiempaa vakavemmin korvan taakse. En oo ehkä vaan ajatellut tilanteen olevan noin epätoivoinen kuin täällä annetaan ymmärtää.



  • Hyvä keskustelu ja pisti tosiaankin ajattelemaan. Käytän itse KRJL ja VVJL toisinaan ja poniKTK säännöllisesti.

    Syy, miksi en ole hakenut tuomarihommiin, on ihan itsekkäästi se, että haluan pitää harrastuksen kevyenä ja rentouttavana. Aikatauluja ja vastuita minulla on ihan tarpeeksi töissä ja yliopistossa, ja virtuaalihepoilu on minulle sitä aikaa, kun ei tarvitse kytätä kalenteria. Tässä topicissa on kuitenkin avattu hyvin sitä, että tuomarointi kerran kuussa ei välttämättä paljon aikaa vie, joten tutustun nyt tarkemmin vaikkapa VVJL:n tuomaritarpeisiin. Näyttelyiden/KTK:n osalta minä tunnun aina tykkäävän ihan vääränlaisista hevosista, joten niihin en valitettavasti aio hakea. 😄

    Vaikka tässä ketjussa useampi multitaskaajatuomari kirjoittaa, että “en osoittele sormella yksittäisiä henkilöitä”, niin minulle jäi siltikin sellainen olo, että katsotaanko meitä “vapaamatkustajia” pahalla. Toistaiseksi laatisten sivuilla ei lue, että tilaisuudet avoinna vain tuomareille, joten siksi olen niitä käyttänyt.

    Olen viime aikoina pyrkinyt kantamaan korteni kekoon järjestämällä NJ-näyttelyitä ja kisoja, mutta 0 etuuspisteestä on hidasta aloittaa. 😄 Toivottavasti näitäkin asioita osataan arvostaa, koska ilman kisoja ei olisi osaa laatiksistakaan.


 

1
Online

900
Users

11.9k
Topics

219.1k
Posts

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.