Suosittele mulle koirarotua



  • @TuuliaT komppaan noissa terveys jutuissa.

    Ja oman kokemuksen mukaan labbis ei oo kovin haukkuherkkä mutta riistaviettiä kyllä jonkin verran. Omissa koirissa ilmenee lähinnä intona saada linnut lentoon ja oravat puuhut, mutta onpa nuo fasaaneitakin yrittäny hätyytellä kun niitä tontille on eksynyt. Ja jokusen kerran kanin perään yrittäny hihnassa lähteä. Mutta mettällä noiden kanssa ei oo kummankaan kanssa koskaan käyty… Eikä oo marjastaes tai sienestäes lähteny koskaan ns. jahtiin.


  • Kenttäratsastajat

    Itsellä on shiba, joten omakohtaista kokemusta rodusta EI OLE, mutta spitzit on oman kokemuksen mukaan hirveen kivoja. Käydään paljon kimppakyydeillä esim. mätsäreissä ja näyttelyissä mittelspitzin kanssa ja se on aivan ihana. Muutenkin mitä noita mitteleitä ja kleinejä olen tavannut, kaikki tosi älykkäitä ja ihmisistä hyvin kiinnostuneita yksilöitä.

    Meidän rodun parissa on ainakin joka kuukausi paikkakuntakohtaisia lenkkejä, joille kutsutaan esim. rodun yhdistyksen FB-sivulla tutustujia mukaan. Usein onkin ollut rotua miettiviä, jotka tulee moikkaamaan koiria ja näkee erilaisia yksilöitä ja niin edelleen. Jos ei ole omakohtaista kokemusta harkitsemastasi rodusta, niin tapaa niitä yksilöitä! Mä en edes tiennyt haluavani koiraa kunnes tutustuin shibaan rotuna, että niin… 😄 Sitten kun jokin rotu kolahtaa niin se kolahtaa. Mene kiinnostavien rotujen FB-ryhmiin ja kysele sieltä kokemuksia, asuuko lähelläsi ko. rodun edustajia ja pääseekö niitä tapaamaan! En tiedä, onko isommilla roduilla tällaista, mutta meillä tää on hirveän kiva 😎 Ollaan itsekin paikallisesti sovittu treffit rodusta kiinnostuneen kanssa ja hän on saanut pitkän kaavan kautta nähdä ja tutustua meidän ja yhden toisen paikallisen koiraan.


  • Suomenhevoskasvattajat

    @jenna joo ei tollanen pieni riistavietti onneksi haittaa, kunhan koira osaa sitten kans rauhoittua tollasissa tilanteissa ja pystyy pitämään irtikin (esimerkiksi porukoiden luona, kun asuvat maalla) 😅


  • Suomenhevoskasvattajat

    @matty harmi, kun itellä ei oo ollut moneen vuoteen Facebook-tiliä enkä mielelläni tekisi uutta tiliä 😬 Saiskohan tämmösissä tapauksissa jotain toista kautta otettua yhteyttä koirien omistajiin…? 🤔 Kiitos kuitenkin hyvistä vinkeistä!


  • Kenttäratsastajat

    Varmaan rotuyhdistyksen sivut paras apu! Meidän rodulla on myös foorumi ja yhdistyksen sivuille listattuna harrastajien ilmoittamia instagram-tilejä ja blogeja. Ja tosiaan, itsellä ei ole kokemusta muista roduista, mutta me käytiin myös parin kasvattajan luona ihan vain hengailemassa ennen kuin koira tule taloon. Laitoin vain sähköpostia, että voisiko päästä tutustumaan koiriin ja keskustella rodusta. Yksi kasvattaja näki niinkin paljon vaivaa, että kutsui lähialueella asuvia kasvatteja muutaman kotiinsa siksi aikaa että päästiin näkemään monia yksilöitä!

    Itse tutustuin rotuun kaverin koirien kautta, mutta halusin tutustua useampiin yksilöihin ennen päätöstä ja kasvattajat olivat tosi ymmärtäväisiä ja avoimia. Yhden luona saatiin nähdä jopa ihan pieniä pentuja! Kuuli tosi laajasti rodun hyvät ja huonot puolet kun jutteli eri kasvattajille. Tietenkin oli tärkeää, että valitsi ne kasvattajat oikein: itse katselin koiranetistä terveystietojen perusteella sellaiset kasvattajat, joilta voisin kuvitella haluavani koiran.

    Tein itse tuon testin kanssa ja se tarjosi mulle turkista riippuen basenjia ja buhundia 😂 Nehän on MELKEIN samannäkösiä… 😎


  • Suomenhevoskasvattajat

    @matty kiitos paljon! 🙂 Aika hauska tuo rotutestijuttu :–D Mua ärsyttää, kun siinä pitää valita vaan yksi vaihtoehto jokaisesta kysymyksestä - kyllä mä voin hoitaa paljonkin koiran turkkia mutta miksi ihmeessä mua haittaisi se, että turkki olisi helppohoitoinen 😄


  • Piirrosharrastajat

    Ite tietty tuun omaa rotua ehdottamaan eli suomenlapinkoira! 😄 Näissä on tosi paljon vaihtelua yksilöittäin ja kenneleittäin, mutta yleisesti ottaen rentoja kotikoiria, joiden kanssa voi harrastaa monipuolisesti, mutta ei näistä kyllä mihinkään ihan huipputasolle muussa kuin ehkä paimentamisessa ole. Lapinkoira on ollut itsenäinen poropaimen ja ilmoittava vahti, joten lappari ei ole se kaikista miellyttämishaluisin paimenkoira, mutta oikealla motivoinnilla oppii tosi nopeasti. Näissä on sekä luupäitä että herkkiksiä, eli koulutuksen pitää olla joustavaa. Meillä ainakin aluksi piti sanoa vähän kovemmin kun innokas karvapallo napsi sormista, mutta nyt ei tarvii ku rauhallisesti tietyllä äänenpainolla kysyä “mitä teet?” ja koira lopettaa. Hermoheikkoja rodussa on kuitenkin tosi vähän eikä lappari kanna kaunaa vaikka omistaja vasta opettelis oman koiran kanssa eloa (puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä 😆).

    Haukkuherkkyydestä sen verran, että se periytyy voimakkaasti. Eli siis jos toinen tai molemmat vanhemmista on herkkiä ilmottamaan joka rapinasta niin todennäköisesti myös niiden pennut on rähjääjiä. Toki koira voi myös oppia muuten vaan huutamaan postia ja ohikulkijoita, mutta jos verenperintö sanoo että räyhääminen ei ole välttämätöntä, niin sen huonon käytöksen pois kouluttaminen on helpompaa.

    Jos lappalaiseen päätyy, niin kannattaa pentua etsiessä olla varovainen. Nyt on ollut rodun suosion takia paljon pentutehtailua ja koirien huonoa kohtelua. Kannattaa perehtyä pentueen vanhempien ja isovanhempien terveystuloksiin (mm. A ja B lonkat on ok, C vain yhdistettynä A:han) tarkasti. Kasvattajalta kysyisin ainakin että miten haukkuherkkiä pentueen vanhemmat ovat ja miksi hän valitsi nimenomaan nämä koirat pentueen vanhemmiksi. Hyvä kasvattaja osaa perustella valinnat. Sukusiitosprosentteja kannattaa kans vilkuilla, ne on joissain yhdistelmissä liian korkeita. Itse sanoisin että yli 3-4% on liikaa.


  • Suomenhevoskasvattajat

    @kioja kiitos paljon myös sulle, tästä oli apua! Tää on myös ehdottomasti yksi harkitsemisen arvoinen rotu 🙂


  • Piirrosharrastajat

    @hazel Saksanpaimenkoirista vielä piti sanoa sen verran että ne S-kintut ja laskettelurinneselät on nimenomaan näyttelylinjaisia. Käyttölinjasilla on pääosin suorat selät ja terveet jalat, mutta ne ei sitten pärjää näyttelykehissä, kun rotumääritelmä sanoo että rodun pitää olla sairas ollakseen hyväksyttävä 🤔


  • Suomenhevoskasvattajat

    @kioja joo oon kans ihmetellyt ihan samaa noiden kohdalla 🙄 Toisaalta voisin harkita myös noita käyttölinjaisia, kun näyttelytkään ei kuitenkaan todellakaan oo mulle mikään välttämättömyys 😅



  • Mä itse henkilökohtaisesti kiertäisin labbikset, sakemannit ja kultsut kaukaa, koska kys. rotujen terveystilanne nyt ei ihan hirveän hyvä ole. Toki vastuullisia kasvattajia sekä terveitä koiria myös löytyy, mutta onhan nuo nyt aika pitkälle jalostettuja rotuja jo. Käyttölinjaisen labbiksen tosin voisin itselleni ottaa, jos vain olisi toinen elämäntilanne ja aikaa tarjota sille hurjat määrät työtä sekä niitä noutamishommia. Käyttölinjaiset karkeasti ottaen yleensä terveempiä, mutta en niitä lähtisi todellakaan suosittelemaan, ellei oikeasti ole tarvetta “hardcore” harrastuskoiralle ja varmasti löydy resursseja riittävään liikuntaan sekä aivotyöskentelyn tarjoamiseen. Kokemusta nimittäin löytyy tuttavapiiristä siitä, kuinka otettiin liian aktiivinen rotu tavalliseen kevyen harrastuksen perheeseen. Kyseessä siis australianpaimenkoira ja siitä ei patterit lopu kyllä millään…

    Pitkäkarvaisen collien lisäksi sulla on varmaan sileäkarvainen collie tiedossa? 😅 Mä en yhtään tunne collieita rotuna, mutta varmasti kumpikin hyviä vaihtoehtoja - varsinkin kun kokemusta niistä jo löytyy. Voisin vielä joitain rotuja heitellä, osa ehkä niitä ei niin yleisiä, jolloin tietenkin saatavuus vähän huonompi ja sopivaa pentua voi joutua odottelemaan.

    Pystykorvista mieleen tuli juurikin mattyn mainostama shiba. Buhundia mä kanssa mietin, nämä tosin yleisesti tietääkseni vahtivat reviiriään haukkumalla ja ainakin kaverin buhundi haukkui myös rappukäytävän äänille. Kaikki ovat tietenkin yksilöitä ja kouluttaminen/totuttaminen kanssa vaikuttaa. Pystykorvista mahdollisesti sopivia voisivat olla myös suomenlapinkoira, lapinporokoira sekä islanninlammaskoira (❤ , näihin törmännyt ja jutellut omistajien kanssa näyttelyissä sekä pikaisella googlauksella myös varsin terveitä ja pitkäikäisiä. Toki näilläkin tuo haukkuminen voi olla ongelma). Suomenlapinkoirissa huomiota saa kiinnittää terveyteen, näistäkin tullut vastaan jo nuorina lonkkavioista kärsiviä yksilöitä. Porokoirista en sitten tarkemmin tiedäkään 😅

    Liputan vahvasti myös kooikerhondjen suuntaan! Tädillä oli joskus tällainen ja se oli mitä ihanin harrastuskoira, nykyisin tosin jo edesmennyt. Kokemukset rodusta rajoittuu pitkälti tuohon yhteen yksilöön, mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan ja tutustumaan, jos ei ole ennestään tuttu! Samaisellä tädillä nykyään kromfohrländereitä, joihin törmää nykyisin usein esim. agikentillä. Suhteellisen harvinainen kuitenkin ja muistaakseni geeniperimää on lähdetty laajentamaan roturisteytyksillä 🤔 Muistan ainakin törmänneeni messareitten rotutorilla brindleen länderiin ja hämmästyneenä sitä ihmettelin, kunnes luin noista roturisteytyksistä.

    Vesikoirat on myös aina kivoja harrastuskoiria. Parista espanjanvesikoirista kokemusta lähinnä sen verran, että mukavan sosiaalisia ja lapsirakkaita yksilöitä, jotka eivät vaatineet mitään maraton lenkkeilyä tai hulluna 24/7 jotain tekemistä. Lagotto romagnolo pentuja olen itse joskus kuolannut ja varmasti varteenotettava vaihtoehto tämäkin.

    Mitähän sitä vielä keksisi 😅 Jos liikuntaa ja aivotyöskentelyä löytyy tarjota, niin englanninspringerspanielit (tai walesin vastaavat) voisivat olla myös kohtuullinen vaihtoehto, kunhan taas vähän vilkuilee suvun terveystuloksia. Noutajista suosittelisin novascotiannoutajaa. En tosin tiedä, kuinka virheellinen käsitys mulla on, mutta olettaisin tollereiden olevan keskimäärin perus labbiksia ja kultsuja terveellisempiä 🤔 Vähän taas yksilöstä riippuen.

    Terriereistä kenties joku vehnäterrieri voisi olla vähän isompaa kokoluokkaa? En tosin näistä yhtään tarkemmin tiedä. Paimenista tuli vielä mieleen pyreneittenpaimenkoira, tähänkin kannattaa tutustua! Sitten kanssa nämä perus isommat saksanpystykorvat ovat ihmisrakkaita harrastuskoiria ja jostain samojedinkoirasta voisi myös saada ihan kelpo kaverin - jos löytyy resursseja tuolle energiamäärälle.

    Jos näyttelyt eivät ole niin tärkeitä, niin erinomaisen harrastuskoiran voi tietenkin löytää myös sekarotuisista. 😊

    // Kauhea mikä romaani 😄



  • Ihanaa, että oot ajatellut ottaa koiran, toivottavasti löytyy sopiva! Mäkin voisin tulla mainostamaan “omia” rotuja 🙂 Meillä on tällä hetkellä kaksi bordercollieta ja kaksi shetlanninlammaskoiraa, molemmat aivan ihania rotuja! Molemmilla on toki plussansa ja miinuksensa, joita yritän valaista tässä vähän 😊 Voin toki kertoa lisää, jos kiinnostaa!

    Bordercollieissa mua viehättää se, että ne on ihan hurjan fiksuja. Meidän tytöt ainakin tunnistaa todella paljon sanoja ja näyttää koko ajan kuuntelevan, mitä ihmiset keskustelee. Ne on myös todella tottelevaisia, kuuntelevat ilman pienintäkään vastaväitettä! Tekevät pihalla tarpeensakin pyynnöstä, helpottaa huomattavasti, kun on kiire kouluun 😆 Bortsut kaipaavat toki aika paljon aivotyötä ja ulkoilua etteivät tylsisty, mutta pärjäisivät varmasti hyvin kerrostaloasunnossa. Eivät ainakaan oman kokemuksen mukaan ole tavallista haukkuherkempiä ja meidän bortsuilta on ainakin kouluttamalla saatu se melkein kokonaan kitkettyä, mitä nyt joskus ulvovat kun tullaan kotiin jonkun pitemmän reissun jälkeen 😄

    Shelteistä taas tykkään sen takia, että ne on vähän kuin bordercollie söpön sylikoiran paketissa! ♥ Helppo kuljettaa ja lenkittää, viihtyy varmasti kerrostalossakin eikä tarvitse pelätä, että vieraat pelästyvät, kun ne on melko pieniä. Shelteissä on todella paljon kokoeroja, löytyy ihan pikku tirriäisiä ja sitten jo melkein bordercollien kokoisia, eli valinnanvaraa on 😄 Ne on fiksuja, aktiivisia ja nopeita oppimaan, mutta ehkä vähän tunteellisempia kuin bortsut - voi tosin olla kyse vaan siitäkin, että meille on sattunut herkkisnartut. Välillä niistä tulee vähän kissat mieleen, silleen rakastettavalla tavalla vähän tottelemattomia ja omapäisiä 😆 Haukkuherkkiä sheltit kyllä yleensä valitettavasti on, ellei niitä kouluta ihan tosi hyvin… meidän 2,5v ei oo ainakaan koskaan tajunnut olla hiljaa, sormet ristissä toivon, ettei kohta 4kk pentu seuraa perässä.

    Molempien rotujen kanssa voi tehdä vaikka ja mitä! Oppii todella kivasti vaikka mitä temppuja. Meidän ja tuttujen bortsut ja sheltit tekee niin agilityä, tokoa, koiratanssia, paimennusta kuin käy näyttelyissäkin. Itselläni ei kauheesti kokemusta oo näyttelyistä, mutta bordercollieilla on vissiin erikseen käyttö- ja näyttelylinja. Käyttölinjasiakin käy tosin näyttelyissä välillä, jos haluaa esimerkiksi valionarvon, joten en tiedä, olisiko se mikään este 🙂 Ei niissä kai muutenkaan ole niin paljoa eroja, paitsi että näyttelylinjaset on pienempiä(?) Bordercollieilla pääsee monissa lajeissa ihan huipulle asti, mutta ne on myös todella kivoja kotikoiria, eikä ainakaan tuntemillani kasvattajilla ole koirien kodeille mitään vaatimuksia kisaamisesta. Lähinnä vaan se, että elämässä on vaihtelua ja koiran kanssa tehdään jotain aivotyötä, kuten opetetaan temppuja.

    Kun olin vähän nuorempi, meillä oli kotona myös tiibetinmastiffi. Se oli oikeasti maailman ihanin koria! Maailman kiltein, laiskin ja karvaisin, ja ihanan iso! Voin kertoa siitäkin kyllä enemmän, mutta en sitten tiedä, miten sellainen laumanvartijakoira viihtyisi kerrostaloasunnossa. Tai varmaan viihtyisi, mutta olisikohan liian haukkuherkkä? 🤔 Ehkä jos pennusta asti tottuisi olemaan niin ei välttämättä?



  • Labbiksissa käyttölinjasessa löytyy terveysongelmana tappijalkasuutta sekä jonkin verran epilepsiaa.

    Turkin hoito on muuten sitten lastenleikkiä pk collien jälkeen. Kun karva vaihtuu niin silloin tarvii harjata, mutta muuten ei ole pakko tehdä turkille yhtään mitään jos ei halua. Pestäkään ei tarvitse, ellei nyt oo sattumoisin käynyt kuralätäköissä (todennäköistä) tai jostain syystä ala haista. Ei ole trimmattava rotu.



  • @jenna Tiedätkö yhtään, kuinka yleistä tuo tappijalkaisuus käyttölabbiksilla on? Ihan mielenkiinnosta kyselen 🙂 sen geenitestauksesta muistan joskus lukeneeni jotain



  • @rooa Valitettavasti yleisyydestä en osaa sanoa kun meille ei noi käyttölinjaset olisi sopivia kun ei olisi riittävästi tarjota sellaisia virikkeitä tai ns tositoimintaa esim. metsästyksen parissa. Kerhon sivuilta kuitenkin löytyy geenitestattujen koirien tuloksia, joskin määrästähän tuo ei suoranaisesti kerro mitään kun kaikki ei noita testaa. Tappijalkasuus on toi MDF tiedosto.

    Lisäys: Ja kun tuota tulos listaa katsoo niin kohtuullisen paljon testatuista löytyy kantajia, vaikka sairaita ei tuolla ole. Näitä vaan sitten täytyisi yhdistää terveisiin yksilöihin, jolloin pentueessa laskennallisesti neljännes olisi kantajia ja loput terveitä.


  • Kenttäratsastajat

    Rooan viestiin sellainen korjaus, että en mainostanut shibaa (puhuin miten rotuun tutustuminen meidän rodun piireissä toimii) enkä sitä suosittelisikaan jos rotuajatukset on paimen/palveluskoirissa 😅 Kuten varmasti paljaallakin silmällä näkee, shiba ei ole mikään ykkösrotu agility-, toko- tai oikeastaan missä tahansa harrastuskentillä. Tietenkin riippuu paljon yksilöstä, mutta koulutettavuus on aika haastavaa ja rodun edustajalla harvemmin on samanlaista miellyttämisenhalua ja seurallisuutta kuin vaikkapa just paimenkoirilla. Olen tavannut moni kymmeniä shiboja ja niistä kaksi on harrastanut tokoa tai agilitya. Näistäkin toisen omistajalla on toinen shiba, joka taas edustaa juuri tätä sorttia, joka ei tee mitään mitä sitä ei huvita tehdä. Esimerkkinä vaikka tuo meidän oma, just yksi päivä oltiin hallilla tekemässä perusjuttuja, ja yhtäkkiä todella kiinnostuneena tehnyt shiba lähti vain painelemaan pitkin hallia eikä ottanut kuuleviin korviinsa yhtään mitään käskyjä…

    Mä olen aina ollut kissaihminen ja siinä mielessä shiba on täydellinen mulle. Harrastetaan kyllä näyttöhommia, mutta kotona koira on mieluusti omissa oloissaan ja tulee aina joskus sohvalle viereen vain olemaan tai sitten vaatimaan rapsutuksia hetkeksi kunnes painuu taas tekemään omia juttujaan. Tämä sopii mulle, itse en jaksaisi koko ajan ihmisen perään olevaa ja jatkuvaa aktivointia vaativaa koiraa 😅 Toki mekin tehdään temppuja ja koiralla on hyvät käytöstavat, joita vahvistetaan päivittäin, mutta jos itseä kiinnostaa opetella kaikkia erilaisia temppuja ja tehdä koiran kanssa paljon, siihen löytyy pareampiakin pystykorvarotuja!

    Tapaamani buhundit ovat olleet hiljaisempi kuin meidän shiba (ei hauku, mutta kiljuu ja on muutenkin tosi dramaattinen…) ja muutenkin sellaisia “parempia” koiria 😄 Reippaita, oma-aloitteisia, ihmisläheisiä ja KORVALLISIA yksilöitä. Karvaturrit-foorumilla pyörii yksi buhundeja kasvattavakin (ja ainakin yksi omistaja), ja @Timberwolf osaa varmaan kertoa suomenpystykorvista hyvin.

    Oli pakko korjata, koska tosi harvoin tulee oikeasti mainostettua shibaa roduksi kellekään, varsinkaan paimeniin ja vastaaviin tottuneelle 😂



  • Mua on alkanut kiinnostamaan vanhaenglanninlammaskoira ihan hirveästi 😄 Turkin pitäisin kyllä lyhyenä (ja tutkisin kaikki kikat millä silmien ja suun ympärykset pysyy valkoisina eikä ala punertaa, hyh), mutta ne vaikuttaa sellasilta perusjärkeviltä hauskoilta sopivan isoilta paimenilta mitkä on helppoja arjessa ja lähtee mielellään metsiin samoilemaan irtikin pidettynä. Haluaisin just sellasen arjessa suht vaivattomasti mukana tulevan omalle ihmiselle sosiaalisen koiran, meillä on aina ollut saksanpaimen-sekotuksia joten en tuu yhtään toimeen koirien kanssa jotka ei oo kiinnostuneita edes omasta perheestä ja joita on vaikea motivoida. Jos elätän jotakuta, sen pitää myös haluta viettää aikaa mun kanssa!

    Muut kiinnostavat rodut on skotlanninhirvikoira ja corgi 😂 Tämmösellä selkeellä skaalalla. Skotti ei ehkä oikein oo täysin kaikilta ominaisuuksilta sitä mitä haluaisin, corgit vaikuttaa tosi hauskoilta mutta koko mietityttää, tykkään enemmän vähintään keskikokoisista.



  • @Jenna Täytyy perehtyä noihin joskus tarkemmin, itsellä tosiaan olisi siinä mielessä hyvä tilanne kun lähipiiristä löytyy tuota metsästystä harrastavia, niin pääsisi noutaja toteuttamaan luontoaan aina kausien aikana. Mutta opiskelut pitäisi itseltä saada eka pois alta, ennen kuin voi edes harkita 😅 ja juuri nuo labbisten terveysasiat myös vähän mietityttää

    @matty Joo, mainostaminen oli ehkä vähän väärä termi multa! Ja shibaa lähinnä mietin sopivaksi kotikoiraksi ja lenkkikaveriksi sekä koon puolesta (tosin onhan se vähän pienehkö) , suurempaa kokemusta ei itsellä rodusta ole. Ei se tietenkään ehkä se ideaalein harrastuskoira tosiaan ole. 😅 Uskoisin että varmaan vähän samaa luokkaa meidän äidin whippetmixin kanssa. Se tekee kyllä nakinpalojen tmv eestä mitä tahansa, mutta auta armias jos sitä esimerkiksi pyytää istumaan ilman palkkaa niin saa vaan mulkoiluja sekä justiinsa sellaisen “miks istuisin koska en saa siitä mitään” ilmeen takaisin. Eli tekee lähinnä juuri sen mistä itse hyötyy ja miellyttämisenhalu ulottuu tasantarkkaan siihen nakinpalaan 😂 Muuten kyllä mitä ihanin koira.

    Mutta joo, lähinnä vaan hain vaihtoehtoja vähän muistakin ryhmistä, jos paimenet on jo ennestään tuttuja 😊



  • Pitkäkarvainen collie. Vieläkin on päiviä, kun tulee vain itkettyä peiton alla, kun ikävä iskee ja lujaa - meidän pieni collievanhus nukkui reilu kymmen vuotiaana pois viime heinäkuussa. ❤ Mulla on ollut kaikkea dobermannista mäyräkoiraan, mutta tämä collie iski ja lujaa. Niin palvelualtis ja kiltti koira, ettei toista ole. Ihana harrastuskaveri agilityyn, tokoon ja näyttelyihin - mutta sopiva myös jokapäiväiseen tallielämään, ja viihtyi se mun kanssa sohvan nurkassakin iltamyöhäsellä. Vanhemmiten hupsahti niin, että nukkui sängyssä peiton alla. ❤

    Kun hankin tämän hetkisen mäyräkoiranuorikon, mietin pitkään mäyräkoirien ja collien väliltä. Päädyin kuitenkin lopulta pieneen koiraan, sillä mä reissaan paljon (tien päällä tulee vietettyä normaalisti 600-1000 km viikossa) ja pienen koiran kanssa se on paljon helpompaa, kun ison. Ja koska mulla on hevosia, mä viihdyn myös tallilla enemmän kuin tarpeeksi myös kurapaska-aikaan, ja ne oli hetkiä, jolloin mä kirosin pitkäkarvaisen collien alimpaan helvettiin. Ihanaa tulla kotiin, kun koira painelee kuratassuineen ja -mahoineen ympäri vitivalkoista huushollia. Vaikka mäyräkoiratkin on pitkäkarvaista sorttia, ne on vähän helpompi pestä - sen kun kantaa kainalossa kodinhoitohuoneeseen, nostaa lavuaariin ja suihkuttaa. Antaa kodin sisustus ja värimaailma paremmin anteeksi. 😄

    Mä oon ihmisenä sen verran aktiivinen ja monesta kiinnostunut, että mulle itselleni sopii hyvin monentyyppinen koira. Dobermannien kanssa oli kiva härkkiä palveluspuolta, näiden näyttelylinjaisten mäyräkoirien kanssa on tullut näyttelyiden lisäksi käytyä tekemässä riista- ja verijälkeä & harrasteltua rallytokoa, collien ja pinserin kanssa agilityä… 😄

    Tähän oli ihan turhaa ajatuksenvirtaa, mutta musta tärkeintä on miettiä minkälaiseen käyttöön (joku harraste/kotikoira tms) koiran haluaa, ja minkälaista luonnetta arvostaa. Esim jos haluaa hyvin miellyttämisenhaluisen, sitten kannattaa suunnata katse ehkä ennemmin noutajiin kuin esim. dobberiin, ja jos taas haluaa vaikka riistaviettisen koiran niin sitten on ehkä turha miettiä mitään kiinanharjakoiraa. 🙂 Mä oon tutustunut aina ennen pennunostoa hyvin tarkasti kasvattajiin, kysellyt tyhmiä ja selvittänyt sukupuita. Sillä on pärjännyt pitkälle, kaikki koirat on ollut ihania omalla tavallaan. 🙂


  • Virtuaalikoirat

    Hämmennykseni, kun aamulla silmät lähes muurautuneina avasin Keskustan ja mut oli tägätty johonkin. 😂

    Henkkoht oon sitä mieltä, että ei hyvästä kannata vaihtaa pois. Jos pk collie on se juttu, niin sitten se on! Mä yritin vuooooosia kääntyä pois suomenpystykorvista ja hyvin vahvoina ehdokkaina oli jo mainittu buhund ja villinä korttina corgi (molemmat muunnokset). Vuosi sitten päästettiin elämäni pystikki nro 2 pois lähes 16 v. iässä ja… Noh. Viime kesäkuussa mulle tuli 5 v. kodinvaihtaja, joka on yllättäen suomenpystykorva. 😁

    Meidän perhe ja minä ollaan asuttu aina pk-seudulla kerrostalossa, mutta se ei ole ollut este “maailman eniten haukkuvan koiran” omistamiselle. Pystikki nro1 oli vähän kiukkupylly vieraille, mutta oman perheen kesken erinomainen perhekoira. Pystikki 2 rakasti kaikkia ihmisiä ja yleensä koiriakin, mutta oli vähän arkalasta kotoisin muuten. Maailman ihanin koti- ja perhekoira, kunhan mitään uutta ja jännää ei tapahtunut.

    Nykyinen pystikki 3 on tosiaan tullut mulle vasta aikuisena omakotitalosta ja ollaan saatu tehdä töitä haukkumisen kanssa. Kolmonen on luonteeltaan huomattavasti täpäkämpi ja reaktiivisempi kuin ykkönen ja kakkonen, joten se myös vaikuttaa haukkumiseen. Aiemmat pojat olivat vähän rauhallisempia ja oppivat, että pittee olla hiljaa tai ihmiset suuttuu, mutta tää tyty on RRRAAAAA JOKU TULEE IHAN VARMASTI TULEE RRÄYH. Ja sitten se muistaa että ainiin piti olla hiljaa. 🤷 Minkäs teet.

    Pennusta asti on huomattavasti helpompaa opettaa kerrostaloon, kun pentu tottuu heti alusta, että ääniä kuuluu ja niistä ei tarvii välittää. 😄 meillä ei tosiaan ykkönen ja kakkonen reagoineet muuhun kuin ovikelloon, kun aina on hissi kolissut ja joku kulkenut rapussa. En siis lähtisi kuumottelemaan herkkähaukkuisuutta, koska siihen pystyy itsekin vaikuttamaan omalla käytöksellään! Ohjaa vaan aina pois haukkumisesta ja on itse kuin ei olisikaan.

    Myöskin oon sitä mieltä, että oli rotu mikä tahansa, paskaa voi aina tulla vaikka olisi kuinka tutkitut ja terveet vanhemmat. Lähipiirissä on esim. koira, jonka kaikki tutkitut sukulaiset ovat polvista 0/0 ja tää yksilö on 3/3. Geenilotto on ikävä kyllä semmoista, että vaikka kuinka tutkisi ja valitsisi, niin sieltä voi tulla mitä vaan. Tän on tarkoitus olla lohduttava ajatus, koska jos se geenilotossa ikävästi sijoittunut yksilö sattuu kohdalle, niin sille ei vaan voi mitään. 🤷 Jokainen oletettavasti tekee parhaansa yksilön etsimisessä, mutta jos huono tuuri käy, niin se käy. Että siinä mielessä en hylkäisi sakua, labbista tai kultsua siksi, että joku sanoo niiden olevan läpeensä sairaita.

    Emmätiiä onko tää aivan villi kortti, mutta kaveri kasvattaa stabijhouneja ja ne on kyllä ollut kivoja ja sympaattisia kavereita! Sanoisin, että voisi hyvin mennä sun luettelemiin kriteereihin. 😄


 

14
Online

862
Käyttäjät

11.2k
Aiheet

204.5k
Viestit

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.