Kirjoittajakeskustelu



  • Blogin pito on kyl haastavaa ja musta tuntuu että tuo mun lifestyle blogi on niin tylsä ja aika useinkin vähän semmoista pakkopullaa mutta sitten taas tuo heppablogi tuntuu olevan ihan mielenkiintoista kirjoitettavaa kun kirjoittelen sitä englanniksi vaikka ei sinnekkään oikeastaan hirveästi ole asiaa, mitä nyt jonkinlaisia muistiinpanoja ratsasteluista sekä tietenkin sitten nyt vähän jotain koulujaksoilta.

    Et siin mieles fiktion kirjoittaminen on mullekkin helpompaa ja mieluisampaa, varsinkin kun alan viimeinkin lämmetä tuolle mun toiselle päähenkilölle tässä kirjassa ja yritänkin nyt taas vähän ahkerammin raapustella tuota kasaan jotta pääsisisn tuon kakkoskirjan pariin koska musta tuntuu että se voi kirjoitella omalla tavallaan helpommin itsensä kuin tämä eka opus mutta tietenkinhän voi käydä niinkin että kun pääsen tuon kakkoskirjan pariin niin se törmääkin semmoiseen betoniseinään että menee taas viis vuotta että siitä tulee jotain valmista : D


  • Tarinaheppailijat

    Mulle virtuaalihepoissa tärkeintä on kirjoittaminen, ja monta vuotta mun henkireikänä on olleet Salman ja Alek - santerin seikkailut. Kirjoitan koulun ja duunin takia muutenkin paljon fiktiivistä tekstiä, joten virtuaalihepoissa mulle tärkeintä on paineettomuus ja hyvä fiilis. Oikoluen tekstit aina vaan kerran ja laitan ne sen jälkeen julki. Ihanaa vastapainoa loputtomalle hinkkaamiselle!

    Tärkeetä tässä harrastuksessa mulle on kanssakäyminen muiden kirjoittajien kanssa. Voisin elää siitä välittömästä palautteesta, joka muiden tekstien kautta tulee. Aivan eri fiilis kuin jos kirjoittaisi yksin pöytälaatikkoon! Menen aika voimakkaasti inspiraation kautta näissä virtuaaliheppateksteissä, ja kivat kirjoittajakaverit on ihan paras inspiraation herättäjä.


  • Tarinaheppailijat

    Tämäpäs on ollut mielenkiintoinen keskustelu seurailla! Pakko tulla kommentoimaan ja kompata @Salma koska mullekin pikseliponeissa on aina ollut hauskinta se kirjoittaminen. Siitä se lähti ihan pikkutyttönä Freebokin hoitopäikkyyn ja koska kirjoittaminen on aina ollut tosi luontevaa ja viihdyttävää mulle, se osa tästä harrastuksesta on kulkenut mukana sen reilusti yli kymmenen vuotta. Tuntuu, että olen taukoillut harrastuksesta vain silloin, kun ei ole ollut mielekästä tarinaympäristöä 😄 Viime vuosina mua inspanneet mestat ovat olleet Susikallio, Seppele, Auburn Estate ja oma puolikas projekti Pirttivaara (allekirjoituksessa).

    Mä en enää osaa ollenkaan tehdä itselleni pikseliponia, jos sille ei ole jotain tarinallista roolia. Viimeisin esimerkki tästäkin löytyy allekirjoituksesta: Zelian luominen tuli elämään kivuttomasti lähteneelle hahmolle ajankohtaiseksi tilanteeksi viime keväänä. Vitsi miten siistiä on ollut rakentaa täysin erilaista hahmoa kuin mihin olen tottunut ja tehdä sitä jo useampi vuosi, jolloin mä olen itse saanut myös kirjoitettua sille historiaa sen sijaan, että kaikki olisi tarvinnut uudella tallilla rykäistä kuvitteellisena foorumin esittelyihin.

    Munkin mielestä parasta on saada ja antaa palautetta omista ja toisten teksteistä sekä reagoida niihin. Viimeisin villitys ovat ehdottomasti olleet Auburnissa roolipelit, jotka ovat antaneet ihan uuden ulottuvuuden hahmokehitykselle ja korvanneet ne pakolliset, itse keksityt ja kirjoitetut kohtaamiset hahmojen välillä. Pirttivaara taas yllätti mut ihan täysin ja kaikki se kommentointi ja viestit siitä, että niitä tekstejä on luettu, ovat olleet ihan mahtavia ❤ Omaksi iloksi mä kirjoittelen, mutta onhan se nyt järjetön plussa, jos joku lukee ja vielä kertoo lukeneensa sun illan pimeinä tunteina päästäsi repimiä tuotoksia ☺



  • “mies sanoi yllättävän vaisusti, samalla kun sekoitti kahviaan hitain liikkein, ikään kuin kahvi olisi niin jämähtänyttä jotta lusikan liikuttaminen olisi lähes mahdotonta.”

    Tuleeko teille ikinä semmonen fiilis kun ootte kirjoittanut jotain että se menee ehkä hieman liian kuvailevaksi tai muuten vaan jotenkin huonompaan suuntaan?

    Mä just kirjoittelin tuota pätkää vähän lisää ja jotenkin tuntuu et nyt mentiin kyl jo liian pitkälle mutta toisaalta mun flow on vielä kunnon tervatahmasta lähdössä hitaasti irti joten ehkä toi siksi vaan kuulostaa nyt jotenkin hassulta…

    Ja onks teillä jotain muistilistoja/vihkoja tms mihin teette jotain muistiinpanoja tms?

    Mulla on tuommoinen kovakantinen vihko jonne on tullut tehtyä tätä “kirjasarjaa” varten hahmoteltua henkilöitä sekä kirjoiteltua myös jotain pätkiä tuota ykköskirjaa ja nyt kakkosta varten teen ainakin alkuun ihan vain normaalille a4:selle muistiinpanoja jotka joskus kun tilanne sallii olisi ajatuksissa siirtää tuonne vihkoon.


  • Tarinaheppailijat

    @anni-vrl-08817 @salma
    Voi kun minäkin löytäisin noita yhteisöjä virtuaaliheppamaailmasta. Haluan sekä saada kommentteja että kirjoittaa niitä. Siis oikeita kommentteja, joissa on sisältöä. Toki olen ollut jo kauan yhdessä yhteisössä, jossa kommentointi on hiljaista, mutta yleensä sisältö on sitäkin parempaa, ja se paikka on saanut minut jatkamaan. Nyt hankin Apassin ja sain kunnian kokeilla uutta yhteisöä, jossa tuntuukin olevan eloisa meininki. Kunhan nyt hahmoni Mikael pääsee sisälle sinne, ja kunhan minä saan kiinni kaikesta mitä siellä oikeastaan tapahtuu, niin… Lupaavalta kyllä vaikuttaa!

    Onko muilla hepoillensa tuollaisia blogeja, joissa joku tavallinen minä saisi lukea ja riehua kommentteineen? Kun vieraille talleille on vähän madotonta tukkia kommentoimaan ilman omaa hevosta tai hoitoheppaa. Ajattelen, että jos kommentoisin tarpeeksi, muutkin innostuisivat, ja lopulta koittaisi se päivä kun joku osoittaisi lukevansa esim. Apassin blogia. 😄 Minulla on tällä hetkellä kolme tällaista bloggaavaa hevosta, ja neljäs aloittaa kunhan on sen aika liittyä jo olemassa olevaan tarinaan.

    (Muistatteko, kun 1500-luvulla joskus oli tallirinkejä? Eikö olisi ihanaa, jos olisi kommentointirinkejä… Kerralla kommentoit kymmentä eri virtuaalihepan päiväkirjaa ja saat omastasi kymmenen eri kommenttia… Oih…)

    @minni tuota, kuvailun määrä riippuu minun mielestäni siitä, millaista tunnelmaa yritetään viestiä. Jos tuo virkkeesi kuvaa pysähtyneisyyttä ja sitä miten maailma mahtuu kahvikuppiin, sehän on täydellinen. Jos taas on kyse kiihkeästä keskustelusta ja nopeasta toiminnasta, se on liikaa. On aina paha kommentoida ilman kontekstia. 😄 Sitä paitsi tarinoita on montaa lajia. Joskus haluan lukijana toiminaa, ja ärsyynnyn suunnattomasti kaikesta kuvailusta, joka ei tuo tekstiin mitään lisää. Joskus haenkin sitä pysähtynyttä hetkeä, jotta voisin haistaa ja maistaa kaiken kuvailun kautta.



  • @oresama “Olinme suunanneet juuri lounaalle Karrin kanssa kun jostain syystä mies alkoi muistelemaan vanhoja.
    ”Ootko huomannut että ensi viikolla tulee kymmenen vuotta täyteen siitä kun alotettiin työskentelemään yhdessä.” mies sanoi yllättävän vaisusti, samalla kun sekoitti kahviaan hitain liikkein, ikään kuin kahvi olisi niin jämähtänyttä jotta lusikan liikuttaminen olisi lähes mahdotonta.”

    Tilanteena on siis periaatteessa se että tyypit istuvat lounaalla/kahvilla ja lähtevät tämmöiselle pienelle muisteloretkelle siihen miten kaikki on heidän kohdallaan alkanut vuosikymmentä aikaisemmin.

    Tuosta siis jatkossa tullaan “hyppimään” niin että parittomat luvut tapahtuvat nykyhetkessä ja parilliset luvut tulevat sijoittumaan vuoteen 2009 jolloin koko tarina saa oikeastaan alkunsa ja päästään näkemään vähän enemmän sitä missä tilanteessa mennään 2010 luvulla mihin ykköskirja perustuu ja missä myös tässä kakkos kirjassa puoliksi käydään sekä missä jatketaan matkaa kirja kolmosessa joskus hamaassa tulevaisuudessa.


  • Piirrosharrastajat

    @minni Mä nimitän ite omaa ylikuvailuani “tolkien-syndroomaks” ja luulen että kärsit samasta 😆

    Mun mielestä tolkien-syndrooma kuvaa hyvin sekä ongelman syyn että tuloksen: rakastan romanttista korukieltä, rakastan vanhaa fantasiaa ja mytologiaa, rakastan kieltä ja sanoja ja tunnelmointia > tulos on yleensä se että keskityn joka yksityiskohtaan niin paljon ettei oikeesti tärkeät asiat enää nouse esiin. Tulee kirjotettua kolme sivua liibalaabaa jostain metsänreunasta.

    Mut sitä yritän hoitaa aina käymällä uudestaan läpi sen mitä oon ensin kirjottanu. Ja kirjottamalla dialogin ennen kuvailua saan kans yleensä etukäteen tasapainotettua lisää. Teen ikäänku käsikirjotuksen ensin ja se kääntää jaaritteluongelman ympäri:

    ‘So… You were working close by for some several years at Wilsden Constructions,’ he said and glanced at her. ‘Hired to be Paula Wilsden’s personal secretary. What exactly was your work about?’
    ‘Letters, party invitations, helping the accountant in his work. Being the accountant in between new hirings.’
    ‘You? Managing the finances?’
    ‘My father, Albaro Torres Díaz de Zaval, he is a mathematician at Beaufort. An economist. I know how to account a few net gains and losses.’
    Of course. She wasn’t just clever, she was learned and upper-class smart as well.
    ‘If your father’s of such a high position, I imagine you wouldn’t need to work for your income?’
    ‘No, but I want to. And my father thinks it’s good for me to decide for myself.’

    Ja kokonainen kohtaus syntyy lopulta sillä että pilkon keskustelun ja tungen väliin lisää hahmo-, tunne- ja ympäristökuvausta:

    ‘So… if you don’t mind me asking,’ Morse said and hesitated, already feeling embarrassed at how he’d judged her. He tried to soften the prying question with a smile: ‘You and Jakes? You don’t really seem his… type.’
    Anne looked surprised at first, then she laughed; a bubbly and bright sound Morse couldn’t help but follow with a deeper smile of his own.
    ‘No, I don’t suppose I am,’ Anne said and brushed a strand of hair behind her ear. ‘He’s more into brunettes, I feel like. But he’s my type of bloke all right.’
    ‘Oh, you…?’ Morse asked vaguely. Was she still into Jakes?

    Ja joo, aivoriiheilyyn paperille kirjottaminen on ehdottomasti super tehokasta mulle.
    Mul on fantasiaprojektille kokonaan omistettu oma muistikirjansa jossa on taikuussysteemeitä ja hahmomotivaatioita ja juonikaavioita ja muistilistoja ja reploja ja ideoita.



  • @j joo, tää kakkoskirja mitä nyt työstän on siis ihan täysin raaka projekti että tuo kirja ykkönen on oikeestaan enemmän semmonen editoitu ja paljon valmiimpi versio.

    Kakkosta kirjoittelen nyt vaan sen takia että tuo ykkönen menee jotenkin niin huonosti ja tässä on paljon enemmän vaihtelua kun saa hyppiä parin eri vuoden välillä ja pystyy periaatteessa kertomaan niin paljon “enemmän” kuin tuossa ykkösessä.

    Ja oon myös kertonu ittelleni että mulla on 11kk aikaa saada 94-95 sivua kirjoitettua ja edioitua että oon jossain aikataulussa. Not good koska dedis oli 31.10.2018 : D


  • Piirrosharrastajat

    @minni Joo mul on kans niinku… tammikuun loppu “deadline” tän projektin ykkösversion valmistumiselle. Alkaa pikkasen näyttää huonolta nyt kun alko kaikki kurssitki taas 😄 mut pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
    Ja sit kun saan ykkösluonnoksen kuntoon, alan käymään juonta uusiks läpi (tarviin hahmoille vähän parempia tavoitteita ja vahvempia kytköksiä juoneen, pitää ainakin yks hahmo kirjottaa melkein kokonaan uusiks).
    Ja sen jälkeen kun luonnos on kakkosvaiheessaan, alan käymään ihan hahmojen sanavalintoja ja lauserakenteita ja sellasta viimestä hiomistyötä. Sit se oiskin jo valmis ja saan iloita hienosta pikku paketistani!


  • WESTERNRIDERS

    Miten musta tuntuu, että teitä tolkieneita on kirjoittajissa enemmistö? Itsehän kärsin päinvastaisesta ongelmasta eli minimalismista ja tekstiä pitää välillä yrittää ties millä keinolla pidentää. Pakko myöntää, että kuvailu ei ehkä ole suosikkiasiani kirjoittamisessa, millä saattaa osittain olla jotain tekemistä hahmotusvaikeuteni kanssa. En esimerkiksi osaa useinkaan piirtää mitään omasta päästä, koska en kykene mielessä näkemään sitä, mitä haluan piirtää - saatan siis tietää tunnelman, suurpiirteisesti millainen paikka on, mitä haluan jne., mutta en tarpeeksi tarkasti. Ja tämä heijastuu myös kirjoituksiin, kun en kykene visualisoimaan yksityiskohtia… Ihmiset sen sijaan tunnen yleensä läpikotaisin ja uskoisin, että vahvuuteni löytyykin juuri hahmoista ja dialogeista.

    Tämä on ihan mielenkiintoista, kun pistää miettimään omia heikkouksiaan ja vahvuuksiaan, kun lukee muiden kirjoituskokemuksista ja -tavoista. Oppii taas kerran uutta itsestään 🤔


  • Piirrosharrastajat

    @alexiina-c se on kyl aina tosi hauska kuulla eri ihmisten lähestymistapoja kirjottamiseen! Sen takia vähän halusinkin tällästä keskustelua, kun ihan jo se pohdiskelu yleensä helpottaa mua itteäni.

    Mut eiköhän se editointi oo lopulta sit samaa etanavauhdilla laahaamista kuitenki, varsinkin jos suunnittelee mitään pitempää 😄 toiset joutuu kakkosvaiheessa lihottamaan maisemiaan ja toimintaansa, ja toiset karsimaan ylimääräisiä jaaritteluja jotta hahmot nousee esiin.



  • Mulla ainakin yli kuvaileminen johtuu juuri siitä että tekstiin tarvii lisää pituutta.

    Toisaalta tuon ensimmäisen kirjan kanssa se on myös jotenkin tahmaisesyi lähtenyt käyntiin, joten tuollainen ylikuvaileminen on jotenkin auttanut itseä saamaan tekstin etenemään paremmin.

    Kakkonen taas sitten on paljon pelkistetympi tyyliltään tuota yhtä illallista väsymokaa lukematta, joten ihan mielenkiintoista toisaalta nyt seurata, että miten nämä projektit etenevät ja muotoutuvat, kun kuitenkin varmasti jonkin verran tulee nyt molempia kirjoitettua rinnakkain, vaikkakin eri vaiheissa kun toisen kohdalla mennään jo editoinnissa ja toista vasta luonnostellaan.



  • 👋 Kuulun juuri niihin, jotka joutuvat karsimaan ylimääräistä jaarittelua editointivaiheessa. Joskus nyplään oikolukuni kanssa ihan tuhottoman kauan, mutta silti noita vanhoja päiväkirjatekstejä on aika kauhistuttavaa lueskella jälkikäteen… (voin vain kuvitella, mikä työmaa kokonaisen kirjan viimeistelyssä olisi). 😅

    Kivoja tekstejä @Alexiina-C! Tykkään sun todella tunnelmallisesta tyylistä kirjoittaa, sanavalinnat ja kerronta ovat jotenkin sellaisia hyvällä tavalla vanhanaikaisia (en keksi tähän hätään parempaakaan sanaa, mutta siis rakastan historiaa ja tämä oli kehu :D). Merkintöjen lukeminen on kiehtovaa, vaikka hahmot eivät olekaan tuttuja - niistä saa oikein hyvin otteen yksittäisissäkin pätkissä. Lueskelin siis uusimpia lukuja, en ole törmännyt tähän aiemmin. Siisti ja sujuva kirjoittamisesi tekee lukemisesta helppoa! ❤ Orange Woodissa on kyllä ihan huippua tarinatoimintaa muutenkin - harmi kun ei viitsi lennättää suomalaista hahmoa Kanadaan liian usein. 😞 😊

    Muiltakin olisi kiva nähdä jotain linkkiä teksteihin, jos niitä on jostain julkisesti löydettävissä (vai menikö multa vaan ohitse? Varsinkin dekkarimaininnat kiinnostelee!!).

    Omasta kirjoitusinnostuksestani sitten: mulla on kanssa haaveissa kirjoittaa joskus hamassa tulevaisuudessa kirja, ja se olisi ihan ehdottomasti dekkari. En kuitenkaan koe olevani vielä tarpeeksi taitava, eikä aika todellakaan riitä niin isolle projektille. Mutta ehkäpä joskus vielä!

    Olen myös kaukaisessa menneisyydessäni kirjoittanut Potter fanficcejä + kaikenlaista omaa luovaa, nyt sitten virtuaalitarinointi keskittyy Auburniin. Hahmooni/hahmon sukuun liittyvä rikosjuoni on suunniteltu pitkälle, mutta kirjoittamiselle on harmillisen vähän aikaa (koska gradu…). Ihmissuhdeseikkailuitakin on jos jonkinmoisia.

    Omat spinn-off virtuaalitarinani jakautuvat tänne ja tänne, joskin ensimmäisen (sen henkilökohtaisen) spinnaripäiväkirjan “sisällysluettelossa” on linkit toisenkin päiviksen tarinoihin kirjoitusjärjestyksessä. Hitsi kun ehtisi kirjoittaa enemmänkin, saattaisi vaikka joskus kehittyä!! 😂

    (Tästä aiheesta/juonikuviosta olisi toisaalta myös hirveän kiinnostavaa tehdä heppa-/rikosmysteerikirja, tai Auburnista ylipäätään! Meillä on tosi monta aktiivikirjoittajaa, niin kirjoitusympäristö on jotenkin tosi inspiroiva. ❤ )



  • @cee mun kirjan raakileet löytyy täältä ja täältä.

    Eka linkki aka ykkönen on siis valmiimpi projekti ja kakkonen on sitten aluillaan.


  • Piirrosharrastajat

    @cee Siis oikeesti hevoset ja mysteerit sopii tosi hyvin yhteen, ja mun mielestä jo pienenä hevoskirjoista parhaita oli draamojen sijaan ehdottomasti dekkarihenkiset whodunnit-seikkailut niinku vaikka joissakin Tallijengi-, Nummela- ja Caspar-kirjoissa on.

    Sellaisia olis itsekin tosi kiva kirjoittaa, ja viime aikoina oon miettiny myös jos alkais tekemään sellasia YA-tason kevyitä dekkareita joissa opiskelijaporukka ratkois yhdessä mysteerejä opiskelukaupungissaan, se vois olla hauskaa!

    Mulla on Nanowrimo-foorumilla käyttis ja siellä juonitiivistelmä tosta fantasiaseikkailusta, mutta sitä ei vielä oo luettavissa missään kun se on niin kesken. Allekirjotukseen linkkaamastani Brittoniasta löytyy tallipäiväkirja, ja tää iso romaanin mittanen fanidekkari valmistuu… pikkuhiljaa 😆 Ja kunhan valmistuu, niin sitten se menee mun archive of our own-tilille.

    Dekkarin kanssa on kyllä ollut kiva ihan eri tavalla päästä treenaamaan hahmojen kirjottamista ja juonen rakentamista. Fantasiaseikkailuissa menee niin paljon keskittymistä pelkkään miljööseen ja hahmojen motivaatioon olla mukana seikkailussaan.


  • Piirrosharrastajat

    Siis kokeilinpa yöllä tätä karmeeta kirjotuskommervenkkiä josta nyt hehkutetaan hirveesti: muuta koko tiedoston fontti Comic Sansiks niin alkaa sanamäärät äkkiä kasvaa kun ei enää tee mieli kahlata jo kirjoitettua niin pitkään läpi eikä tuu otettua uutta tekstiä turhan vakavasti.

    Pahinta oli se että se toimi ja kirjotin melkein 1800 sanaa ilman mitään ongelmia. Mitä tää on.



  • @j tää vois lähtee testiin ykkösen jams jos vaikka loput puuttuvat sivut löytäis tiensä mun tiedostoon



  • @j Miks en oo ennen kuullu tästä? Nyt tiiän miten saan mun esseet kirjotettua 😂



  • Hmm… aloin pyöritellä uutta storya päässäni samalla kun verkottelin tarhan tolppia eli taitaapi pitää pistää mietintä myssy päähän kun pääsee kotiin ja kattoa että saisko tosta jonkun one shotin aikaan tonne muiden pätkästoorien kaveriksi.


  • Piirrosharrastajat

    Siis näin mulle näköjään aina käy: oon saamassa ton marraskuussa alkamani dekkarin kohta kasaan ja kirjotin ekan version sen viimesestä kohtauksesta! Jee!

    Näin toissayönä unta joka pakottikin sitten kirjottamaan jo kuus sivua ajatushaudontaa seuraavaa varten, hups. En ollut tietosesti suunnitellu alottavani toista mut nyt näköjää on pakko koska rakastuin tähän fiilikseen 😄

    Ja tein sillekin kollaasin jotta sain tunnelman talteen. Ei ehdi kadota ennen kuin ehdin kunnolla käymään juonen suunnittelun kimppuun.


 

9
Online

997
Users

13.2k
Topics

247.3k
Posts

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.