Kirjoittajakeskustelu



  • Mä oon hirveesti jo pienestä asti halunnut kirjottaa kirjan (ehkä olen kertonut sen täällä ehkä en, muistini on onneton), mutta mulla ei oo mitään sellasta huippua ideaa. Sen lisäks mietityttää se, että osaanko muka oikeesti kertoo realistisesti kaikesta, mitä en välttämättä itsekään tiedä kunnolla… Tietysti taustatyötähän se vaatii, mutta haluisin olla oikeassa 😄 Jos kirjottaisin, varmaan menis utopian tai dystopian puolelle, ympäristökatastrofit esim jes, koska ne on sellasia mitä oikeesti voi tapahtua. Tällasii tykkään myös lukea. Mutta jotenkin en edes keksi sopivaa ideaa, josta voisin oikeesti osata kuvailla, miten te kirjottavat keksitte visionne ja myös osaatte kertoo niistä? 😄

    Niin ja tietysti nyt pitäisi raapia inspiraatiota kandin kirjoittamiseen, mutta ei runosuoni luista senkään kanssa. Eli pitäisi siis kanavoida kaikki kirjoittamisinto siihen, eikä esimerkiksi kantturoiden päiväkirjamerkintöihin… Niitä tykkään kyllä kirjottaa, kunhan on inspiroiva polle ja aikaa 🙂


  • Piirrosharrastajat

    @milma Mun mielestä kirjottaessa on melkeinpä turha ettiä mitään huippuhyvää “ideaa”, koska mikä tahansa idea voi olla tosi menestyksekäs, suosittu, mielenkiintonen tai erikoinen ihan vaan sen toteutuksen kautta.

    Nuortenfantasiaa

    Ronja Ryövärintytär: Tyttö ja poika tutustuvat ja kasvavat Romeo & Julia-henkisessä sukuriidassa, mutta romanssin sijaan vaan muuttavat yhdessä metsään pohjoismaisten maahisten ja villihevosten keskelle.
    Hobitti: Pieni keski-ikäinen englantilaismies ja 12 kääpiötä tapaavat lohikäärmeen vanhojen germaanisten legendojen ja keijusatujen tyyliin.
    Harry Potter: Orpopoika ystävineen selvittää mysteerejä sisäoppilaitoksessa, koulu on taikakoulu.
    Vapaat pikkumiehet: Maalaistyttö selvittää veljensä sieppausta, apunaan vanhoista brittiläisistä keijusaduista tuttua pikkuväkeä.
    Nälkäpeli: Työväenluokkainen tyttö joutuu gladiaattoriareenalle ja nousee hallitsijoita vastaan.

    Dekkareita ja trillereitä

    Eikä Yksikään Pelastunut: Joukko ihmisiä, joilla kaikilla on paljastumattomia rikoksia menneisyydessään, kutsutaan anonyymisti pienelle saarelle ja väki alkaa kuolla, suljetun huoneen mysteeri lastenlorun pohjalta.
    Baskervillen koira: Aateliskartanossa pelätään kummituskoiraa.
    Da Vinci -koodi: Mitä jos meillä olis oikeesti tällänen renessanssimiesten kätkemä Jeesus-illuminati, jonka voi selvittää vain valkoinen heteromies taidehifistelyn avulla?

    Muita klassikoita

    Macbeth: Vallanhimoinen nainen saa haluamansa, koska miesten ylpeyttä on niin helppo manipuloida, aateli tappaa toisiaan. Skotlannin maisemat ovat sopivan masentavia tragedialle.
    Juhannusyön uni: Joukko rikkaita teinejä eksyy metsään, joukko vanhoja muurariukkoja rakentaa näytelmää, ja keijuväki sekä sotkee että selvittää sata suhdesolmua yhdessä yössä.
    Ylpeys ja ennakkoluulo: Tunnevammainen mies on patriarkaattisen luokkayhteiskunnan huippuasemastaan huolimatta umpipihkassa vähäaatelisen sisarparven toiseksi vanhimpaan naiseen, jonka tärkein tavoite on turvata itselleen hyvä tulevaisuus.

    Se idea voi olla mitä tahansa!

    Toteutus on tiivistettyä lähtöasetelmaa tärkeämpää, matka merkitsee enemmän kuin pääteasema. Mä en siis todellakaan huolehtisi siitä, onko se ensimmäinen idea itsessään tarpeeksi hyvä.

    Tärkeintä tarinassa on mun mielestä se, että lukija viihtyy hahmojen kanssa, ja että juoni kerrotaan niin, että sillä on merkitystä hahmoille ja heidän tunteilleen > sitä kautta myös lukijalle.

    Kirjotussivustoja joista ite tykkään on paitsi NaNoWriMo.org (joka aktivoituu aina syksyisin marraskuun lähetessä) myös Springhole.net jossa on paljon generaattoreita ja apuartikkeleita roolipelaajille ja kirjoittajille. Esimerkiks “Developing, Refining, & Troubleshooting Ideas” -kategorian artikkelit vois olla hyviä tutustua jos arveluttaa miten alkusysäyksestä pääsee kirjoittamaan asti 😉

    Youtubessa on myös monia sellasia kirjoittajia ja kirjailijoita jotka jakaa hyviä vinkkejä omista projekteistaan. Ite tykkään seurata ainakin Alexa Donnea (YA scifi-fantasiaa), Jenna Morecia (indie-fantasiaromantiikkaa) ja ShaelinWritesia (nuorta indie-draamaa).



  • @j Ideahan toki voi olla mitä vaan ja mulla on jotain kuvitelmia, mutta en jotenkin osaa rakentaa niitä pidemmälle 😄 Ja nimenomaan se, että miten saan kirjotettua uskottavasti ja realistisesti, mikä on ainakin mulle lukijana hirveen tärkeetä, myös fantasioiden pitää olla mulle uskottavia. Tietysti voihan tää olla vaan sitä alottamisen pelkoa 😄


  • Piirrosharrastajat

    @milma Kirjottamisessa hyvä puoli on se, että sitä voi editoida aina 😄 Ei kannata jumittaa liikaa siihen todisteluun ainakaan ennen kuin on saanut jonkun tarinan tulille!

    Ainakin mua on helpottanu viimeisimpien projektien kanssa kun oon ottanu jo lähtökohdaksi sen että ensimmäinen luonnos on vaan sitä varten että saa tarinan päästä tekstiksi, oli teksti kuinka kuraa tahansa. Ainakin se on olemassa, ja silloin sitä voi sit aloittaa korjaamaankin.
    Toinen kirjoituskierros tulee olemaan sit pahimpien juonen aukkojen ja kömmähdysten korjaamista, kolmannella hion hahmojen käytöksen ja maailman toivottavasti uskottavaan kuntoon.

    Mä alotan ite yleensä sillä, että mulla on joku tietty tunnetila ja ajatus hahmosta ja siitä minne haluan sen päätyvän.

    • Fantasiaprojekti alkoi ihan vaan siitä, että olispa tarina, jossa tyttö saa olla tyttömäinen tyttö ja silti käydä läpi yhtä hienon erämaaseikkailun kuin perinteisten fantasiakirjojen nuoret miehet.
    • Sen jälkeen rupesin listaamaan ideoita, päädyin lopulta erilaisia historiallisia aikakausia ja mytologioita pyörittelemällä 1500-1600-luvun pohjoismaihin, koska tuntuu välillä siltä että ikäänku “varhaisempaa” keskiaikafantasiaa tehdään tosi paljon ja tosi epä-keskiaikaisesti.
    • 1500-1600-luvun muoti sopii myös paremmin sellaseen mahtipontiseen fiilikseen jota haluan tarinani auktoriteeteille, ja IRL vaasanajasta alkanu uskonpuhdistus ja sitä seuraava puhdasoppisuus on myös sopiva apu kun ajattelen mun fantasiamaailmani taikuutta ja sen murrosta.
    • Tapahtumapaikka? Pieni varakas kaupunki kielekkeen laella. Kielekkeellä sivistys, alhaalla laaksossa erämaa. Tykkään esim. Pottereiden koulumiljööstä kyllä, mut koulutarinoita on niitäkin nuortenkirjoissa kauheesti, ja haluan viedä hahmot metsiin ja tuntureille pois sieltä koulusta selvittämään luonnon mysteerejä.

    Sen jälkeen hyppäsin suoraan hahmonluontiin. En huolehdi vielä siitä, toimiiko kaikki täydellisesti. Haluun ensin saada tunnelatauksen ja hahmojen omat juonenkaaret kuntoon. Maailma rakentuu sitten yhtä aikaa niiden kanssa. 🙂
    Ja kun hahmot ja heidän omat pelkonsa ja tavoitteensa alkavat kehkeytyä, niin niiden kautta saa sitten yhteistä juontakin aikaan.


  • Piirrosharrastajat

    Noniin, sori pusku, mutta nyt tuli ihan elävä esimerkki siitä miten mä editoin juoniani!

    Joskus kaikki on solmussa ja yhtäkkiä aukeaakin ihan vaan sillä että pulmien antaa hautua hetken ja jatkaa kirjoittamista pidemmälle!

    Oon kirjottanut dekkarificcini alkamaan sillä että pomo kertoo alemmille etsivilleen millanen keissi on kyseessä (varakkaan arkkitehdin leski on saanut vihapostia, nyt yks sen työntekijöistä on kadonnut) ja siitä sit lähdetään. Myöhemmin tavataan epäillyt, uhrit, pari ruumista jne.

    Koko luku, jossa uhkailun uhri kertoo itsestään ja taustoistaan, on rehellisesti varmaan puisevinta sontaa jota oon aikoihin kirjottanu. Pelkkää puutaheinää ja hirveetä selittämistä. JA SILTI, en oo voinu kuitenkaan millään karsia sitä pois, koska sitä tarvii koko kuvion ymmärtämiseks.
    Oon vaan jatkanu kirjottamista silti. Tehny kaiken ikäänku se kamala informaatioläjä muka olis järkevä luku, ja pitäny mielessä, että jotain täytyy tehdä myöhemmin. Korjata se sitten, kun muu alkaa rakentua tueks ympärille.

    Mulla on matkan varrella ollu pieniä takkuja siinä, miten tuon kaikkien motiivit esiin. Oon jotain “suunnittelevan” (plotter, cook) ja “löytävän” (pantser, gardener, discovery writer) väliltä ite kirjottaessani, mulla on tavallaan kartta joo mut en tiedä vielä miten kaikki polut yhdistyy.

    Kaveri kyseli äsken whatsapissa että missä vaiheessa kertomus etenee. JA BAM.

    alt text

    Oon vaan ollu ääliö, nyt en enää oo! Oli tyhmää erottaa juonen alku ja kerronnan alku toisistaan, mut en ajatellu sitä sillon aluks. Ajattelin vaan, että kunhan on “jotain”. Ja niin se olikin, koska jos ei olis ollut mitään, ei mulla olis ollut pohjaa tällekään.
    Nyt tiedän, että mun pitää tuoda rouva heti alussa mukaan. Siten saan poistettua turhaa selitystä sekä alun keissi-infosta että “toisen alun” syvemmästä keskustelusta uhrin ja epäiltyjen kanssa.

    Tälläsellä sosiaalisella aivoriihellä ratkaisin pahimman ongelmani ihan parissa minuutissa.

    Koko tarinan alkukohtaus pitää kirjottaa ihan erilaiseks, mutta ei se mitään!
    Se ensimmäinen oli olemassa just sitä varten että olis vaan joku alku, josta lähteä liikkeelle.



  • Innostuin ihan vallan tästä keskustelusta ja yks ilta ennen nukkumaanmenoa aloin ajattelemaan yhtä aihetta vähän tarkemmin. Edelleenkään en tiedä onko se yhtään hyvä tai mitä siinä voisi tapahtua, mutta mulla on ainakin jotain visioita 😄 Mutta seuraava ongelma: en tiiä pitäiskö kirjottaa minäkertojana vai kaikkitietävänä hän-kertojana. Tykkään kirjottaa minäkertojana, mutta voinko toisaalta kuvailla toisten hahmojen tuntemuksia niin hyvin? Mites muut? 🙂



  • Mulla on tässä ykkösessä kirjoitus menemässä yhden henkilön kertomanan/näkökulmasta ja ainakin itselle se tuntuu toimivan hyvin ja saan kuvailtua muiden ihmisten tunteita ihan hyvin.

    Kakkonen onkin sitten kaksi eri kertojaa kun molemmat päähenkilöt kertovat tarinaa omasta näkökulmastaan.

    Se tietenkin luo oman haasteensa, mutta toisaalta tuo myös omanlaistansa vapautta kun myös toisen henkilön ajatusten ja tunteiden syvempään avaamiseen ja kertomiseen.

    Tässä automatkalla tuli jatkettua ainakin puhelimella kattottuna kiva pätkä tuota ykköskirjaa ja kun pääsen viimein koneen ääreen pitäisi jatkaa paremmalla näppäimistöllä kirjoittamista jos vaikka vihdoin ja viimein mulla olisi valmis kirja tämän vuoden aikana 😄


  • Piirrosharrastajat

    @milma minä- ja hän-kertojalla on kummallakin hyötynsä ja haasteensa, ja myös puolustajansa ja inhoajansa 😄

    mun on esimerkiks tosi vaikee yleensä lukea mitään pidempää minä-muodossa, koska romaaneissa kerronnan tarkkuus ja hitaus ei jotenkin mun päässä sovi yksiin 1. persoonan henkilökohtaisuuden ja välittömyyden kanssa. Mut se on vaan mun mielipide, jotkut nimenomaan tykkää minäkertojasta koska se on syvemmällä hahmossa.

    Ihan kaikkitietävä on nykyään ehkä aika harvinainen, musta tuntuu. Se vaatii tosi kerronnallista otetta tekstiin, mutta ehkä minäkertojaa enemmän se antaa hyvin mahdollisuuksia leikitellä kuvakielellä, vaihtaa hahmoa ja ‘zoomata’ lähemmäs tai loitommas tarpeen mukaan.

    Mulle luontevin on rajattu kolmas persoona. Eli siis joo, hän, mutta vaan yhden hahmon ajatuksia lukien. Välimuotona toimiva 😄


  • Piirrosharrastajat

    Hei nyt kuulkaa kirjotushaaste!

    • Jos teillä on tietty näkökulma jota aina käytätte (minä, rajattu hän, kaikkitietävä) niin ottakaa joku pätkä omaa tekstiänne ja kirjottakaa se myös niistä kahdesta eri näkökulmasta!

    Aion ainakin ite kokeilla tänään 😄



  • Siis aloin nyt pohtimaan ihan urakalla sitä, kun esittelin eilen tuohon ykköskirjaan uuden hahmon, että oliko se sittenkin virhe vai voisiko se vain olla uusi mahdollisuus ja se boosteri jota mä kaipaan jotta saisin sen valmiiksi…



  • Tuplaillaan ja uppaillaan samalla.

    Iskeekö teillä kirjoitus inspiraatio aina väärässä paikassa ja väärään aikaan?

    Ts. taas nyt töissä haluaisin vain mielummin kirjoittaa tuota projektia kuin lapata pskaa…


  • Piirrosharrastajat

    @minni mulle iskee inspi aina parhaiten keskellä yötä. Siis joskus kolmen aikaan aamuyöstä, ja sittenhän muuten valvotaan ja kirjotetaan useempi tunti 😄
    Kerran myös kaverin synttäribileissä oli pakko vetäytyä omiin oloihin ja kirjottaa kun sai just sellasen idean kesken olevaan tarinaan että oli vaan pakko päästä kirjottaan!



  • @varjoaika joo, yöt on kyl semmosiiki inspiskausia, saispa sen siirrettyy vaa päiviin 😄

    Muutenkin nyt ollut pari viimestä kertaa ihan super hyvä flow kirjoittaessa kun ei ookkaa ollut kotona kirjoittamassa, eli vissiin maiseman vaihdos olis ihan jees aina välillä


  • Piirrosharrastajat

    @minni joo se tekee kyllä ihmeitä kun vaihtaa maisemaa! Itekin huomaan jos on vaikka muutaman päivän pois kotoa eikä sillä ajalla kirjoita niin palaa takasin ihan mielellään kirjoitusten pariin!
    Toki välillä olis ihan suotavaa että se inspi tulis ihan silleen ihmisten aikoihin 🤣



  • @varjoaika jep, mä tossa sunnuntaina ajellessa äitin ja siskon kanssa Mäntästä Tampereelle kirjoittelin varmaan pari kolme sivua kevyeen menee ja tänään on varmaa sama määrä tekstiä syntyny 😄

    tää sama flow kun tosiaan vielä jatkuis silloinkin kun tuijjottelee koneen näyttöä puhelimen sijaan…

    Oon tässä nyt viimeiset kerrat kirjoitellut tuon @J:n comic sans tekniikan avulla ja näyttääpi vähän siltä että tästä mun ykkösestä tulee mahdollisesti viimein valmista tänä vuonna, kun nyt ollaan jo reilun 80 sivun päässä siitä mitä haluaisin kirjoitella minimissään ja koska tuo fontti on sen verta isompaa kuin mitä tuo virallinen niin aattelin kirjoitella muutaman sivun yli ihan varmuudeksi ja tiedä paljonko sitten tulee lisää kun jatkan tuosta ihan ajatuksella ja urakalla käymään vielä kerran koko tiedostoa lävitse ennen kuin lähettelen sitä painoon.

    Myös tuo uuden henkilön esittely kirjaan on tuonut jollain tavalla ihan uutta boostia tähän kirjoittamiseen ja mulla risteileekin kaikkea idean poikasta päässä, joten varmasti kunhan tämä ykkönen jossain vaiheessa pääsee jaloista pois, voi olla että kakkosen pariksi lähtee jo kolmonen luonnostumaan, tai sitten yritän olla sivistynyt ja järkevä ihminen ja naputtelen ensin tuon kakkosen vain valmiiksi ja sitten katselen että löytyykö tuolta aivojen sopukoista kunnollista ideaa kolmoselle.

    Vaikkakin oon aika varma että tuun kirjoittelemaan useammankin opuksen tällä mun nelikolla, koska tykkään näistä kaikista hahmoista hirveästi ja musta tuntuu että näiden kanssa on mahdollisuus kehittyä vaikka minne ja varsinkin sitten jos jossain vaiheessa tuntuu siltä että oon valmis päästämään vanhemmista irti, on mulla nuo kaksi mahtavaa nuorikkoa joiden kanssa jatkaa uusille urille.

    Gotta love kirjoitusmotivaatio ❤



  • Hmm… aloin just haaveilemaan että saisin tuon ykköskirjan täysin valmiiksi ja painetuksi äitienpäivään mennessä, joka meinasi että tämä päivä mukaan luettuna mulla olisi 81päivää aikaa kirjoittaa tuo kirja valmiiksi ja puuttuvia sivuja on saman verran + osalle sivuista viimeinen editointi ja osalle kokonaan editointi…

    Taitaapa olla kiva haaste edessä, mutta onneksi maailma ei kaadu vaikka ei valmistuisi siihen, mutta sitten olisi ainakin askeleen lähempänä valmista jos nyt vaan saan spurtattua tuonne ”deadlineen” oikeasti 😄


  • Piirrosharrastajat

    @minni Ihan älyttömän kiva jotenkin kuulla miten sulla ja sun projektilla sujuu, tuli jotenkin itsellekin heti sellanen “jes! mahtavaa!” 😄 niin ne projektit vaan valmistuu kun ryhtyy tekemään! (ja tästä sai puhtia ja uskoa taas omiinkin projekteihin vaikka viikon oon jumittanut yhdessä luvussa ihan hukassa)

    Ja omat haasteet on aina hyviä - mullahan oli tavoite että tammikuun loppuun olisi ykkösluonnos valmiina, mutta se oli ja meni jo. Potuttaa kyllä, mutta tiedostan myös sen että löysin vasta hiljattain sellaisia juonikömmähdyksiä, ettei tätä reikäjuustoa olis hautomatta saanut kyllä siihen mennessä kuntoon kuitenkaan. Lisäkuukausi siis armonaikaa itselleni!



  • @j joo, siis mä en tajua että mikä tää inspiraatio rähähdys on, mutta tätä tekstii vaa syntyy koko ajan kevyesti ja tykkään kaikesta mitä kirjotan, nii se nostaa fiilistä vaa edellee ja alan jo oottaa sitä että pääsen kunnolla kakkosen pariinkin 😋

    Mutta nyt tää ykkönen ensin kasaan ja sitten hyppelemään 2009-2019 väliä.



  • oho, harrastan vissiin näitä tupla uppailuja, sori tyypit…

    Parin päivän tauon (tuntuu kyl ikuisuudelta) jälkeen avasin taas ton kirjatiedostoni ja aloin kirjoittamaan ja vaikka ei yhtään tuntunut siltä, niin kyllä se flow vaan sieltä löytyi ❤

    Tällä hetkellä koko viimeisin arkki mitä oon kirjoittanut, on niin täynnä kirjoitusvirheitä, johtuen enemmän tai vähemmän lagivasta koneesta nopeammilla kirjoitusoätkillä, mutta samapa tuo kun vielä joudun kuitenkin kerran ainakin tämän opukseni editoimaan.

    Oon vaan niin onnellinen siitä että tämä kirja alkaa viimeinkin lähestyä koko ajan pieneviä kymmenlukuja puuttuvien sivujen määrässä, vaikka tajusin myös kirjoittaneeni ratkaisun loppupeleissä hieman liian aikaiseen, mutta toivon parasta jotta tästä tulee vielä hyvä ja voishan tänne loppuun ehkä vielä kehitellä jotain häppeninkiä/romantiikkaa jos niikseen käy : D

    // edit: viimeset 80 sivua lätee nyt ❤ tulee hienoa lukea jossain vaiheessa että mitäs sitä on kirjoittanutkaan, kun hirveässä koomassa ja silmät ristissä yrittää saada tekstiä aikaan : D

    // edit 2 (välttelen triplaamista): sain tänään idean siihen että miten toi ykköskirja tulee päättymään, niin nyt on sitten yks luonnos lopusta valmiina ja enää puuttuukin sitten ne 72 sitä edeltävää sivua.

    Onneksi sentään kirjoittaminen sujuu taas tällä hetkellä reippaasti ja tekstiä syntyy joka kerralla useamman sivun verran ❤


  • Piirrosharrastajat

    Hei miten te ootte ratkaissut, tai onko teillä ikinä iskenyt ongelma, että koko tekstin tullessa yhden henkilön näkökulmasta, on äkkiä syntynyt väliin nättiä tekstiä joltakin toiselta hahmolta?
    Mä nyt oon vähän kriisissä ite tän kanssa. Mulla piti olla vaan yks näkökulmahahmo, mutta nyt on syntynyt pari tosi nättiä ja tunnepitoista kuvailua kakkoshahmolta.

    Onko se tosi outoa jos paristakymmenestä luvusta ehkä kolme on eri henkilön näkökulmasta? sjhsghdfjhhgj ärsyttävää tällänen 🙈


 

18
Online

1.0k
Users

13.2k
Topics

248.5k
Posts

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.