Kirjoittajakeskustelu



  • @j mulla ei tuota tilannetta oo tullut vielä vastaan, mutta veikkaisin että jos sen saa semmosesti järkevästi ja saumattomasti sidottua kiinni muuhun tekstiin niin se voi toimiakkin.

    Mun oma projekti etenee ”vauhdilla” ja vaikka oon pyrkiny kirjoittamaan kronologisesti, on mulla pitkä ja mun mielestä kiva loppu valmiina. Ja mitä enemmän kirjoitan ton miehen kohdalla tommosia syviä pohdintoja, sitä useammin meinaan itkeä ja rakastun siihen hahmoon vain enemmän.

    Add // yritän kääntää ajatukset positiivisiin juttuihin aamun jälkeen ja pohdin tässä että laittaisin tän ekan kirjan loppuun ainakin ekan kappaleen tuosta kakkos kirjasta jonkinlaisena sneak peakina, mutta mietin kanssa että olisiko parempi laittaa sittenkin kaksi ensimmäistä lukua, sillä tuo kirja tulee vuorottelemaan kuitenkin kahden eri vuoden välillä.

    Ja mietin myös että onko tyhmää samalla käsitellä paremmin seuraavassa kirjassa yhtä työpari draamaa josta puhutaan jo pinnallisesti ykkösessä, mutta joka myös mainitaan toisessa osassa ja voisi sopia siihen teemaksi paremmin?

    #writerlife #writerbroblems


  • Piirrosharrastajat

    @minni Mua huolettaa tavallaan se että se tuntuu päälle teipatulta 🤔 Eihän se sitä ole, kun se nimenomaan on tän kirjotusprosessin kautta ihan sinänsä orgaanisesti tuolta seasta noussut - hahmo tarvitsi oman puheenvuoronsa - mutta sit jos se onkin luettaessa jotenkin korni

    :----D aina näitä ylimääräisiä huolia nimenomaan #writerproblems. No, ehkä se luku saa olla siellä välissä, kunnes alan editoimaan.

    Jos miettii tollasta loppu-teaseria, niin miksei sitä voisi kirjoittaa omaksi tiiviimmäksi epilogikseen? Että hei, tällaisia teemoja tulossa. Kaks lyhyttä omaa pätkää eri aikatasoilta esim?
    Sillä säästäisit kuitenkin sen, että jos ekat luvut vielä vähän muuttuu ja elää, niin ei tarvii sit kahdesta paikasta editoida…



  • @j toi teasereiden kirjottaminen kuulostaa kyl järkevältä varsinkin kun kakkosta ei oo vielä editoitu yhtään

    edit // comic sans kirjoittaminen etenee yllättävän hyvin, mutta mun kone ei tykkää musta joten teksti on niin virheellistä että itken itteni varmaa viikon uneen kun editoin näitä sivuja tulevaisuudessa.

    Kuitenkin oon vaan onnellinen siitä että projekti etenee ja tästä saattaa oikeasti tullakkin jotain vielä tän vuoden aikana.



  • Tulostatteko te ikinä vaikka jotain tiettyä sivumäärää ulos ja teette siihen kaikki tarvittavat muutokset?

    Mä printtailin just ypäjää varten 20 sivua ykkösestä editoitavaksi ja heti löysin pari muutosta tai lisäystä.

    Ens viikolle olis tarkotus printata seuraavat 20 ja jatkaa samalla mallilla kunnes homma on valmis, unohtamatta kuitenkaan kirjoittaa niitä puuttuvaa +60 sivua tuolta loppupäästä.


  • Piirrosharrastajat

    @minni Oon laiska ja kitsas laihialaissukunen itarus, enkä ikinä tulosta mitään vaikka ylpällä tulostimet kirjastolla onkin lol 😄

    Mut sitä ainakin teen että säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin pyrin vaihtamaan fonttia kirjotustiedostoissa, koska se helpottaa tekstin lukemista “uusin silmin”



  • @j miulla tuppaa olemaan sama ongelma, mutta jotenkin sitten taas tuntuu että saan vaa paremmin hommia aikaan kun mulla on oikeesti sitä mustaa valkoisella.

    Luin tuossa juuri lävitse tuon mun 20 sivun nivaskan ja tuolta löytyy niin paljon uutta tekstiä ja kaikenlaisia rakseja ja nuolia, että oon kyllä todella tyytyväinen itseeni ja nyt kun saan nuo korjaukset ja lisäykset tuonne tiedostoon, voikin loppuviikon hyvillä mielin kokeilla kirjoitella uusia sivuja, niin että saisi sitten sunnuntaina printtailla seuraavat kakskyt tai ehkä jopa kolkyt sivua luettavaksi seuraavalle ypäjä reissulle.



  • Tuplaillaan taas vain uppailun ilosta : D

    Mulla on taas vaihteeksi semmoinen hyvähuono kausi menossa, jossa aloittaminen tuntuu tervassa tarpomiselta, mutta kunhan ekat sanat on paperilla, sitä tekstiä vain alkaa syntymään.

    Pitäis saada ittensä taas vain kirjoittelemaan paljon enemmän, niin voisi ollakki tän vuoden aikana valmista, varsinkin kun tavoitteena olisi kirjoittaa myös tuo kakkonen vielä pois vaivoista, mutta sen jatkamiseen tarttisin vielä hieman enemmän editointia ykkösen osalta jotta saisin palautettua mieleen millaisen sotatilan kirjoitin nuoden kahden henkilön välille ja jotta saisin päätettyä että millainen jatko on kun ekasta kirjasta on jo loppu valmiina, vaikka osa tarinasta onkin vielä odottamassa luojaansa 😄

    Muitakin semmoisia lyhyempiä kirjoitusprojekteja olisi tuolla odottamassa, mutta ne saa olla nyt ainakin vielä toistaiseksi pelkkiä aloituksia, ehkä jonain päivänä jaksan siirtää ne kaikki tuonne yhteen tiedostoon, missä on noita lyhyitä tarinoita ja kirjoittaa ne valmiiksi ja kattella että mites kivan pitunen tiedosto se olisi, jos vaikka joskus siitäkin tekisi jonkin kirjan.

    Oon myös tän pääasiallisen kirjoitusprojektini kans monesti miettinyt sitä, että miten mä saisin tuotua jotain ekstraa tohon toiseen päähenkilöön, koska haluaisin ehkä saada sen kohdalla vähän parempaa suhdetta siihen, kun nyt tuntuu että se on vain vähän semmonen pakollinen paha itselle ja että tuohon toiseen henkilöön mulla on enemmän semmonen tunneside, vaikka kirjan kerronta tyylin puolesta se kelkka pitäisi olla juuri toistenpäin…

    Tuli nyt hieman romaani, mutta oli vaa pakko purkaa kaikki ajatukset tänne koska tuntuu että teillä vois olla hyvii ideoita ongelmiin as usual 🙂


  • Piirrosharrastajat

    Mä en tiedä onko tää apu sun ongelmiin, mutta voin mä ainakin sen verran taas omaa projektia purkaa, että mullakin oli pari viikkoa paha solmu päällä, mutta sain sen vihdoin aukeamaan!

    Olin yrittänyt väkisin pitää kahden päähenkilön ihmissuhdedraaman yhden hahmon näkökulmassa. Se olis voinut toimia, ja ihan hyvinkin vielä, mutta mulla oli kipeä tarve saada sinne muutama sellanen tunnepainotteinen motiivi ja juonenpoljento jotka ei millään ottanut syntyäkseen. Mulla on siis viimeisen luvun viimeiset lauseet ja se tunnemaailman viimenen tahti kyllä olemassa jo, muttei mitään keinoa päästä sinne.
    Samalla mun mysteerijuoneni laahas kans paikoillaan.

    No mä kirjotin ihan kokeilumielessä kaks pientä tunnepitoista lukua kakkoshahmon näkökulmasta, ihan vaan jotta saisin tietää ite mitä sen päässä liikkuu. Sitten kirjotin uusiks useamman luvun hänen näkövinkkelistään. Ratkaisin jopa rikoksestani puuttuvan johtolangan ihan sillä että hyppäsin hetkeks eri pään sisään.

    Totta kai kaikki mun ongelmat oli niin yksinkertasen ratkaisun takana 😄 sen siitä saa kun yliajattelee kaiken.



  • @j mulla tuo koko proggis kulkee just tän blaah hahmon näkökulmasta joten se luo omalla tavallaan tätä haastetta että miten tuoda siihen sitä ”jotain”.

    Toisaalta voi olla että kaikki palaset on olemassa, mutta ne ei vaan aukea ennen kun luen tekstin paperilta ajatuksen kanssa lävi ja saan kiinni siitä että mitä sieltä puuttuu.

    Tai sitten voi käydä niin, jotta tää toinen jonka kautta tarinaa kerrotaan, saa jäädä tommoseks blaah hahmoks ja toinen saa pysyä ns. suosikkina.


  • Piirrosharrastajat

    Mulla on kans ilmenny pahoja ideaongelmia nyt viimesen parin kuukauden aikana. Tuntuu etten osaa jatkaa tätä mun work-i-progressia ollenkaan, millään tavalla, vaikka oon vaihdellu eri hahmojen näkökulmiin ja muuta. En myöskään saa päähän mitään kivaa plot twistiä, mikä vähän turhauttaa ja antaa sellasen “miks ees sit kirjotat?? et sä osaa kirjottaa!” fiiliksen.



  • @screwdriver idea ongelmat on vähän liiankin tuttuja ja ite ratkasin viimeisimmät ongelmat sillä tavalla jotta lisäsin pari uutta henkilöä tarinaan.

    Toinen on semmonen joka on kylläkin lunastanut jatkossakin paikkansa teksteistä, mutta toi toinen saa olla tuollainen vieraileva tähti joka auttaa tarinaa muovautumaan eteenpäin. Toisaalta se vaikuttaa myös henkilölta joka saattaa tulevaisuudessa myös tulla mainituksi jossain sivulauseessa, mutta mene ja tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

    Oon huomannut että kun mulla on taas tämmönen työmasis/kiukku päällä niin tekis vaan mieli istua koko päivä läppärin edessä kirjoittamassa, mutta hitto kun se ei tuo vielä kahvia pöytään 😕


  • Piirrosharrastajat

    @screwdriver juonijumitukset on aina kurjia, mutta tykkään siitä mitä Terry Pratchett on sanonut kirjottamisesta: se on kuin katselisi laakson yli kohti päämäärää sen toisella laidalla, mutta ei ole karttaa ja koko laakso on niin sakeanaan sumua, että näkyy vain pari puunlatvaa. Ei siinä voi kun vaan lähteä rämpimään.

    Mun mielestä se on tosi jotenkin ystävällinen metafora koska se antaa kans luvan eksyä välillä. Kannattaa kokeilla useampaa polkua koska ei sieltä hernerokkasumusta välttämättä yhtä ainoaa oikeaa polkua löydy. Kannattaa kompuroida pariin suuntaan ja palata takaisin ja pistää mieleen maamerkit, ja jatkaa sitten vasta sitä reittiä joka sen jälkeen tuntuu parhaalta.

    Ja välillä auttaa oikeesti ihan vaan sekin että antaa tarinan vetäytyä pari päivää tai viikkoa. Mulla luovuus ainakin vaatii myös sitä lepoa ja inspiraation hakemista jostain muualta ja muista ihmisistä!
    Mun mielestä se, että joka päivä pitäis tursottaa väkisin ulos jotain tekstiä, on ihan hyödytöntä jos yrittää van harrastaa ja pitää hauskaa.



  • Mulla kans tuntuu toimivan toi että antaa tekstin vaan olla jos ei nappaa ja kokeilee joskus aikojen päästä palata takaisin sen pariin.

    Tai sitten toinen toimiva on se, että kokeilee kirjoitella tekstiä töissä aina pienissä pätkissä.

    Tällä hetkellä tekstiä tuntuu taas syntyvän mikä on mahtavaa ja toivon että tää fiilis jatkuisi niin, jotta mulla olisi pian ne puuttuvat 60 sivua kasassa ja samalla koko opus/aika pitkälle koko opus, koska varmasti kun jatkan mun final edittiä niin päädyn kirjoittamaan paljon uutta joka tuo mahdollisesti ainakin yhden sivun lisää koko tarinaan.

    Sitten tietenkin siihen päälle se, että yritän saada kakkoskirjan kaks ekaa lukua tiivistettyä jotenkin järkevästi niin onkin ihan oma lukunsa.

    Onneks on sentään kiva projekti josta oikeesti tykkään ja jonka parissa ihan varmasti tuun itkemään vielä editoinnin aikana.

    Sama kysymys on jo varmaan ollu täälä useastikkin, mutta asetatteko te väli tavoitteita ittellenne?

    Mä laitoon just parikin tavotetta joista ensimmäänen on päästä tänään puuttuvis sivuis viiskymmpisiin ja sitten viikon loppuu mennes nelikymppisiin.

    Eka tavote taitaa olla jo saavutettuna kun tänää on tullu sen verta jo töis kirjoitettua ja vielä on lisääki tekstiä tulos mutta toinen tavoite voi ollakki sitten isompi pala purtavaksi, mutta jos siihen pääsen nii näyttäisi siltä että maaliskuun lopussa olisi kirja paketissa ja pääsisin sitten kirjoittamaan kakkosta kunnolla samalla kun editoisin ykkösen valmiiksi.

    Ugh, tää viesti on hirvee kilometri edittieni kanssa, anteeksi…

    Toinen kysymys vielä: mä pähkäilen tässä jatkoa sille mitä oon kirjoittanut tänään ja ärsyttääkö teitä lukijana jos johonkin asiaan viitataan esim. kuvailemalla asian osaisen ilmettä, mutta syystä ei kerrota tarkemmin, mutta se tulisi joskus myöhemmällä esille?


  • Piirrosharrastajat

    @minni Mä asetan tavoitteet yleensä mieluummin teemoittain kuin sanamäärien tai sivunumeroiden perusteella, koska en kirjoita tarinoita kronologisesti alusta loppuun.

    Totta kai välillä on sellasia “jos nyt tänään sais ainakin 1000 sanaa kasaan taas kun en eilen kirjottanut mitään” mutta yleensä operoin enemmän pohjalta “kohtaus X on ollut kesken jo pitkään, tänään kirjoitan siitä jonkin version valmiiksi asti” tai “mun on pakko kirjoittaa uusiksi hahmon Y esittely, jotta pääsen etenemään”.
    Mulle sellanen sisältöpainotteinen tavoite toimii paremmin kuin määrällinen. En stressaannu, mutta saan asiat silti kuntoon!

    Kakkoskysymykseen, jos ymmärsin sen oikein:
    Mä ainakin käytän tosi paljon tehokeinona sitä, että kaikkia hahmojen reaktioita ei heti selitetä lukijalle. Se lisää jännitettä ja kysymyksiä. Mua se ei ärsytä ollenkaan lukijanakaan - jos huomaa, että joku hahmo ei kerro ääneen kaikkia ajatuksiaan, on yleensä utelias olo saada tietää lisää siitä hahmosta tai tilanteesta.
    Tai joskus, jos pulma on jo osaksi tiedossa lukijalle, muttei esim. näkökulmahahmolle, sillä hissuttelulla voi nykiä lukijalta sympatiaa samalla kun hahmojen välille saa rakennettua jännitettä lisää.

    Jos nyt viimeisin lyhyehkö esimerkki - idea ehkä aukenee vaikka tää onkin vaan kohtauksen alku ja ihan irti kontekstista:

    Had they stayed at the pub for much longer into the evening, they would have both been drunk beyond measure. Jakes at least. Eventually Morse had been forced to step up and call it a night for the both of them. (Though it was with Thursday’s disapproving and worried look in the back of his mind that made him do it.) Jakes had been reluctant to put his pint down, but fetching a third one so soon, and on an empty stomach, was hardly a good indicator of where he was headed.
    ‘When you said it would do me good to do some real work around here,’ Morse said, ‘I didn’t imagine it would include hauling your unconscious body around.’ He gave Jakes a steady look; not unkind, but he hoped that it was clear enough that he wasn’t asking just to be nice, either.
    ‘Yeah, all right,’ Jakes grumbled and set the empty pint back down. ‘I’ll go. I’ll go with you.’
    /
    Morse sat on his bed with the paper and a pen. Jakes made his fort in their ratty little armchair, not even taking off his jacket or tie. His hands were red, skin over the knuckles aflame, and he still kept rubbing at them. Morse tried to meet his eyes to ask what it was about, but Jakes kept his look firmly on the book in his lap.

    Periaatteessa voisin heittäytyä kaikkitietäväksi tai vaihtaa näkökulmaa niin, että stressin ja mulkoilun syy tulisi selitettyä auki, mutta silloin tältä koko kuviolta katoais pointti. Pointti on nimenomaan hahmojen välinen jännite ja se, että lukija saa olla yhtä hämillään.



  • Minä: "Kirjotin yöllä tän nopeen fanficin ni sidon nää kohtaukset vaa yhtee ja sit oon valmis"
    Also minä: “1479 sanaa eikä tää oo lähellekää valmis.”



  • Luen tässä random pätkiä tästä kirjastani ja mitä enemmän törmään näihin keskusteluihin, sitä enemmän mä jotenkin tykkään asianosaisista ja varsinkin tuosta Karrista, ja mun mielestä jotenkin tää pätkä on yks semmonen missä on jollain tasolla tunnetta vaikka siinä ei mitään suurempaa tapahdu. (Lyhyt lainaus niin pahoittelut paremman kuvan antamisesta)

    *“Jep, onnistuit kans säikäyttämään sen ihan hyvin kun lähdit sen verran vauhdilla pois huoneesta kun hän mainitsi toimittavansa nauhan suoraan Johannekselle.” Sanoin kerraten samalla kuulusteluhuoneen tapahtumia sen jälkeen kun Karri oli itse poistunut paikalta.

    “Voi hemmetti, Jasmiinahan ei tiennyt mun ja Felgårdin tilanteesta…”Karri sanoi samalla kun katsoi päälleni ja miehen ilmeestä näki miten idioottina hän piti itseään kun ei ollut tajunnut tätä seikkaa aikaisemmin.*

    @J Mä ratkaisin nyt ongelmani tuon kohtauksen kanssa niin, että siellä tulee olemaan jonkin asteinen viittaus siihen jotta kaikki ei ole ok, mutta tilannetta ei avata vielä isommin tässä vaiheessa, mutta se tulee aukeamaan paremmin ja ehkä yllättävälläkin tavalla loppupuolella kirjaa.

    ts. tää kohtaus näyttää atm tältä:

    ”Onko sitä perhana pakko säkytellä?” Heitin miehelle piikittelevästi.
    ”Sori. On vaan hieno seurata miten ahkerasti toinen painaa duunia kun se ei näe tai kuule mitään.” Kuului vastaus jostain koneen näytön takaa ja näinkin miehestä vain osan otsaa ja hiuksia katsoessani häntä.

    Pyöräytin itsekseni silmiäni ennen kuin kysyin miten miehen lääkärireissu oli mennyt.
    ”Se meni hyvin, poistivat viimeisetkin tikit ja käskivät antaa olla vielä pari päivää suojattuna ja sitten hiljalleen alkaa vahvistamaan lihaksia jotta hauis tulisi kestämään käytössä ongelmitta. Kuulemma paluu kentälle on sallittu, mutta kaikki rankemmat hommat pitää vielä antaa ainakin pari viikkoa olla sillä puolella.” Kuului vastaus ja vaikka mies yritti kuulostaa huolettomalta ja siltä että tilanteessa ei olisi ollut mitään erityisempää, kuulin silti että mies ei puhunut täyttä totta, mutta tiesin olla utelematta, koska tiesin että mies vain kiertäisi asian kauempaa ja että jos hän joskus haluaisi paljastaa asian oikean laidan, se tapahtuisi sillä tavalla kuin Karri haluaisi.

    Arvostin työparissani tätä piirrettä että hänen kanssaan oli helppo keskustella vaativistakin aiheista ja että mies osasi myös kertoa omat tuntonsa kaunistelematta, vaikkakin välillä niiden kuulemiseen saattoikin mennä pidempi hetki.


  • Piirrosharrastajat

    @nikki se on se mistä mä lähdin marraskuussa, kirjotin yhessä päivässä nelitonnisen ja sit se ei enää loppunu. Nyt mulla on tätä 64 tuhatta sanaa… apua.



  • Mulla on tuolla google docsissa yksi englanninkielisen tekstin alku, jota innostuin tässä työpäivän ratoksi kirjoittelemaan ja vaikka en ollu varma siitä että tuleeko siitä ikinä mitään, se alko muodostumaan ihan todella kivaan suuntaan ja nyt suunnittelen että tekisin jotain visuaalista apua kirjoittamiseen kun mulla on jonkinlainen visio siitä miltä tyyppi näyttää ja miltä paikat näyttää, vaikka kaikki on 100% mielikuvituksen tuotetta.

    Ja tästä siis ei pitänyt tulla mitään kovin aktiivisesti työstettävää, mutta kaippa se saa lunastaa paikkansa kolmosprojektina nyt kun ykköskirja alkaa olemaan loppusuoralla


  • Piirrosharrastajat

    @minni Näinhän ne aina menee 😄 Muka “jotain pientä vaan” ja sit siitä tuleekin taas uus iso projekti kaiken muun rinnalle



  • @j jep, onneks tän saa kivasti niputettua myös halutessaan nopeasti niin ei ehkä tuu ihan samanlaista hupsis tilannetta kun kakkos kirjan kanssa joka oottaa sitä hetkeä että pääsen jatkamaan taas sen parissa.

    En odota innolla mun itkubileitä noiden kirjojen parissa 😄


 

12
Online

862
Käyttäjät

11.2k
Aiheet

204.9k
Viestit

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.