Mitä kuuluu, suslapset? (Susirajan kasvatit, tekstilahjuksia!)


  • Suomenhevoskasvattajat

    Susirajasta on lähtenyt maailmalla yksi jos toinenkin suomenhevosvarsa. Toki me vähän kyttäämme kasvattiemme perään ja hykertelemme onnesta soikeana jokaisen tekstin, sijoituksen sekä kaiken muunkin aktiviteetin perään, mutta on aina mukavampi kuulla kasvatin kuulumisia omistajansa sanoin!

    Joten; miten menee? Onko menestystä kertynyt vai harktisetko kenties mokoman suslapsukaisen palauttamista sen pistettyä taas ranttaliksi kesken valmennuksen?

    Lisäksi; tarvitseeko pikkuhukkasi tekstejä? Valmennuksia, päiväkirjamerkintöjä, luonnetta? Ainakin tämän ja ensi viikon näppis sauhuaa kasvattien hyväksi! 😊 Toki sillä varauksella, että mikäli tähän pamahtaa parikymmentä luonteenkaipuista kerralla, pidän itselläni oikeuden napsia päältä laatuarvostelutavoitteiset yksilöt ja muille kirjoittelen myöhemmin.

    Käykäähän moikkaamassa kasvattajatätejä kullanmurustenne ja riiviöidenne kanssa. ❤


  • Suomenhevoskasvattajat

    Norpalle kuuluu hyvää. Kantakirjassa päästiin pyörähtämään tammikuussa ja napattiin sieltä II-palkinto, mihin ollaan enemmän kuin tyytyväisiä. Kisalistoilla notkutaan ja varmastikin on saatu muutamia sijotuksia lisää mitä sivuille ennätetty merkitsemään. Kisoihin mennään, kun omistaja muistaa käydä vilkaisemassa kisakalenteria oikealla hetkellä. Muutamia varsojakin olen Norpalle jo miettinyt, mutta jäänee niiden toteuttaminen kesälle/syksylle.

    Laatispalkinnot kiiltää silmissä ja sinne tähdätään, mutta ei oteta asiasta tressiä 😊 (Ps. jonku luonteen pätkän vois Norppa kyllä huolia 😉 )



  • Yksi hieno yleispainotteinen Susirajalainen löytyy meiltä. ❤
    Hornanhurmuri, tutummin Hurmuri, joka ei ole hurmuri laisinkaan… 😀

    Ori on kantakirjattu kakkosella, sekä valjakkosijat on jo täynnä.
    Muiden lajien kisaaminen vielä kesken, mikä ei varmaan kovasti yllätä kun orin luonnetta miettii. 😄

    Hurmuri ottaisi mielellään vastaan paremman selonteon luonteestaan, valmennuksen jostain lajista, tai saa kasvattajatäti/tädit itsekkin selkään/kärryille kiivetä, jos siltä tunnostaa. 😄



  • übersöpö Keksi sai itselleen tosi ällöttävän ja söpön uuden ulkomuodon sivuilleen Kahmon uudistuksen ja harvennuksen myötä. suokkirintama on ollut aika hiljanen mulla, mutta Keksi on kuitenkin saanut itelleen porrastetut kisat täyteen ja kantakirjasta kakkospalkinnon ❤ myös yks kakara löytyy, ja toista pitäis kehitellä kun vaan ehtii ja jaksaa 😄 vähän kissanristiäisiä ollaan näyttelypuolellakin kierrelty, ja joku kaunis päivä olis tarkoitus ehkä saada joku arvonimi siltä rintamalta.

    suokkilaatis ainakin kiiluu silmissä, mutta ei meillä sinne mikään kiirus oo. jos kasvattaja haluaa käydä rapsuttelemassa tai valmentamassa pk-merkinnän muodossa, niin ei me sitä pahaksi katsota 😊



  • Kinoskuikuilijalla pyyhkii ihan hyvin, se on elellyt (=aiheuttanut harmaita hiuksia) meillä nyt lähinnä puskapollena ja silloin tällöin oon yrittäny sitä jalostukseen tyrkyttää, että päästäis tän vuoden puolella KERJL. Yritetään me käydä myös SLA ja YLA…
    Saa meitä tulla moikkaamaan, ehkä pieni kurinpalautus kasvattajatädeiltä ois paikallaan, pk-merkintää tai valmennusta saa siis halutessaan rustailla. 🙂


  • Laukkaurheilu

    Pusu on jälkeläisiä (ja myöskin laatiksia) vaille valmis paketti! Tutti odottelee myös jälkeläisten valmistumista, niin päästään käymään laatiksissa. Kauhun kanssa ollaan vielä kesken tekstien ja kisojen osalta, mutta sijoituksia kerj ja vvj löytyy vielä noin 20 sijaan asti. Jälkeläisiä tulossa kun saadaan nämä asiat kondikseen 🙂

    Nyt tosin ollaan Ruskavaaran kanssa lomalla, mutta sieltä palatessamme varmasti jotain edistystä jossakin asiassa on 🙂 Ja onhan nämä nyt hurjan ihania hevosia ❤ Kolmikkoa voi tulla moikkailemaan, jos haluaa. Tarjoan kahvit ja pullat toimistossa!


  • Suomenhevoskasvattajat

    Ihana lukea kaikkien kuulumisia, mahtava saada saman tien useampi vastaus! ❤ Vastailemme vielä kaikille henkilökohtaisemmin lahjusten kera. 💋

    @Jenny Onnea Norpalle! 🎊 Itse asiassa tämä sattui ihan hauskasti, Norpan emä on ollut meillä työn alla (tekstien puolesta, kisoihin tammaparkaa ei oikein muisteta ilmoitella. 😅 )
    Norpalla näkyi olevan jo luonne, joten rustasin valmennuksen. 😄

    Estevalmennus Jenny & Neonnokkosia, valmensi Lissu T.
    ”Pyydä Norpalta ihan kunnon ravia myös kulmissa ja lyhyillä sivuilla, ei ainoastaan pidemmillä suorilla. Ratsasta, ratsasta, älä jää matkustelemaan, vaikka miten on suht energinen hevonen sekä simppelit alkuverryttelyt.” Kasasin esteitä valmiiksi valmennusta varten ja heitin silloin tällöin ohjeita Jennylle, joka sai pääosin verrytellä itsenäisesti. Ratsunaan naisella oli pienhevoskokoinen Norppa, oma kasvattimme, joka oli jo aloittanut uransa kenttäradoilla (eikä lainkaan huonosti!). Musta ori liikkui pääosin hyvin energisesti, hyvässä tempossa ja kantoi itsensä eikä heittäytynyt ratsastajansa kannateltavaksi.
    Kovin suuresti en puuttunut ratsukon alkuverryttelyihin, mutta ennen hyppäämisen aloittamista pyysin pari kierrosta rentotahtista vastalaukkaa molempiin suuntiin; hyvää lihas- ja tasapainotreeniä. Ratsukon vastalaukka sujui yhtä jouhevasti kuin myötälaukkakin; kotiläksyt oli tehty.

    Verryttelytehtävät olivat simppeli ristikko kahdella apupuomilla sekä kavaletti – pysty – kavaletti -sarja kolmella laukka-askeleella per väli. Estekorkeus huimat 55cm. Ori hyppäsi hyvällä tyylillä, mutta tarvitsi selkeästi ratsastajan tukea hyppyihin ja ponnistuspaikkoihin.
    ”Noin, erittäin hyvä lähestyminen kavaletti-pystypätkälle. Hyvä laukka, pidä tuo tempo yllä! Myötää vähän enemmän hypyissä, anna Norpalle tilaa kaulansa käyttöön.”
    Muutaman suorituksen jälkeen siivosin kavaletit pois, nostin ristikonkin pystyksi ja otimme kolmannenkin pystyn käyttöön. Tehtävä oli hyvin simppeli;

    kaunisonratapiirros

    Estekorkeus 60-65cm.
    ”Tänään hyppäämme helppoja perustehtäviä, haemme teille vain lisää rutiinia ja varmuutta lähestymisiin sekä vähän laukan säätelyä. Jatka ratsastamista sillä samalla, hyvällä ratavauhdilla, mikä teillä äskenkin oli. Lähdetään sitten lisäämään ja vähentämään askelia.”
    Vähemmän yllättäen Jenny ja Norppa suoriutuivat kolmesta esteestä leikiten. Jenny ratsasti melko reilut kaarteet ja suorat tiet valmistellen jokaisen hypyn hyvin huolellisesti, ratsastaen joka ikisen askeleen unohtumatta matkustamaan. Parin hyppykerran jälkeen pyysin Jennyä lyhentämään laukkaa, tuomaan radalle muutamia askelia lisää. Nainen teki työtä käskettyä; pikkuesteet ylittyivät yhtä helposti kuin tähänkin mennessä, mutta laskin ennen jokaista estettä yhden tai kaksi laukka-askelta enemmän kuin aiemmin.
    ”Hyvä, hienosti! Norppa malttaa lyhentää laukkaansa todella hyvin. Valmistelet hypyt hienosti, ja nyt myötäätkin paljon paremmin. Vielä kerran sama tylsä kolmen pystyn tehtävä, mutta nyt pidempää laukkaa, vähemmän askelia. Ettekä kaahaa.”

    Eivätkä Jenny ja Norppa kaahanneet. Ratsua tuntui vähän tympivän saman, helpon tehtävän toistaminen, mutta sentään laukkaa työstettiin ja se piti orin vähän paremmalla tuulella.
    ”Selkeälinjainen rata, jolla on tilaa työskennellä, sujuu teiltä selvästi. Käytä kotitreeneissä paljon ravi- ja laukkapuomeja ja kavaletteja hyväksesi, hyppää joskus myös ravista ja ravissa. Vaikka tämmöinen pikkuesteillä simppeleiden asioiden junnaaminen tuntuukin välillä tylsältä, hyvä perusta antaa eväät haastavimmille tehtäville. Verkkailkaahan omaan tahtiinne, minä siivoan puomit pois.”


  • Suomenhevoskasvattajat

    @susiraja ai kappas niin onkin, mitähän ihmettä mä olen sitten katellu, kun väitin orin olevan luonnetta vailla 😂 Kiitos valmennuksesta 😊


  • Suomenhevoskasvattajat

    @meea Onnea myös teille! 🏵 Hurmurin kisamenestystä onkin tullut kuikuiltua, ja herran vanhempien meriittirivit alkavat olla jo aiiika lihavat, kiitos pojan kisamenetyksen myötävaikutuksen. 😄

    Täti runoili luonteen, toivottavasti se on mieluisa! 😊 Copyiksi Susiraja.

    🐖 🐖 🐖 🐖 🐖 🐖

    Lempinimi johtaa kyllä ehdottomasti tämän hevosen kohdalla harhaan, sillä ori ei todellakaan ole mikään Hurmuri. Voi olla, että tämä on aivan tahallista harhaanjohtamista… Raudikko kyllä antaa itsestään hyvinkin hurmaavan, sympaattisen mielikuvan katsellessaan ihmistä nappisilmillään pää vähän kallellaan. Vaan odotas, kun käännät selkäsi; se söpö nappisilmäinen suomenhevonen onkin itse piru. Vähän salakavala, turhankin herkästi hammasteleva ja etusellaan kaikkea kuopiva, autuaan kuurona lapa edellä puskeva ja joskus rynnivä antihurmuri.

    Ori kannattaa hoitaa kahden puolen kiinni vaikkapa käytävällä, niin kaikilla on kivempaa. Tai ainakin sinulla; Hurmuria ärsyttää suunnattomasti, kun sen olemista ja elämistä rajoitetaan ketjuilla. Tutuille ihmisille raudikko näyttää heti hapanta naamaa, uusille se esittää hyvin vakuuttavasti leppoisan lauhkeaa kaveria - kunnes nappaa hampaillaan hoitajansa käsivarresta kiinni. Hurmuria hoitaessa ei todellakaan kuvailla instatarinoita, vaan hoidetaan se hevonen, mahdollisimman ripeästi ja ilman mitään ylimääräistä pyörimistä. Kyllä tämän hoitaa, varustaa, pesee, klippaa ja loimittaa, kunhan varoo hampaita ja ymmärtää komentaa raudikkoa kun sitä tarvitaan. Eläinlääkärin visiiteillä huulipuristin on hieno apuväline (sitä tarvitaan jo verinäytettä otettaessa, ihan sama kuka piikkiä pitelee). Kengittäjän kanssa sitä ei onneksi tarvita, ihme kyllä Hurmuri ei yritä hammastella kengittäjää. Sen sijaan ori nojaa, nykii jalkojaan, koettaa huojua puolelta toisella ja olla muutenkin mahdollisimman hankala kohtalaisen pienellä vaivalla.
    Ketju tai kuolaimet suuhun, naru turvan ympärillä ei riitä, ja ilman varotoimenpiteitä Hurmuri jyrää taluttajansa kumoon heti tallin ovella tai tarhan portilla. Ketju suussaankin Hurmuri saattaa koettaa tempaista itsensä irti. Raudikolla on ärsyttävä tapa käyttäytyä pitkä pätkä ihan nätisti, kävellä sisälle, ulos, traileriin tai minne sitä nyt talutellaankaan hyvin nätisti, ja sitten, ilman näkyvää syytä, kiskaista, koettaa jyrätä tai sikailla noin muuten. Hanskat käteen…
    Traileriin ja rekkaan Hurmurin saa hämmästyttävän vähällä vaivalla. Jos läsipää koettaakin juurruttaa kavionsa maahan tai juosta rampista ohi, riittää, että joku kiinnittää liinat kopin/rekan laitoihin. Ei niitä tarvitse edes vetää Hurmurin takamuksen taakse; hevonen tietää kokemuksesta, että liinojen kanssa kyytiin mennään vaikka väkisin, joten parempi kävellä itse. Ei tämä siis ihan tyhmä ole.

    Vaikka Hurmuri ei ratsunakaan ole siitä helpoimmasta päästä, orissa on sen verran hyviä puolia ja kapasiteettia, että sen sikailua katsotaan (vaikkakin komentamisen kera) eikä sitä ole ruunattu. Todella reipas ja herkkä, joskin myös hermostumaan. Hyvät, aktiiviset, tahdikkaat ja pitkäaskeliset käynti ja ravi, erinomainen laukka. Parhaimmillaan todella kevyt avuille, eteenpäinpyrkivä, ei nyt ehkä yhteistyökykyinen, mutta kykenevä vastaanottamaan ratsastajansa/ohjastajansa avut ja ohjeet.
    Sileätyöskennellessä läsipää on aika simppeli putkiaivo, mutta sen kanssa ei kärsi jäädä jankkaamaan samoja juttuja pitkäksi aikaa. Joku pohkeenväistö on orin makuun auttamattoman tylsää, eikä vastalaukka tai keskiravi halkaisijalla paljoa pidempään naurata. Kunhan tehtävät pitää lyhytaikaisina ja toistot minimissä, sekä kehuu, kehuu ja kehuu Hurmuria vähän turhankin kanssa jokaisesta onnistumisesta, tulee koulutyöskentelystäkin jotain.

    Esteillä ori on ihan täpinöissään, oli sitten kyseessä rataesteet tai maastoesteet. Hyvä ryhti paranee entisestään, hevosen koko olemus terästäytyy, katse (ja askeleet…) ajautuvat kuin huomaamatta kohti esteitä. Esteillä pitää kuitenkin muistaa rento ratsastus ja hellä ote, oikeastaan vain ohjailla oria oikeaan suuntaan, korkeintaan työstää laukan tempoa. Hurmurilla on älyttömästi esteälyä; se löytää ponnistuspaikat itsekseen, suoriutuu teknisesti haastavista radoista yhtä vaivattomasti kuin yksittäisesteistä, ei ahdistu mielikuvituksellisimmistakaan johteista. 110cm radat ylittyvät kevyen ja helpon oloisesti ja näköisesti nopeilla, pyöreillä hypyillä, eikä Hurmurin jalkatekniikassa ole moitteen sijaa. (Sentään jotain, mistä tätä ei tarvitse moittia!) Ori ei kuitenkaan ole niin työstettävissä edes kehujen kanssa kuin kouluradoilla; turhan paljosta ohjeistuksesta Hurmuri vetää herneen nokkaan vetäen melkoisia köyrypukkeja. Hyvin epäkiitollinen esteratsu, osaamisestaan huolimatta, ei ihan joka Pirkon tai Pekan ratsu.
    Maastossa ilman maastoesteitä ori on toisinaan melkoinen sika, sillä silloin on aikaa keskittyä kaikkeen mihin ei pitäisi. Pellolla huuteleva fasaani antaa loistavan tekosyyn koettaa pystyynhyppimistä, puilta tippuva lumi taas oikeuttaa sivuaskeliin sekä laukkaspurttiin ja niin edelleen. Maastoillessakin Hurmuri kaipaa vähän tekemistä ja ylenpalttisesti kehuja, jottei se kehittele kolttosia itsekseen. Onneksi tämä kaveri on kaiken älykkyytensä ohella loppupeleissä melkoinen putkiaivo.
    Valjakkohevosena Hurmuri on normaali herkkä ja reipas itsensä, ja voisi sanoa, että ori on rennompi kärryjen edessä kuin ratsain. Läsipäätä kärsii neuvoa ja ohjeistaa, avut menevät perille, todella kevyt ja pieni ohjastus sekä ajopiiskan käyttö riittävät. Hieman yllättäen hornanhevonen loistaa etenkin tarkkuus- ja koulukokeissa, vakka ratsain ne eivät tosiaankaan olisi Hurmurin juttu. Eniten petrattavaa löytyy maratoonilta, jossa keskittyminen monesti orilla harhailee noin kymmenen kilometriä liiaksi vasemmalla.

    Kisapaikoilla kuuluva dinosauruskiljunta ja -örinä kuuluvat yleensä Hurmurista. No, ainakaan tätä ei hukkaa hevosvilinään sillä aikaa, kun hoitaja taluttelee sitä ratsastajan käydessä kansliassa. Hurmuri steppaa, pitää ääntä, ei malta seistä satuloitavana ja on yksioikoisen ärsyttävä hilluja kaikissa käsittelytilanteissa. Verryttelyissä läsipäällä tuntuu olevan turhankin paljon purettavaa pöllöenergiaa, eikä ole kerta eikä kaksi, kun radalle on menty “ht.netin kauhistelukeskusteluissa tavataan” -fiiliksellä.
    Mutta ne radat. Ei Hurmuri nyt taikauskosta muutu Täydellisen Asialliseksi Hevoseksi (kun muuttuisikin!). Ori kuitenkin ymmärtää, milloin sitä katsotaan, ja vieraskoreus sekä esiintymishalu puskevat päälle. Kouluratsastus nyt on edelleen vähän tyyyyylsääää, kaikki muu kyllä kelpaa. Hurmuri nauttii esiintymisestä ja etenkin aplodeista - ‘siis kattokaa ny kun mä oonkin hieno’!

    Ja onhan se. Turhan harvoin, mutta silloin kun Hurmuri edustaa ja on hieno, se myös on hieno.


  • Esteratsastajat

    3-vuotiaaksi kääntyneelle Karolle kuuluu oikein hyvää 😊 Tamma on ihastuttanut koko kävijäkaartin ja on aina hyväntuulinen ja fiksu ikäisekseen. Karo kävi nappaamassa KTK-II palkinnon ja kouluvarsojen ykkösen 🤗 Tammamainen ja nuoren varsan leikkisä (tosin välillä omistajalle harmaita hiuksiakin aiheuttava) käytös on pikkuhiljaa väistymässä taka-alalle ja neidin kanssa ratsastuksen alkeita opeteltu. Kevään aikana tamma tulee aloittelemaan kisauraansa sekä käymään estevarsojen laatiksessa, muut varsalaatikset taitavatkin nyt olla poissa kuvioista järjestyksen osalta 🤔 Karo on aloittanut myöskin näyttelyuransa hyvin ja irtosertin ylpeä omistaja 😄 Tammalla on myös kaksin kappalein SW palkintoja VSN näyttelypuolelta, joten täytynee kai todeta sielläkin puolella tammasta tykättävän! Jatkamme arvonimien keräämistä ja siinä ohessa aletaan jossakin kohden kevättä tai alkukesää myös miettimään ensimmäistä huvipuisto-teeman vauvaa, mikäli sopiva isäori löydetään joka hänelle kelpaa :_D Karolle kelpaisi kyllä aikuisempi luonne, jossa saa rohkeasti käyttää hyväksi tuota nuoremman neidin luonnetta ihan suoraakin lainaten. Laatiksiin nuori neiti ei ole kuitenkaan ihan heti ryntäämässä, joten kiire ei meillä ole tämän toiveen suhteen 😉



  • Kiitos! ❤ Luonne on oikein kuvaava ja kelpaa siis paremmin kuin hyvin.
    Lisäilinkin sen saman tien sivuille, ja päivittelin samalla vanhempien palkinnot sukutauluun 🙂


  • Suomenhevoskasvattajat

    Maukalle kuuluu hyvää, ori ei ole viimeaikoina tehnyt kamalasti mitään, mut on sillä onneks kaksi lapsukaista ja muutama tekstipätkäkin sivuillaan (kiitos teidän! 😄 laiskaa omistajaa ei ole näköjään inspannut kun yhden merkinnän verran). Kaukolle kuluu myös hyvää vaikka sillä onkin vasta yksi lapsukainen ja hyvin vähäisesti tekstejä… Luonteen se on sentään saanut vihdoin sivuilleen ja mietinnässä on orille morsiammen metsästys. 😛

    Mietin tossa muuten et miks meillä ei ole nyt tallissa yhtään susrajalaista tammaa, Walhalla ja Vilikutti kun molemmat olivat aivan ihania. ❤ Mut odotellaan et saadaan tallia tyhjemmäksi ja sit halutaan kyl se susirajan neitokainenkin taas talliin! 😛


  • Tarinaheppailijat

    Meillä on Tatti ja Jusu! 🍄

    Tatti sai just luonteen, kiitos Lissun! Sillä on kaikki sijat täynnä, pari irtoserttiä ja yksi surkea päiväkirjamerkintä, mutta aloittelen aiemmat hevoskuviot loppuun saatettuani nykyisten hevosten päiväkirjojen täytön eli niitäkin tulossa. Jälkeläishomma näyttää vähän surulliselta, mutta what can you do nykyajan lamassa… Tällä hetkellä “vain” KTK-II tittelirivissä. Tattia saa tulla morottelee jos haluaa!

    Jusu on ehtinyt jo enemmän: KTK-I, KERJ-I ja SLA-I. Jälkeläisensä se on saanut, meille jäi Kelmo-Elmo jatkajaksi. Näyttelyissä olisi vielä tarkoitus käydä, samoi hoitaa estepuoli loppuun. Yritin ilmoittaa sen KRJ-laatikseen, mutta olin vahingossa 28. päivän puolella ilmoittaessani, joten… Ensi kuussa sitten? Valmishan tuo on estesijoja ja serttisaldoa lukuunottamatta! Jusua saa kuitenkin myös tulla morjenstamaan halutessaan ❤



  • Olen päässyt jo etenemään omien pollejeni kanssa, edes jonkin verran 😄
    Huntti the riiviö korotti palkintonsa KTK-II ja sai KERJ-I jokin aika sitten. Muuten se on lomaillut, jälkeläisnäyttöjä odotellut. Koulusijat voisin toki vielä keräillä sille.
    Hurja kultapoju on myös kesän ahkeran kisauksen jälkeen ollut lomalla. Jälkeläisnäyttöjä odottelee hänkin, kohta taitaakin olla tarvittavat KERJ-laatista ajatellen kasassa. Tältäkin näyttää vielä puuttuvan koulusijoja 🤔
    Oman arvonsa tunteva Lumi on käynyt haalimassa KTK-II palkinnon ja aloitellut pikkuhiljaa kilpauraansa.

    Jos aiheuttavat inspiraationpuuskan, kaikille saa kirjoittaa valmennuksia tai päikkyjä, Hurja ja Lumi ehkä etunenässä, Huntilla taitaa olla enemmän 🙂



  • Oldies but goldies -osaston Viima ois näköjään roudattavissa KERJ-laatikseen, taidankin tehdä sen ensi kuussa! Hää voisi vielä muutaman varsankin pyöräyttää, täytyykin laitella topikkia pystyyn - jos joku tätä lukeva innostuu, niin kasvattajalla ei ole varsan suhteen mitään vaatimuksia ja liisinkiinkin saa.



  • Tuulessatanssija eli Tessa kävi tammikuussa pokaamassa kantarjasta II-palkinnon ja kisat on tammalla houdettu. Elokuussa tamma sai ensimmäisen varsansa (puuttuu näemmä sivuilta…), joka on jäänyt kotiin.

    Tämän vuoden tavotteena olisi saada käytyä laatiksissa ja sitten taitaakin kuoppa kutsua…



  • Rollon kuulumisia kerroinkin jo hetki sitten, mutta meillä menee tosi mukavasti - kenttäsijoja metsästetään ja koitetaan miettiä varsojakin, jonka jälkeen puuttuisi enää tekstit laatiskunnosta! 🙂 Ori kantakirjattiin II-palkinnolla tammikuussa, ja ollaan ihan sikaylpeitä meidän uhkapeluristamme ❤


  • Suomenhevoskasvattajat

    Kiitos kaikille kuulumisista, näitä on niin kiva lukea! ❤

    @leahiiii Keksi ON ihan übersöpö ja sopii ällösöpöön ulkoasuun kuin nakutettu! ❤ Tulin moikkaamaan teitä tämmöisellä ihme jalustinvapaalla puomijumppapäikyllä, joka on kuin mistäkin huonosta heppalehtinovellista repäisty. 🎠

    Päiväkirjamerkinnän irvikuva Kekrikepposelle, kirjoittanut Lissu T.
    ”Ai kauhia kun sinusta on kasvanut söpö!” Lässytykseni kuului varmasti naapuripitäjään asti, ainakin se sokerin ja kukkasin kuorrutettu äänensävy aiheutti varmasti diabetesaallon. Mikäli tamman omistaja muljautteli silmiään, en huomannut sitä.
    ”No niin, josko kuitenkin aloiteltaisiin. Verryttele itseksesi, kaikki askellajit läpi, minä kasailen teille vähän puomitehtäviä.”
    Kasaillessani ravi- ja laukkapuomiasuoria ja -puoliympyröitä seurasin sivusilmälläni ratsukkoa. Pieni Keksi kulki reippaasti hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä kaikissa askellajeissa, polki hyvin alleen, oli rennon ja tyytyväisen oloinen. Tammaa aseteltiin ja taivuteltiin, pitkillä sivulla näkyi temponmuunteluita, kenttää käytettiin koko alalta hyväksi pelkän uran kiertämisen ja pääty-ympyröiden sijaan.

    ”Nostahan jalustimet ylös, pidetään tasapainotunti. Toisella pitkällä sivulla on laukkapuomit, toisella ravipuomit, keskellä kenttää on pari ravivälistä puoliympyräpuomiviritystä. Rento muoto riittää, ei tarvitse alkaa kokoamaan, mutta haluan nähdä Keksiltä tahdikasta ja etenevää liikettä, en mitään mummohölkkäilyä. Aloita ravissa, ensin pitkän sivun ravipuomit ja toisella pitkällä sivulla ravi – käynti – ravi -siirtymisiä.
    Ilokseni en huomannut ratsukon työskentelyssä juurikaan eroa aikaisempaan. Jalustimet puuttuivat, mutta siinä se. Ratsastaja ei himmannut Keksin vauhtia tahallaan tai vahingossa, ryhti pysyi hyvänä, käsi vakaana ja pehmeänä, jalka pientä heilumista lukuun ottamatta siellä missä pitikin. Ravipuomitkin sujuivat näppärästi ilman yhtään koluuttelua tai puomien paikoiltaan rullailua, toisen pitkän sivun siirtymiset olivat sujuvat ja pehmeät; Keksi oli todella hyvin avuilla ja reagoi heti kun pyydettiin, ei askeleen tai kahden viiveellä. Pirteän näköinen pikkutamma oikein huokui hyvää fiilistä!

    Muutama toisto ja suunnanvaihto, taas muutama toisto, sitten puoliympyröille. Ensimmäinen puoliympyrä sujui puomeineen kaikkineen oikeinkin näppärästi, toiselle puoliympyrälle ratsukko taas tuli aivan miten sattuu, minkä seurauksena Keksi kompuroi joka ikisellä puomilla.
    ”Uudestaan, ajatus mukaan, älä vain haaveile ja ihmettele maisemia.” Korjasin puomit paikoilleen ja ratsukko lähti puoliympyröille uudestaan, tällä kertaa ajatus mukana, ilman haparointia tai askeliinsa sekoilua.
    ”Älä jännitä hartioita kaarteessakaan, ihan rennosti, sinulla on hyvä tasapaino. Pidä tuo ravi, Keksi liikkuu todella hyvin.”

    Jalustinvapaat ravitehtävät sujuivat todella nätisti yksittäistä askelten epäsopivuutta lukuun ottamatta. Kehotin ratsukkoa tulemaan toisen lyhyen sivun temponvaihteluita ravissa, sitten toisen pitkän sivun laukkapuomit. Alku oli lupaava; pari selkeää temponvaihtelupätkää ravia, hyvin ratsastetut kulmat, helposti nouseva myötälaukka ja suora linja puomeille, puomien ylitys tasaisessa, hyvässä laukassa. Viimeisen laukkapuomin jälkeen ratsastaja lähti kuitenkin kallistumaan sisäjalan puolelle ja lopulta ihan alas asti, nätisti astuen, melkein kuin tarkoituksella. Keksi pysähtyi saman tien täydestä laukasta, ohjatkin pysyivät ratsastajan kädessä, eikä pikkutammaparka tuntunut lainkaan tajuavan, miksi ihmeessä kaksijalkainen ei ollutkaan selässä. Siinä me sitten seisoimme, yhtä hölmistyneinä koko porukka, kunnes aloin nauraa vähemmän hienostunutta räkätinnauruani.

    ”Ei me nyt ehkä ihan vielä lopetella!” Loput puomijumppailusta sujuivat ilman suunnittelemattomia jalkautumisia.


  • Suomenhevoskasvattajat

    Hengenvaara nyt on vähän tiensä päässä ja sitä myötä kaikkensa saavuttaneet, ehdottomat suosikkisudet Kelju ja Raisa on matkanneet ajassa ikuisuuteen. Toisaalta esim. Keljulla on jo usempikin lapsenlapsenlapsenlapsiakin, joten ovat kyllä leponsa ansainneet ❤

    Piparilatte on lajilaatuarvostelukierroksella kerännyt ansaitusti kolme ykköspalkintoa, Tohvelipäällikkö haki viime syksynä itselleen komean kantakirjakakkosen. Kuolonkirkas on niittänyt ansaittua näyttelymenestystä, samoin suuri rakkauteni Aavekajo, jolla on niin ikään kivasti jälkikasvua maailmalla. Oiskohan siinä kaikki mun susimukset 🤔 😅
    En oikein tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan vai tuoko mitään, kunhan möllöttelevät ja kasvattavat onnellisena mahaa 🐎 🤷



  • Manan Majoilla, Mauno, on ihan mun lemppareita! Perinteisellä puolen kisaamiset on kisattu, harmi sinänsä, itsehän voisin jatkaa, mutta ori saattaisi olla asiasta toista mieltä. Hissukseen aiotaan kuitenkin vielä porrastetuissa koulupuolta kuroa täyteen eli ihan eläkeläispaappa Mauno ei ole. Rotulaatiksiin Mauno saisi luvan köpsiä millon vaan, mutta lajilaatikset (tarkoitus käyvä kaikki kolme) odottelee jälkeläisnäyttöjä - ja niistä jälkeläisistä puheen ollen, mä henkilökohtaisesti odotan unelmieni morsmaikkua Mauno-pojalle. Asialla ei onneksi ole kiire, koska Mauno ei oo menossa vielä pitkilleen minnekään.

    Kuti-Tus eli meillä päin Kirppu on Maunon tavoin ihan oma lukunsa persoonana. Tän kanssa taaplataan kouluratoja tasaiseen tahtiin ja myöhemmin käydään kaiketi estekentilläkin kokeilemassa… jos ei muuta niin onnea. Kirpullakaan ei oo vielä kiire mihinkään eikä sekään vielä kummoisia ole saavuttanut, muuta kuin kyseenalaista mainetta Jeilinvaaralla.


 

9
Online

1.0k
Users

13.7k
Topics

261.6k
Posts

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.