Mitä kuuluu, suslapset? (Susirajan kasvatit, tekstilahjuksia!)



  • @susiraja äää ihana hämmentynyt ja yritteliäs Keksi ❤ 😂 kiitoskiitoskiitos taas teille !


  • Suomenhevoskasvattajat

    @reibili Voihan Julle! Että se on kivaa sukua, meidän omia (semivanhoja) tuonteja kolmannessa polvessa ja Turmeltajan Kalmakeikari emänisänä.

    Jotenkin tästä Ristikallioreissusta jäi sellainen fiilis, ettei tässä välttämättä haettu niinkään kurinpalautusta hevoselle, vaan tuliaispullia tallin omistajattarelle… 😄

    Kinoskuikuilija vs kasvattajatäti, kirjoittanut Lissu T.
    “Saa meitä tulla moikkaamaan, ehkä pieni kurinpalautus kasvattajatädeiltä ois paikallaan.” Viimeisin puhelumme oli päättynyt sen verran epämääräiseen kyläilypyyntöön (no, “tulkaa ratsastamaan tuotostanne” se taisi olla, joskin vähän kohteliaampi sellainen), etten vain voinut vastustaa kiusausta lähteä lähes saman tien matkaan! Ensin leivoin ihan hervottomat määrät pullaa, ja vein tuliaisiksi Ristikallioon liioitellun suurikokoisen rusinapullapitkon.

    Ja millä huomaavaisuuteni palkittiin? Sillä mistä oli alun perin ollut puhettakin, Kinoskuikuilijan - Jullen - ratsastamisella, mutku… Mutku! Allani seisoi turpaansa nyrpistelevä, tyytymättömän oloinen ori, joka oli näyttänyt hapanta naamaa satuloinnista lähtien. Tästä tulisi hieno reissu.
    Kasasin itseni kiristäessäni Jullen satulavyön ja tarkistaessani jalustinteni pituuden. Meillä oli kotona tallillinen kiukkupeppuja, lohikäärmeitä, asenneongelmaisia sekä asenneongelmaisia kiukkupeppulohikäärmeitä - kyllä tässä nyt yksi muualle myyty hapankorppu laitettaisiin ruotuun ja kulkemaan! Ei muuta kuin vähän pohkeita ja liikkeelle.

    Vastahankainen Julle liikkui hieman lumisella kentällä tahmeasti, käsijarru päällä, sisälapa edellä puskien. Puolipidäte, suoristus, keskivartalo tiukkana, sisäpohje piti vastaan. Koukkuun tungetun onkimadon lailla venkoileva suomenhevonen valahti seuraavaksi kovakylkiseksi laiskiaiseksi. Ihmekään, että kasvattajatäti nakattiin tämmöisen herrantertun selkään!
    “Teillä on kuitenkin mennyt yleensä ihan kivasti…?”
    “On on, täydet kenttäsijat ja kaikki.” Huokaisin helpotuksesta; ehkei reibili ollut täysin tyytymätön hukkalapseensa.

    Vaikka Julle venkoilikin erittäin määrätietoisesti, eikä se selkeästikään pitänyt selässään ohjeita jakelevasta ratsastajasta, jossain ravisiirtymisten ja ensimmäisten laukannostojen vaiheissa ori alkoi antaa periksi. Kiukuttelun ja hienoisen diivailun jäädessä pois ori oli oikeastaan ihan mukava ratsu; sopivan eteenpäinpyrkivä (ei mikään potkustartattava malli), ihan näppärästi liikkuva kaveri, joka teki hyvin sen mitä osasi ja siltä pyysin. Tosin on sanottava, ettei Julle tuntunut erityisen ilahtuneelta selkäänsä hypänneestä tädistä tai koulutreenistä. Siitä huolimatta tappionsa myöntänyt hevonen teki siistit väistöt, näppärät siirtymiset, tasaiset pysähdykset, asialliset kaariurat ilman puskemista ja oikomista… Mitä nyt keksinkään Jullelta pyytää.
    “Sinä taisit haluta vain vapaapäivän, ei tämä mitään oikeaa kurinpalautusta tarvinnut!” reibili nauroi mutustellessaan pullapitkosiivua kentän laidalla samalla kun annoin Jullen vähän revitellä harjoituslaukassa pitkin poikin kenttää.
    “Mitään en myönnä!”



  • @susiraja Kiitos kiitos ❤
    Hassua sinänsä, että justiinsa vetelin kitusiin pullaa, joskin ilman rusinoita 😂
    Mä tykkään kans tän suvusta, kukaan muu ei oo tajunnut sen hienoutta vaikka oon yrittäny tyrkyttää sitä käytettäväksi (vai onko se se tuo luonne kun kaikki karkottaa)! Oon hieman miettiny, että pitää kai tästä herrantertusta kotio yks kakara jättää, mutta en oo sopivaa tammaa löytänyt… 😏
    VINK VINK


  • Esteratsastajat

    Meiltä vois @reibili halutessa rusinapullahommiin lähteä KERJ-III palkittu ja kantakirjattu Vähäpellon Tiuhti, tai vaihtoehtoisesti KTK-II palkittu kenttäsijat täyteen kisannut Turmeltajan Iltatee 😉


  • Suomenhevoskasvattajat

    @dimma Loma tekee välistä hyvää, onneksi virtuaalihevosten kisakuntoa ei tarvitse rakentaa uudelleen! 😄 Kolmikko on kyllä nytkin hyvässä vaiheessa, Pusuhippa nyt voi vielä vähän lällätellä tallisisaruksilleen miten on saletisti pätevämpi. 😄

    Ai pullaa kahvin kanssa? No ehkä vielä kolmas siivu.

    Päiväkirjamerkintä Tulistutille, kirjoitti Lissu T.
    Dimman mainitessa jotain pullakahveista raivasin saman tien tilaa kalenteriini, pyöräytin unelmatortun kyläänviemisiksi ja suuntasin Ruskavaaraan vaihtamaan kuulumisia, puhumaan (suomen)hevosista, hevosalasta ylipäätään… Ja suslapsista.
    ”Pusuhipasta kasvoi vähintään yhtä komea kuin toivoimmekin”, henkäisin ihastuneena tallituvan lämmössä (hevosia olimme moikanneet hetki aikaisemmin), ”ja hyvän näköisiä ne tammatkin olivat, ei sillä.”
    ”Kokeilisit Tuttia, koulutreenin jälkeen ei haittaa yhtään, ettei kantakirjasta tullut kakkosta.” Kohotin kulmiani ja piilouduin kahvikuppini taakse; oliko tämä haaste, vihjaus vai näkikö Dimma vain tilaisuuden säästää omaa takamustaan?

    Oli mitä oli, ei mennyt kuin vartti, kun Tutti seistä nökötti käytävällä, vasen etunen uhkaavasti ilmaan nousten.
    ”Elä kehtaa, mokomakin… hukkalapsi”, ärähdin. Tutti mittaili minua katseellaan, minä Tuttia. En kiinnittänyt raudikon uhitteluyrityksiin turhan paljoa huomiota, komensin äänelläni ja kerran tuuppasin hevosta vähän kauemmas sen yrittäessä purra.
    ”Ihastuttavan herttainen luonne… Vähän muistelinkin, ettei tämä ollut se kaikkein kukkaisin varsa.” Dimma taisi nauraa jossain sivummalla.

    Päästessäni kentälle ja tamman selkään tuntui, että jossain välissä hevonen vaihtui. Tallikäytävän äkäpussi oli hieman… ei ehkä laiska, vähän ehkä sitäkin… Sellainen hevonen, joka ei tehnyt töitä, jos ei tarvinnut. Kasvattajiensa näköinen tapaus.
    Verrytellessäni Tutin kanssa kokeilin vähän kasvattimme rajoja; annoin puolivillaisia, välillä ristiriitaisia apuja, annoin ryhtini lysähtää ja painopisteeni karata ties minne. Tutti ei erityisemmi arvostanut tätä; se jännittyi, huiski hännällään, muttei ryhtynyt pukittelemaan, vaan koetti löytää apujeni seasta jonkin tolkun ja reagoida siihen, joskin vähän puolivillaisesti. Olin positiivisesti yllättynyt.
    ”Tämähän on ihan pirun kivan tuntoinen jo nyt!” Sanat vähän karkasivat suustani, mutta ainakin Dimma hymyili leveästi.

    Lopetin Tutin hermojen koettelemisen, korjasin ryhtini ja asentoni, ryhdyin ratsastamaan. Tamma liikkui hyvässä tasapainossa muuttuen mukavan eteenpäinpyrkiväksi heti kun ratsastin tosissani. Tämä hevonen tuntui antavan juuri niin paljon kuin siltä pyysi. Laajoja kaaria pysähdyksestä peruutukseen ja siitä raviin, kiemurauria kaikissa askellajeissa. Pohkeenväistöä uralta keskihalkaisijalle ja takaisin ravissa, lisättyä ravia lävistäjillä. Keskikäyntiä, keskiravia, takaosakäännöksiä. Koottua ravia uraa seuraten ja ristiin rastiin kenttää. Olin aivan myyty, Tutti oli todellakin ratsastajansa peili. Jos jäin matkustamaan, tamman tahti hiipui, kun ryhdyin taas töihin, niin ryhtyi Tuttikin. Mielellään, selkeästi jokaisesta liikkeestä nauttien. Voi miksi voi miksi meidän tammamme samasta isästä oli ollut motivaatio-ongelmainen laiskimus…!
    Lopeteltuani ratsastamisen hymyilin leveästi, mutta niin hymyili Dimmakin. Mokomakin.
    ”Vähän erilainen tallissa ja kentällä”, Dimma totesi yrittämättäkään peitellä virnettään.
    ”Oletkos siinä”, naurahdin, näytin Dimmalle kieltäni ja taputin tyytyväisenä pärskivän Tutin kaulaa.

    Tallissa tamma muuttui jälleen sitruunapippureita syöneeksi happamaksi tuittupääksi, joka katsoi oikeudekseen koettaa potkaista minua pesuhetken aikana.



  • @reibili Keskeneräinen Muusa on käytettävissä, jos miellyttää.


  • Oreihin hurahtaneet

    Noniin, näitä onkin sitten muutama… 😂

    Eläkkeelle ovat jo päässeet

    • Herra VIR MVA Ch, KTK-II, KERJ-I, ERJ-II, SLA-I
    • Kalma KTK-III, KERJ-I, KRJ-II, SLA-I
    • Kielo KTK-III, KERJ-I, SLA-I

    Herralle tulee ainakin yksi varsa vielä, ja ehkä mennään sitten vielä YLA. Se on vähän tommonen lellipoika. ❤

    Komistus Vallu on kantakirjattu, kilpaillut ja yksi varsa siitä on jäänyt kotiin. Kenttämestaruuksissakin sijoituttiin. 🏆

    Sumu sai marraskuussa Championin, se on kantakirjattu kakkosella ja kilpaillut porrastetuissa maksimitasolle. Söpöläisellä on myös kaksi hienoa varsaa, joista toinen jäi kotiin ja toinen lähti maailmalle. 🍼

    Hankin kisaura on vähän jäänyt vaiheeseen, kun ei ole viime aikoina tullut kisoihin ilmoiteltua oikein ketään. Noh, kyllä ne siitä joskus. Kantakirjattu se tämäkin on toki 😁

    Pieni Harha on elellyt pulleasti, sillä on ehkä persoona vähän hukassa… 😅

    Ketä tahansa voipi käydä moikkaamassa (no, Kielo ja Kalma ei tekstejä tarvitse) enkä luonnettakaan pistä ollenkaan pahakseni noiden raaempien kohdalla. Mikä nyt inspaa, jos inspaa. 😗



  • Noniin! Mun säälittävän pieneksi kutistuneen suslapsikatraan tilannekatsaus:

    Ihanainen Unski on KTK-III ja SLA-I -palkittu, eli aika hyvällä mallilla puolikas jalka haudassa - KERJL:iä varten odotellaan vielä jälkeläisnäyttöjä.
    Hevikana aka Mosku voi myös ihan kivasti, päiväkirja ammottaa vielä tyhjyyttään ja jälkeläisiä on hurjat yksi kappale, näitä tarvis ainakin toisen vielä ja nykyinen tarvii hetken kisailua vielä, että päästään mustuaisenkin kanssa käymään laatikset läpi.
    Rappio-Risto on jäänyt luonteentyngän uhriksi, päiväkirja on myös aika tyhjänpuoleinen mutta KTK-III -palkinto ja kaksi varsaa sillä sentään on. Kyllä me tänkin kanssa vielä sinne kinkereihin päästään!
    Sitten on kenttätytsyt Venla (KTK-III, SLA-I, KERJ-I) ja Keppi (KTK-II, SLA-I, KERJ-I), jotka molemmat ovat jo puoliksi montussa. Yhdet varsat yritän näistä kaupata, ja sit saa leidit lähteä taivaslaitumille.
    Ihanaihana Mortemia KTK-II -palkittu ja yhden varsan emä. Tällekin varsoja haluaisin lisää, jos ei muuten niin varmaan pakko tehdä itelleni toinen, kun tää on sellainen rakkauspakkaus. ❤ Jälkeläisnäytöt ja päiviksen täyte uupuu, mut hiljalleen kohti laatiksia tämänkin kanssa!
    Ja viimeisimpänä muttei missään nimessä vähäisimpänä, ihanaisista ihanin Savu ❤ Toinen ihanuus Lissu on tykittänyt tälle päiväkirjan hyvälle mallille, ja taskussa olis SLA-I -palkinto joka käydään korottamassa koska tyhäm omistaja ei osaa päivittää sivuja joten vanhempien pisteet jäi puolitiehen. Näyttelymenestystä VIR MVA Ch:n ja KTK-II:n verran tullut, ja varsoja kaks. Joudun ehkä Savustakin ottamaan noin seitsemän varsaa lisää (kiitos Lissu tästäkin), eikä se varmaan koskaan pääse pois mun tallista. Reppana.

    Ja siinä kaikki. Mun susilapsiarmeija on kutakuinkin kadonnut??? 🐎



  • Meidän Susirajalaiselle nelikolle kuuluu kaikille ihan hyvää, vaikkakin omien kiirehden vuoksi harmittavan vähällä panostuksella ovat olleet viime aikoina, mutta eiköhän tässä vielä ehditä yhtä sun toista 🐴

    Valtteri ja Valssi on ilmoitettu YLA-tilaisuuteen, luultavastikaan mitään huippupalkintoja ei sieltä ole kummallekaan luvassa, mutta käydään sitten korottamassa kun ehditään 😁 Valssi on myös aikeissa laittaa uusimaan ehkä jo ensikuussa KERJ-palkintoaan, jonka pitäisi nousta II-palkinnoksi. Molemmat pojat on ehtineet jo ihan kunnioitettavaan ikään, Valtterilla on jälkikasvuakin jo mukava määrä, Valssillakin yksi jälkeläinen ja kyllä siitä varmasti ainakin 1 jälkeläinen vielä jossain vaiheessa pitää saada 🙂

    Hissu kuuluu omiin lempparihevosiini, se on ehtinyt nappaamaan jo KTK-II ja Champion-palkinnot, sekä KERJ-III, jota käydään korottamassa sitten kun on jälkeläisnäyttöjä antaa, nyt sillä vasta 1 varsa. Luonnetta ei ole ehditty rustata vielä paria virkettä paremmaksi, joten jos kiinnostaa niin luonteen kirjoitus tälle olisi aivan ihana juttu 👍

    Mörkö on uusin ostos teiltä, vaikka sekin on ehtinyt asua meille jo hyvin tovin, sen kanssa ollaan vielä ihan alkutekijöissä. Kilpaileminen etenee hitaasti mutta varmasti, kenttäkisoihin on meidän tallista osallistuttu jotenkin tosi vähän ja silloin kun mennään, tuntuu CIC1 luokka puuttuvan kokonaan. Mutta kyllä se pikkuhiljaa kisatuksi tulee 😊 Olisi huippua jos tälle saataisiin mahdollisesti joskus kerättyä kantakirjausta varten vaadittavat meriitit, vielä ei olla ehditty näyttelykehiin asti kokeilemaan kuinka kävisi. Tälle tai kelle vaan muullekin toki saa valmennuksen tai päikkymerkinnän rustata jos siltä tuntuu 😙



  • Meidän Maikki on kaikin puolin vielä aivan alkutekijöissään, mutta sijoituksia on jo mukavasti ropissut vaikken sivuille ole ehtinyt merkkailemaan! Ensi kuukauden kantakirjaukseen pitää ilmoitella mukaan! Saa käydä inspiksen iskiessä jonkinlaista valmennusta pitämässä, vaikka niin että on about 4v tammalla plakkarissa ja tehtävät sen mukaisia. Ihana kaunis pikkutamma ❤


  • Laukkaurheilu

    @susiraja Apua kiitoksia ❤ Harmillisesti Tutti (tapansa mukaan) oli kiukkuisella tuulella, mutta onneksi mitään katastrofia ei tapahtunut 😄 Lisäilen merkinnän heti Tutin sivuille, kun availen virtuaalihommia. Pakkohan sitä olisi jotain pientä saada laukkureiden kanssa tehtyä viikonloppuna, niin samallahan tuon lisäilee sivuille.


  • Suomenhevoskasvattajat

    Välihuikkaus; ette ole unohtuneet, kirjoittelu jatkuu ensi viikolla. 😄


  • Suomenhevoskasvattajat

    En kirjoittele järjestyksessä, nakkelen näitä nyt miten valmistuvat. 😄 Älä huolestu, vaikka ‘jäisivt välistä’, kirjoitan kyllä kaikille. ❤

    @milma Pari vähän vanhempaa kasvattia nuoren ja tuoreen rinnalla. 😄 Niin vanhusosasto kuin nuorikkokin ovat hyvällä mallilla, ja etenkin Huntin luonne oli aivan ihastuttavaa luettavaa (yhä edelleen)!

    Mummoutumista uhmaava täti hillomunkkireissulla
    ”Tiedätkö, on jotenkin kamalaa ajatella, että meillä on kotona Hurjan velipuolen tytär. Tässähän alkaa tuntea itsenvä vanhaksi!” Milma naurahti, tiedä sitten tosissaan vaiko kohteliaisuudesta, ja ojensi minulle kypärän ja hanskat. Olin juuri saanut Hurjan harjaus et varustus -tuokion loppuun; pääsisimme viimeinkin pihalle tositoimiin.
    ”Toivottavasti et ole liian mummoutunut vähän vauhdikkaamman hevosen selkään.” Heitin kasvoilleni sen liioitelluimman loukkaantuneen diivan teatteri-ilmeen, joka minusta yhden teininä vietetyn kesäteatterikesän jälkeen irtosi.
    ”En koskaan!”

    Ymmärsin kyllä hyvin nopeasti, miksi Milma kiusoitteli minua mahdollisesta vauhtikammoisuudesta. Jo alkukäyntien ja -ravien aikana tiesin ratsastavani hevosella, joka meni eikä vain meinannut. Kulomusta hukkalapsi tuntui vähän turhankin viritetyltä, puolilailliselta mopolta, joka lähtisi saman tien tuhatta ja sataa veks kun vain vähän antaisin kaasua. Kuitenkin hyvällä tavalla. Tunnetta oli hankala selittää. Ilmeeni taisi olla melko tuima ja vakava, sillä kuulin Milman huutelevan jotain rypyistä.
    Hurja tuntui hyvältä. Todella hyvältä. Se halusi mennä lujaa, se oli selvää, mutta ripeäliikkeinen ori ei kuitenkaan sortunut kaahaamaan. Jos hevonen olikin alkuun etupainoinen tai jäykkä, se keveni ja vetreytyi hyvin nopeasti. Hurja kuunteli todella tarkasti jokaista apuani, reagoi painopisteeni muutoksiin, reagoi nopeasti ja tarkasti pohkeisiini. Vähän lyhyempää askelta, vähän pidempää, pysähdys ja peruutus, raviin, täyskaarto. Asetuksella ja taivutuksella pelaamista suoralla uralla. Pieniä, helppoja juttuja, joissa niin hevosen kuin ratsastajan oli turhankin helppo löysäillä. Ja jos minä löysäilin, Hurja nykäisi ohjista, heilutti päätänsä kiivaasti, lähti painamaan hyvin päättäväisellä askelluksella suoraan eteenpäin. Tämän hevosen kanssa ei todellakaan tehty hölkkäravivoltteja ja juoruttu kanssaratsastajien kanssa.

    En muista, milloin olisin ratsastanut suu niin tiukkana viivana, kulmat kurtussa. Ei siksi, että hevonen olisi ollut jotenkin haastava, vaan siksi, että koetin keksiä, miten ottaisin tästä yhteisestä ajasta kaiken mahdollisimman tehokkaasti irti. Hurja nimittäin oli ihan elämys ratsastaa. Viimeistään ratsastaessani lisättyä ravia lävistäjällä tiesin sain lopullisen varmuuden paitsi orin omista kyvyistä, myös sen emän periyttäjän kyvyistä. Hurja käytti selkäänsä, koko kroppaansa, se liikkui hyvin, kuunteli, teki kaiken kun kerroin sille, että nyt tehdään näin, piste. Vastalaukka nousi nätisti, kaahailutta, Hurja säilytti tasapainonsa ja malttinsa hienosti ratsastaessani kenttää ristiin rastiin kiemuraurista puoliympyröihin sekä muutamiin käynnin kautta tapahtuviin laukanvaihtoihin vähän siellä sun täällä. Harjoituslaukkaa melko vapaassa muodossa. Vireää, reipasta, irtonaista harjoitusravia hionneella, kaiken antaneella, tyytyväisellä hevosella. Loppukäynnit kävellen, minä hevosen vierellä kävellen, ei selästä ratsastaen. Hurja venytti kaulaansa ja pärski tyytyväisenä, töni minua välillä selkään tai käsivarteen, jos kävelytahtini oli muka liian hidas. Hurjalla oli selkeästi mielipide tästä hidastelusta.
    ”Sinä olet tehnyt Hurjasta niin hienon”, henkäisin Milmalle kävellessäni kentän aitaan nojaavan naisen ohitse. Vastaukseksi sain leveän hymyn.


  • Suomenhevoskasvattajat

    @hapero Voi ei, lapsenlapsenlapasia!! Olet kyllä tehnyt kaikista suslapsosistasi hurjan hienoja. ❤ Vaikka Killikkä saattaa olla kissannimestään huolimatta tämän tädin heikko kohta, läksin silti soitellen sotaan - eli hyppäämään Pällillä.

    🐎 💨 🐎 💨 🐎 💨 🐎 💨 🐎 💨 🐎 💨

    Tuijotin ylleni kumartuneen Haperon kasvoja silmät suurina, tajuamatta mistään mitään. Sinänsä täysin normaali olotila, mutta yleensä en maannut pitkin pituuttani kentällä.
    ”Oletko kunnossa, soitanko lanssin?”
    ”Olen olen”, totesin hetken itsetutkiskelun jälkeen, ”onko hevonen… ai siinä. Se okseri meni sitten hienosti”, jatkoin, ja puheeni tavoitti viimeisten sanojen kohdalla normaalin nuotin. Tartuin Haperon käteen, nousin pienellä vetoavulla ja ryhdyin pudistelemaan isoimpia pölyjä itsestäni pohtien samalla, minne lie ylpeyteni rippeet tiputin.

    ”Olisi pitänyt olla ratsastamatta sitä viimeistä puolta askelta”, puuskahdin Haperon puntatessa minut takaisin satulaan, ”pakka meni totaalisen sekaisin ja me puoliksi esteen sekaan.”
    ”Yllättävän nätisti kuitenkin, Pällihän ei edes kompuroinut vaikka puomi jäi takasten väliin. Sinä lensit selästä siinä tasapainonpalautuskoordinaatiopukkien aikana.” Irvistin. Pyörittelin hetken hartioitani ja jalkojani Haperon pidellessä kuopivaa hevosta paikoillaan.
    ”Kaikki kunnossa, ilmat tulivat pihalle, mutta ei muuta. Ravailen hetken, katsotaan sitten tätä treeniä uudestaan.”

    Ennen tippumistani kaikki oli mennyt oikeastaan helkkarin hyvin, vaikka Pälli nyt olikin… pälli, melkoisen vauhdikas sellainen. Ei kuitenkaan mitään sellaista, mihin en olisi omieni kanssa tottunut tai selvinnyt. Vaikka kaasu oli ajoittain hirttänyt kiinni olin löytänyt jokseenkin sujuvan sävelen ilman isompia soraääniä; meillä molemmilla oli ollut selkeä tahto esteiden yli, ei läpi. Muutamista vähän hurjista verkkahypyistä selvittyämme sain Pällistä esille hyviä hyppyjä, kivaa laukkaa, Haperon kehumaa esteälyä. (Vaikka olinkin rohjennut pohtia, oliko Sukan jälkikasvulla älyä muuhun kuin pahantekoon.) Kolmoissarjan viimeinen okseri oli kuitenkin mennyt totaalisen pipariksi, olin jäänyt ratsastamaan laukkaa ihan liikaa, ja sitten kävi miten kävi.
    ”Lasketko sen okserin pystyksi ja sarjan ensimmäisen pystyn ristikoksi, otetaan tämmöinen itseluottamuksen palautus tädille ja niineespäin.”

    Äskeisestä rymistelystä huolimatta Pälli oli edelleen intopiukea. Tajutessaan laukan kaaren ohjaavan sen suoraan esteille ori tuntui saavan vähän lisäpuhtia; onneksi hevonen jätti ne kaasunhirttämiset välistä, vaikka askelluksessa olikin nyt ihan eri rytmi ja voima. Laukka laukka ristikko… Kolmoissarja sujui jouhevasti, melkein omalla painollaan, ilman epäröintiä, haparointia tai ikävää puomien mukaan nappailua sekä siitä johtuvaa pukittelua.
    ”Ylös vain!” huikkasin laukatessani Haperon ohitse kohti yksittäistä pystyestettä (jonka me Pällin kanssa ylitimme todella näppärästi; tämä kaveri kyllä katsoo ne ponnistuspaikat kohdilleen, kunhan laukan on hionut tarpeeksi aikaisin kuntoon eikä jää säätämään laukkaa viimeisen kahden askeleen aikana).

    Kolmoissarja sai kyytiä. Siinä ryminävapaassa mielessä. Vaikka sarjan jälkeen avautuva pitkä suora, vähän turhan reippaat kehuni hevoselle ja tiedä mikä saivatkin Pällin vaihtamaan isommalle vaihteelle ja turhankin reippaalle laukalle, hymyilin kuin idiootti (joka epäilemättä olen). Tämä hukkalapsi hyppäsi, osasi, ei mitään puhetta muusta.
    Seuraava jalkautumiseni oli onneksi suunniteltua mallia. Hionneen, kärsimättömän hevosen pesu olikin sitten ihan oma esityksensä, jonka päätteeksi taisin tarvita hikiviilaa vähintään yhtä paljon kuin hevonenkin.



  • @susiraja Oi kiitos, pääsi Hurjakin työn touhuun 😍 Mitä hei laitan copymerkinnäksi?


  • Suomenhevoskasvattajat

    @milma Lissu 😊 Ja ole hyvä vain!


  • Suomenhevoskasvattajat

    @crimis Routaruusussa(kin) on kyllä niin edustava suskatras! ❤ Muutenkin kuin meriittiensä osalta, hurjan hauska katsella noiden hevosten sukuja ja miten eri tyyppisiin hukkalapsiin olet aina iskenyt silmäsi. 😄
    Toivottavasti pulleasti elellyt pikku-Harha löytää tästä oman persoonansa. 😊

    🎁 🎁 🎁 🎁 🎁 🎁 🎁 🎁 🎁 🎁

    Jos pikku-Harhan korvien välissä ei soi tyypillinen sirkusmusiikki, siellä pauhaa remix vanhojen hedelmäpelien tuplausmusiikista. Sata lasissa sinne tänne kaahaava pikkuputte on mainio esimerkki a) liikaa ajattelemisesta b) liikaa tekemisestä c) liian vähän ajattelusta. Tästä punaisesta pakkauksesta ei aina ota selvää.

    Toisinaan Harha mennä viipottaa ajattelematta yhtikäs mitään, mikä ilmenee askeliinsa sekoamisena, asioita päin kävelynä, ohi lentävien lintujen ihmettelynä sekä samalla paikalla iät kaiket seisoneen postilaatikon säikähtämisenä. Liikaa ajatteleminen taas ilmenee huolestuneena pörinänä ja pyörinänä esimerkiksi pesupaikan edessä; siis voiko tässä olla varma, ettei kaivon kannen alla ole krokotiiliallasta?? Eilen ei ollut ja pesarille mentiin nätisti, mutta ehkä tänään on toinen juttu!! Ailahtelevaisen mielensä sekä epäjohdonmukaisen käytöksensä vuoksi Harha vaatii käsittelijältään hyviä hermoja sekä sylikaupalla huumorintajua. Kunhan itse muistaa pysytellä rauhallisena ja toimii johdonmukaisesti, Harhan kanssa saa tehtyä kaiken tarvittavan. Voi olla, että raudikko säpsyy suihkepullon äänen vuoksi tai ei oikein malta pitää jalkaansa ylhäällä kengityksen aikana. Kilttihän tämä on, eikä tarkoita pahaa – korvien välissä vain lienee jotain piuhoitusongelmia.

    Harha liikkuu hyvin, siis silloin, kun ei sekoa jalkoihinsa. Punaisen pörinän liikkeet ovat suorat, väljät ja tahdikkaat, yliastunta hyvä, samaten tasapaino ja kokoamiskyky. Helppo A -tasolle asti yltävä suomenhevonen on se kevyt, liihotellen kulkeva katseenvangitsija, kunhan keskittyy. Se taas vaatii osaavaa, jämäkkää ratsastajaa sekä jokusen taikatempun; Harhan kiinnostus työntekoa kohtaan on aika häilyväistä. Ei ole kerta eikä kaksi, kun kesken kolmikaarisen kiemurauran tamma onkin tehnyt uukkarin lähteäkseen moikkaamaan jossain vilahtanutta tallikissaa. Harha kyllä tykkää työnteosta, eikä ole koskaan moksis mistään (ei, vaikka sitä kuinka repisi suusta tai paukuttaisi kantapäillä – pikkutamma on suorastaan pyhimysmäisen anteeksiantavainen!), vaan ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu ja niin edelleen.

    Hypätessä tilanne on hieman parempi; Harhan keskittyminen ei ole aivan niin ohutta, eikä raudikko sekoa jalkoihinsa niin herkästi. Ponnistuspaikat ovat kyllä ihan mitä sattuu, minkä lisäksi onnesta soikeana, häntä töttöröllä hyppäävä pienhevonen usein liioittelee hyppyjään. Ponnistukset ja hypyt ovat todella nopeat ja terävät, eivät aina siitä pyöreimmästä päästä, mutta jalat nousevat uskomattoman vikkelästi uskomattoman ylös. Kaulan ja selän käyttö on välillä hyvää, välillä heikkoa; mitä paremmin Harhan saa avuille ja työskentelemään sinne tänne räiskimisen sijaan, sen paremman näköistä meno luonnollisesti on. Vaikka Harha kyttää noin puolta esteistä (mielenkiintoinen johde, jännä varjo juuri esteen kohdalla, villin värinen kukka-asetelma ja mitä näitä syitä nyt on), tamma ei koskaan juokse ohi tai kiellä. Lähestyminen on ehkä vähän mutkainen, hyppy todennäköisesti lähtee ihan väärästä paikasta ja on noin puoli metriä liian korkea, mutta… niin.
    Maastossa on tunnetusti hirveästi hevosia syöviä mörköjä, paitsi niinä päivinä, kun metsän iloiset öttiäiset huhuilevat sinne ryteikköön leikkimään. Joko Harha kyttää kaikkea ihan kusisukkaisena, tai sitten se menee joka paikkaan hyvin reteästi ja rohkeasti, vaikka muut hevoset olisivat kauhusta kankeina.

    Lastaustilanteet kannattaa hoitaa niin ripeästi, ettei Harha ehdi tajuta, mihin sitä viedään. Matkustaminen sujuu kyllä nätisti, mutta jos tamma ehtii tuijotella ramppia turhan pitkään lastaamisesta ei tule mitään. Se ramppi hei syö tämmöisiä söpöläisiä!!
    Kisapaikoilla Harha näkyy ja kuuluu. Kimeästi hirnuva tamma halua tutustua jokaiseen hevoseen, poniin, ihmiseen, koiraan, huikauhiaeisateenvarjoa!!, kas makkarakoju haisee jännältä, yksinäinenkottikärryapua!! Taluttaja saa olla valppaana, ettei kaikesta kiinnostuva tai kauhistuva Harha tallo taluttajaparkansa varpaita.
    Verryttely ja suoritus ovatkin sitten vähän kuun ja tähtien asennosta, kotipaikkakuntasi lukion ylioppilasmäärästä ja juuston kilohinnasta riippuvaisia. Tai siltä ainakin tuntuu. Harhan kanssa kisaamisessa ei ole mitään logiikkaa; kun odottaa menestystä, tamma todennäköisesti koikkaloikkelehtii ulos koko radalta, ja kun ollaan varmoja tappiosta Harhan sisäinen leijona, voittaja, valkyria ja vaalivoittoa hinkuva poliitikko heräävät. Parhaimmillaan uskomaton, mieleenpainuva, upea kilparatsu, pahimmillaan iltauutisten loppukevennys.


  • Oreihin hurahtaneet

    Ihana, kiitos aivan hurjasti! 😍 Eiköhän nyt lähde itelläkin runosuoni sykkimään tämän kanssa. 😊


 

1
Online

867
Users

11.4k
Topics

208.3k
Posts

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.