Suosittele mulle koirarotua


  • Tarinaheppailijat

    @Rooa mainitsikin islanninlammaskoiran jo tuolla aiemmin, niin sanoisin myös näin sellaisen omistavana että pääasiassa ovat kyllä terveitä koiria eikä periytyviä sairauksiakaan taida hirveästi olla + haluavat miellyttää omistajaa, joten voivat olla aika helppoja kouluttaa kun motivointi ei ole vaikeaa. Näissäkin toki yksilöllisiä eroja siinä että onko koira pehmeä herkkis vai vähän kovempi yksilö, mutta sekin on mahdollista että kuten toi mun koira, että se on kyllä herkkis mutta myös samaan aikaan vähän luupää joka protestoi herkästi… Haukkumisherkkyys näillä on kyllä aika vahvasti läsnä, osa voi olla sellaisia että eivät turhia hauku mutta toiset ei osaa ulkona olla hiljaakaan. Toki se että miten haukkuherkkiä vanhemmat ovat, voi vaikuttaa ehkä siihen millainen pennusta tulee. Ja eroahdistustakin näillä on kun tykkäisivät olla kokoajan kaikessa mukana 110%. Siihen kuitenkin pystyy vaikuttamaan hyvin yksinolon opettamisella, esim. Mun koira on haukkuherkkä ja kärsii herkästi eroahdistuksesta, mutta on silti elänyt hyvällä menestyksellä myös kerrostalossa eikä pitänyt mekkalaa kuin uloslähtiessä. Mutta on myös pienempänä tuhonnut mm. Pari sohvaa ja läppärin ahdistuksissaan, jonka takia meillä oli hetken aikaa koulutuksen tukena myös eläinlääkärin määrääminä rauhoittavia lääkkeitä tms, sen takia että ilman niitä se koira ei rauhoittunut ollenkaan ja oli ihan ylikierroksilla. Koulutuksen avulla kuitenkin helpotti. Ja näissä on kyllä paljon kaupunkikoiria, jotka ovat hiljaisia ja eivät kärsi eroahdistuksesta tms 😄

    // tuli vielä se mieleen, että issikoiden kanssa saa olla myös heti alussa hihnaharjoitusten kanssa tarkkana, koska nää herkästi yrittää lähteä paimentamaan autoja, pyöriä ym. Kaikkea liikkuvaa :'D


  • Suomenhevoskasvattajat

    Ihania ehdotuksia on tähän mennessä tullut, kiitos hirmuisesti kaikille! @Timberwolf:in ehdottama stabijhoun vaikutti tosi kivalta rodulta, kiitos myös vähän harvinaisemmasta ehdotuksesta 🙂 Tosiaankin pk colliet on tähän mennessä ollut se mun juttu ja tuntuu ehdottomasti omimmalta rodulta, mutta koska huolehtisin koirasta nyt yksin niin oon miettinyt sitä, että oisko mulla aikaa opiskeluiden ohella siihen turkinhoitorumbaan… Sileäkarvainen collie on kans tuttu rotu, mutta jostain syystä ne ei kiehdo samalla tavalla sitten kuitenkaan.

    Ja siis ehdotusten ei oo pakko olla mitään varsinaisia näyttely- tai agilitykoiria, oon vaan kiinnostunut kokeilemaan mahdollisesti erilaisia lajeja, mutta mulla on niin kova esiintymiskammo etten varmaan koskaan saisi itse edes vietyä koiraa kisakentille saakka, vaikka se koirahan siinä olis pääosassa enkä minä… 😄 Mutta tosiaan ei siis tarvitse yltää minkään lajin huipulle ja vanhempien ei tarvitse olla meriittihirmuja. Tällä hetkellä tosiaan mulla on vielä lukio kesken ja jos joskus valmistun ylioppilaaksi niin sen jälkeen olis tietysti luvassa lisää opiskelua… Tämän takia täytyisi ottaa myös huomioon se, etten pysty tarjoamaan kotia koiralle, joka tarvitsee päivittäin koko ajan erilaisia aktiviteetteja ja 5 tuntia liikuntaa, mutta oman koiran ennenkin omistaneena vähintään 1,5h liikuntaa tuntuu ihan realistiselta kiireisempinäkin päivinä 😅


  • Virtuaalikoirat

    Mä juttelen nyt vähän asian vierestä, mutta. 😅

    Ite miellän suomenpystykorvan aktiiviseksi koiraroduksi. Niillä on siis pääsääntöisesti vilkas ja rauhaton hermorakenne, mikä sitten näkyy melko pian, jos koiralla alkaa pakkautua liikaa energiaa. Meillä ei yksikään pystykorva oo tuhonnut mitään, eikä myöskään huutanut pitkin päivää, mutta se energian pakkautuminen alkaa näkyä ns. normaalissa arjessa vähän ärsyttävästi. Koirat siis ovat alkaneet kitistä ja piipata rauhattomana ilman mitään syytä ja samalla tuovat leluja tai ihan mitä tahansa, että leikitäääään pliis. Tuon kolmosen kanssa remmirähinä ja hihnakäytös yleensäkin alkaa pahentua heti, kun ei oo päässyt puhaltamaan höyryjä päästä.

    Positiivista kuitenkin on, että ne höyryt saa hetkellisesti aika helposti pihalle! Pahimpaan hätään auttaa se, että käydään juoksuttamassa koirapuistossa ihan vaan joku 15 minuuttia TÄYSIII ja sit pikkudoge jaksaa taas nukkua yöllä. Tääkin toki riippuu siitä, millainen yksilö on kyseessä, että tarviiko enemmän aivojumppaa vai fyysistä jumppaa tunteakseen tuntee olonsa seesteiseksi. Me käydään kerran viikkoon treenaamassa (syksyllä arkitottis, nyt nosework) ja se on tuntunut parin kotitreenisetin lisäksi riittävältä aivojumpalta. NW loppuu nyt tällä viikolla, eikä olla vielä varattu seuraavaa kurssia, vaan katellaan, alkaako päässä piipata taas kun ei oo treenejä. 😁 Kotona varmaan jatketaan NW-hommia itsenäisesti kuitenkin, mutta se treenien tilanne ja sosiaalinen rasite poistuu. #koiranionintrovertti

    Vähän suurempi koko + helppohoitoinen turkki asettaa melko paljon kyllä rajoitteita, kun puhutaan koirista, jotka ei vaadi “ihan niin paljon” tekemistä. 🤔 Vaikka toisaalta melkein kaikki suomalaiset koirathan on ihan vaan sohvapullina, niin some ja edesmennyt Petsie ovat vähän vääristäneet koirien vaatiman liikunnan ja aktiviteetin määrää.

    Näyttelylinjaisista paimentyypeistä voisi miettiä australianpaimenkoiraa, bordercollieta tai hovawartia (hoffi ei kyllä oo paimen :D). Niiltäkin toki löytyy turkkia, mutta ei todennäköisesti yhtä paljon kuin pehkocollielta. Sit on tietty australiankarjakoiraa ja -kelpietä, mutta ainakin niiden maine on melkoisen aktiivinen.

    Pystykorvissa voisi olla lunnikoira (pieni geenipooli voi olla haaste), buhund, islanninlammaskoira ja suomenlapinkoiran lisäksi lapinporokoira ja ruotsinlapinkoira.

    Stabin lisäksi samantyyppisiä voisivat olla englanninspringerspanieli, walesinspringerspanieli ja kooikerhondje. Ehkä myös (käyttölinjainen) cockerspanieli, mutta ne saattaa olla sitten jo vähän huonolla tavalla aktiivisia.

    Kiharakarvaisia/koneella ajettavia olisi mm. kiharakarvainen noutaja, espanjanvesikoira, lagotto romagnolo ja portugalinvesikoira. Keskikokoinen villakoirakin voisi olla näppärä, jos kasvattajalle kelpaa, että turkki pidetään pääasiassa melko lyhyeksi ajeltuna.



  • Meiltä löytyy kohta 3v suomenlapinkoirauros Jeti.

    Rodusta noin yleensä sanoisin sen, että ei tämä rotu välttämättä huonompaan suuntaan ole mennyt, mutta suosion myötä on ilmestynyt jos jonkinlaista “kasvattajaa” (LUE: pentutehtailijaa) joukkoon, jonka takia kannattaa olla tarkka mistä ottaa ja millaisesta yhdistelmästä (paperittomat kannattaa unohtaa samantien). Meillä onneksi osui kolme vuotta sitten kasvattajan valinta nappiin ja parempaa kasvattajaa en olisi osannut edes toivoa. Kasvattaja on itseasiassa jopa yllättänyt minut positiivisesti tukensa ja avoimuutensa puolesta.

    Luonteensa puolesta nämä karvaturrukat on oikein mukavia ja sosiaalisia kavereita, vaikka eivät välttämättä ole helpoimmasta päästä kouluttaa. Itsellänihän ei tosiaan ole, kuin yhdestä omasta kokemusta, mutta kasvattajan ja muiden rodun omistajien kanssa jutellessa on monesti käynyt ilmi, että osaavat kyllä olla melko omapäisiä ja tuo omani ei oikein mitään ilmaiseksi tee ja jos kiinnostus loppuu, niin se oli kiitos ja hei, koira poistuu paikalta 😄
    Tämä meidän karva-apina osaa rauhoittua sisällä ja olla mitä loistavin sohvaperuna, mutta ei myöskään pistä hanttiin, jos ollaan jotain lähdössä tekemään. Aina valmis, kuten partiolaisetkin, joten varmasti onnistuisi eri lajien kokeilu!

    Turkki joitakin pelottaa. Lähinnä sen hoidon puolesta, mutta eipä tuo mitään erityistä vaadi, ellei leikkuuta ja tule hormooniturkki, joka sitten voikin olla työläämpi. Yleisesti ottaen lapparien karva on kuitenkin helppo hoitoista. Harjausta silloin tällöin karvanvaihtokausien ulkopuolella ja siinäpä se.
    Karvaa vaihtaessa vaatii toki enempi harjausta, mutta helpommallakin voi päästä, kun vie koiran trimmaajalle, joka osaa pohjavillanpoiston oikein tehdä. Itse maksan mieluusti 30-40€ siitä ilosta, että joku muu hukkuu mun puolesta siihen karvaan pahimpaan karvanlähtöaikaan ja mä saan vain hakea iloisen (ja huomattavasti kevyemmän oloisen) koiran pois ammattilaisen käsistä.

    Muutapa mä en tähän hätään keksi. Jos jotain tahdot kysyä ja minä en sitä tajunnut kertoa, niin nykäise hihasta. Vastaan mielelläni 😊


  • Virtuaalikoirat

    En nyt kyennyt lukemaan kaikkia viestejä, mutta mutta. Jos turkin säännöllinen harjaus (1-2 viikon välein plus pesu tarvittaessa) ei oo ongelma, niin suosittelen erittäin lämpimästi sitä partacollieta. Harvoin tykkään omaa rotu ehdottaa, mutta jos kerta hankikoirakin sitä sulle ehdotti 😆 Toki näistäkin löytyy haukkukerkempiä yksilöitä, mutta mun silmäterä ainakin on todella hiljainen kotioloissa. Kun hommiin lähdetään (oli se vakava harrastus tai pelkkä lenkki), niin partis on aina innoissaan mukana ja yrittää parhaansa. Kotona sitten taas tykätään ottaa rennosti, eikä mun tuntemat yksilöt ainakaan tarvitse montaa aktiivipäivää viikossa. Toki yksilöiden väliset erot ovat aika suuria, etenkin narttujen ja urosten välillä. Urokset tuppaa olemaan vähän putkiaivoja, mutta nekin kyllä mainiota otuksia 😄 Ei maailman helpoin rotu kuitenkaan vitsikkyytensä puolesta, mutta omaan makuun juuri sopivasti haastetta. Kasvattaja/yhdistelmä kannattaa valita tarkoin, koska näistä löytyy myös arempia yksilöitä.



  • @jaanak - Saako udella kuka Jeti on viralliselta nimeltään? Positiiviset kasvattajakokemukset kiinnostaa aina.
    (lapinkoirat on ällöjä 😍 )



  • @aksu Jehnajan Eksponentti on hän 🙂 Meidän kasvattaja on ollut aivan järjettömän suuri tuki ja turva. Itse olin edellisen koiran poismenon jälkeen melko traumatisoitunut ja Jeti sai pentuna hieman normaalia pahemman ripulin, niin olin jo varma, että tämäkin kuolee ns. käsiin. Kasvattaja sitten sai rauhoittumaan ja taottua järkeä tähänkin umpiluupäähän, että siltä mitään henki lähde 😄
    Häneltä aina voinut kysyä neuvoa, jos on ollut ongelma tai ei ole jotain tiennyt miten toimia ja aina sieltä on saanut neuvoja ❤

    Haaveissa ois tarjota tuota hönttiä joskus jalostukseen. Lonkat ja kyynärät on kuvattu, vielä silmät ja pari geenitestiä, niin homma ois terveystarkkien osalta selvä. Tälle vuotta myös tarkotus käydä näyttelyissä, niin saisi jotain tuloksiakin 😅 Lonkat ei tosin ollut niin priimaa, kuin toivoin, mutta kasvattajan kanssa tästäkin keskusteltu ja totesi, että ei nuo vielä pois jalostuskäytöstä sulje, kunhan kattoo yhdistelmän lonkkaindeksiä ja yhdistää hyvälonkkaisen nartun kans.

    (Ja joo, lappalaiset on ällöjä ❤ 😄 )


  • Suomenhevoskasvattajat

    Onpa @JaanaK:lla ihanan näköinen koira 😍 Tunnenkin ennestään myös yhden suomenlapinkoiran joka on kovin suloinen tapaus - tämäkin rotu voisi olla siis ihan varteenotettava ehdotus (niin ja partacollie myös!) 😊

    Onko kellään kokemusta australianpaimenkoirista? Ne on aina ollut mun mielestä kovin kivanoloisia ja ois kiva kuulla rodusta enemmän, kun en ole juurikaan kyseisen rodun edustajien kanssa ollut tekemisissä 😅



  • @hazel Mulla on kaksi aussieta. Molemmat näyttelylinjaisia pääosin. Työkoiria siinä missä käyttölinjaisetkin. Vaativat tekemistä ja säännöllistä treenausta. Tai jos jaksaa höpöhöpö treenailla ja lenkkeillä irti paljon niin sekin toimii. Rodussa on tosi isoja eroja jo linjaerot, kun sitten yksilöerotkin. Mun on molemmat ihan erilaisia.
    Uros oli aluksi tosi helppo koira, tuli toimeen kaikkien kanssa ja se oli semmonen luottokoira. Kun aikuistui siinä 2-3v korvilla, niin alkoi valikoimaan ihmisiä joista pitää ja joista ei. Lapsia en päästä ollenkaan tämän kanssa kosketuksiin. Vieraista koirista ei juurikaan pidä, naamalle tulevat vieraat urokset laittaa mielellään lihoiksi. Pystyy kuitenkin pitämään irti, eikä treenatessa noteeraa muita koiria. Treenatessa palvoo maata mun jalkojen alla, tekee maailmantappiin asti töitä väsymättä ja luovuttamatta, kestää toistoja ja jaksaa yrittää. Tekee töitä nimenomaan sen takia, että saa tehdä töitä mulle. Palkkaantuu jo pelkästä tekemisestä. Tällä on kuitenkin valitettavasti vähän huono hermorakenne. Jäätävän ison moottorin kanssa huono hermorakenne ei oikein toimi ja koira vuotaa. Vuotaminen näkyy mm. ylimääräisenä kuumumisena, vinkumisena ja muuna ääntelynä. Jonkun verran myös vahtiviettinen, ei laske asuntoon tai autoon jos perheenjäsen ei ole paikalla. Haastavahko koira. On ollut tosi helppo kouluttaa ja tottelee kyllä kyselemättä joka tilanteessa.

    Narttu on taas sellainen hellantuuteli kun voi koira olla. Pitää kaikista ja kaikesta ylitsevuotavalla rakkaudella. Huomattavasti kova- ja omapäisempi kun uros. Ei ole niin palvelualtis, mutta kuitenkin mukava treenattava. Kohtuullisesti moottoria, hyvä hermorakenne. Tekee töitä enempi hyötyäkseen, kun varsinaisesti siitä työntekemisen ilosta. Riistaviettinen, kun mikäkin ärkele. Tuumin aina toisinaan, että siihen on tainnut viettien ja korvien perusteella lipsahtaa jossain välissä ajokoiraa 😄 Tämä tapaus olisi helposti sopinut sekä ensikoiraksi, kun sitten vähemmän treenaavaan talouteenkin. Mutta oletusarvoisesti, mun mielestä, aussien ei kuuluisi olla ihan näin “helppo”.
    Rotu on kohtuullisen terve. Jotain kyynärvikaa, hiukan selkäjuttuja, lonkkavikaa ja epilepsiaa esiintyy, mutta ei nyt ihan hirmuisissa mittakaavoissa.
    Aussieita on siis tosiaan vähän joka lähtöön, on niitä jotka sopii sohvalle ja lenkkitoveriksi, on yliaktiivisia jatkuvaa työtä kaipaavia ja sitten niitä väliinputoajia. Ihan molemmista linjoista löytyy näitä kaikkia. Kasvattajiakin on moneen lähtöön, toinen tuuttaa paksuksi kaikki mikä liikkuu samalla uroksella mikä kotoa löytyy ja toinen sitten on todella tarkka ja valitsee yhdistelmät huolella. Kannattaa tutkia esim. sitäkin, että jos kasvattajalta tulee useampi pentue vuoteen, niin onko siinä taustalla enää mikään muu kun määrän lisääminen.



  • @jaanak Aaa, Jehnajan otuksia 🙂 Kaverilla on sieltä kans koira, se on aivan ihana tapaus 🙂
    Onhan Jetillä hyvä indeksikin C-lonkkaiseksi ja jos sillä muut palikat terveyden osalta on kohdillaan niin mitä sitä suotta jättää käyttämättä jos sopivalle nartulle kysytään.



  • Mulla on myös aussie ja allekirjoitan kaiken mitä @Spookiness rodusta sanoo. Aussie on, tai ainakin sen pitäisi olla, vahvasti työ-/harrastuskoira ihan linjasta riippumatta. Rodussa on paljon piirteitä, jotka eivät välttämättä ennustele helppoa ja kivaa kotikoiraa ja lenkkikaveria. Tämä tarkoittaa sitä, että kun tietyt palikat osuvat kohdilleen, niin syntyy huippukivoja harrastuskoiria jotka menevät mutkattomasti myös arjessa, mutta kun palikoita on suhteessa toisiinsa liikaa tai liian vähän, niin sitten saakin jotain muuta.

    Omani on vielä nuori uros, ja vaikka se ei ole mun eka koira eikä eka harrastuskoira, niin kädet on täynnä töitä joka ikinen päivä 😄 Tämä on kiihkeä, erittäin fyysinen, epäsosiaalinen, aktiivinen, kovahko, voimakkaasti vahtiva, toimintakykyinen ja ennen kaikkea kovin terävä. En sano etteikö se taitavammissa käsissä voisi olla “helppo”, kun se on myös hyvin nokkela, yhteistyöhaluinen ja ohjaajahakuinen, helposti palkkaantuva (ahne ja leikkisä) ja kaikesta huolimatta kuitenkin mielettömän kiltti, mutta väittäisin että mm. ensikoirana tai lapsiperheessä tämä olisi ihan tekemätön paikka. Aussieissa on paljon tätä paljon helpompia koiria ja hyvä niin, mutta sekin pitää hyväksyä että tässä rodussa suhteellisen usein et saa niin mutkatonta koiraa kuin jonkun muun rodun kanssa. Minusta on ehkä vähän ongelmien kerjäämistä ottaa aussie kotiin, jossa ei lähtökohtaisesti olla kiinnostuneita harrastamaan säännöllisesti, vaikka aussieita on paljon niitäkin jotka eivät aktiivista arkea kummempaa vaatimalla vaadi (enkä nyt tarkoita @Hazel sua vaan yleisesti! 😄 ). Veikkaisin, että jos on kiinnostunut collie/lappari-tyyppisestä koirasta, niin aussie on ehkä vähän liikaa kaikkea (energiaa, aktiivisuutta, reaktionopeutta, kiihkeyttä, ääntä ja tunteita).

    Rotu on toki huippukiva ja varmaan mulle toinenkin aussie joskus tulee, mutta tbh en tunne yhtään aussienomistajaa jolla ei olisi ollut joskus isoja tai vähemmän isoja haasteita nuoren aussiensa kanssa. Jos niitä ei pelkää vaan haluaa aktiivisen ja monipuolisen harrastuskoiran, niin mikäpä ettei sitä voisi lähteä aussiestakin katsomaan!


  • Suomenhevoskasvattajat

    Kiitos paljon @Spookiness ja @coupie ! Tässä saa taas huomata, kuinka ihanaa porukkaa täällä foorumin puolella pyörii - kiva, kun jaksatte auttaa ❤

    Vaikka aiemmin mainitsinkin, että haasteet koiran kouluttamisessa ei oo mulle ongelma niin ehkä australianpaimenkoira ei oo nyt tähän elämäntilanteeseen se sopiva koira - mutta kenties ehkä vielä joskus tulevaisuudessa sitten. Mulla ei tosiaankaan välttämättä ois aikaa harrastaa säännöllisen aktiivisesti koiran kanssa eri lajeja, enkä halua “pilata” kovin aktiivista koiraa ja aiheuttaa sillä tavoin ongelmia, joten kiva kuulla rehellisesti näistä eri roduista täällä. Meillä on myös suvussa muutama pienempi lapsi ja omatkin sisarukset ovat vielä alakoulussa, joten koiran ois sikäli hyvä tulla toimeen lastenkin kanssa.



  • Kahden pehkon omistaja täällä hei! Meiän tytöt on ehkä parhaimpia, eikä minkään asteista karvanhoitorumbaa. Pari kertaa kuussa ku näyttää harjaa ja siistii tassuja ni se on aikalailla siinä. Vaikuttaa niin paljon se turkin laatu, mutta näillä se on ainkain ihan 👌.

    Lisäksi molemmat aivan mahtavia harrastuskoiria. Vanhempi tekee asioita tasan sillä tasolla mitä mä jaksan tehä, kun taas toi nuorempi on aika paljon säpäkämpi. Pakka pysyy silläkin erittäin hyvin kasassa, vaikka oliski pidemmän aikaa mitään tekemäti tai sitten joka päivä jossain. Et siis. Mä en vaihtais, mut mä oonki puolueellinen. ;D

    Typyt.


  • Suomenhevoskasvattajat

    @meiju-k voi ei miten ihania 😍 Meidän molemmat colliet oli myös aivan ihania - molemmat tosi kilttejä ja kaikkien kavereita. Ensimmäiseksi otettu oli mua vain vuotta nuorempi ja kuoli valitettavasti haimasyöpään vasta reilu 5-vuotiaana ja olin tällöin itse siis vasta 6 🙄 Maaseudulla asuessa äitillä oli tapana toisinaan päästää koira pihalle yksinään, jos se pyysi. Pysyi koko ajan pihapiirissä ja tuli raapimaan ovea, kun halusi sisälle. Tottelevaisuudeltaan oli sellaista luokkaa, etten oo koskaan nähnyt vastaavanlaista koiraa. Opettelin kävelemäänkin aikoinani niin, että nappasin koiran turkista kiinni ja vedin itseni ylös… Koira-parka :'D

    Toinen colliemme oli vähän omalaatuinen toisinaan käytökseltään, mutta myös tosi kiltti ja rauhallinen - tuli toimeen myös lasten kanssa ja oli hyvin ystävällinen kaikille. Tämä elikin 13-vuotiaaksi saakka ja itselle oli kova pala luopua koirasta, kun se jouduttiin lopettamaan huonontuneen yleiskunnon takia.

    Jos sulla on tiedossa rodun kasvattajia, joilta kannattaisi mahdollisesti lähteä etsimään koiraa niin nykäise mua pliis hihasta 😅


  • Suomenhevoskasvattajat

    Ainiin pitikin kysyä, että oisko kellään kertoa myös novascotiannoutajasta ja berninpaimenkoirasta? 🙂



  • En tiedä, sopiiko täysin kerrostalo asumiseen (omat koirat haukkuu vieraissa ollessa rapusta kuuluvia ääniä, mutta luulisi tottuvan, kun aikansa siellä asustaa), mutta jos pienempi koira yhtään kiinnostaa niin parsonit ovat mukavia harrastuskavereita. Sopivat agilityyn ja näyttelyissäkin yleisesti hyviä esittää, myös toko ja jos luolahommat kiinnostaa, niin sinnekkin sopivat.
    Terrierejähän nämä ovat, joten kovapäisyyttä kyllä on, mutta johdonmukaisella kasvatuksella näistä saa varsin kivan kaverin. Luonteet voivat vaihdella ihan päästä päähän, toiset ovat vilkkaampia ja rohkeampia kuin toiset.

    Myytäviä koiria kun katselee (rotua kuin rotua) kannattaa tutustua eri kasvattajien nettisivuihin, sieltä löytyy yleensä rodusta tietoa ja mahdollisesti kattavat tiedot koiran vanhemmista + tulevat pentueet. Kasvattajia kannattaa vertailla ja jos mahdollista kysellä muiden kokemuksia. Omat koirani ovat kahdelta eri kasvattajalta ja eron kyllä huomaa esim. siinä, kuinka aktiivisesti ottaa yhteyttä omistajiin, antaa neuvoja, ehdottaa mahdollisia tapahtumia joihin voisi osallistua jne.


  • Suomenhevoskasvattajat

    Omakohtaista kokemusta ei novascoteista tai berneistä ole, mutta ainakin kaikki bernit mitä ollaan koirapuistossa tavattu ovat olleet todella rauhallisia ja suhtautuneet suurella kärsivällisyydellä miun tiben pentuun 🙂 joka voi välillä olla hieman villi…



  • Itselläni ei ole paljon berneistä kokemusta, mutta yhdellä agilitykurssilla sellaiseen kerran törmäsin, ja oli kyllä todella tottelevainen ja jaksoi myös agilityjuttuja tehdä, vaikkei mikään kovin nopea tyyppi siinä ollutkaan. Hellyyttävä kaveri, ei räyhännyt muille tai häröillyt omiaan, keskittyi täysin omistajaansa ja nautiskeli välillä saamistaan rapsutuksista iloisesti.

    Novascotiannoutajat nopeita oppimaan, kilttejä ja miellyttämishaluisia. Oman kokemuksen mukaan ovat olleet jokseenkin arkoja, mutta epäilen johtuvan siitä, että vierastivat vähän vierasta ihmistä, sillä omistajansa kanssa arkuutta ei kyllä ollut näkyvissä. Agilityssä nopeita ja ketteriä, pääsevät kisoissa kyllä lähes aina ajan puolesta sijoille jos rata muuten sujuu puhtaasti. Tokoon sopivat myös mainioisti, keskittyneitä ja innokkaita tekemään.



  • Mulla on myös tolleri 😄 Ne on kivoja koiria, mutta rotu on aikanaan kokenut sen, että pienestä populaatiosta on revitty koiraa oikealle ja vasemmalle kysynnän kasvaessa nopeasti ja paljon, ja siksi käytetty jalostuskelvottomia koiria varsin huolimattomasti. Niin on saatu aikaan isojakin ongelmia; terveyshaasteista ainakin autoimmuunisairaudet, luonnepuolelta adhd-tyyppinen käytös. Suomessa on kyllä hyviä ja vastuullisia kasvattajia, mutta iso määrä myös sutta ja sekundaa ja asiallisilla kasvattajilla taitaa olla pennut pitkälti etukäteen varattu, eli kannattaa olla ajoissa liikenteessä, jos tolleri kiinnostaa! Tolleri on hauska ja välillä haastava yhdistelmä kovuutta ja herkkyyttä, ja nämäkin ovat etenkin nuorena aktiivisia ja vähän sellaisia höseltäjiä. Mutta näkisin että tollerille aktiivinen kotiarki ja yhteinen puuhastelu yleensä riittää, toki ne pääsääntöisesti rakastavat myös työntekoa (rodunomaiset, nenälajit, aksa jne).

    Bernit on musta ihania, mutta eliniän odote tosi alhainen. Sellaista en ole kuitenkaan omistanut niin en tiedä tarkemmin!


  • Suomenhevoskasvattajat

    Kiitos paljon jälleen! 🙂 Bernit elää kyllä harmittavan lyhyen ajan…


 

20
Online

932
Users

12.3k
Topics

228.2k
Posts

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.