Mikään ei liiku mihinkään suuntaan - virtuaalihepat 2019?



  • Onko tämä fiiis vain mun omassa päässä vai onko muut huomanneet, että kaikki on jotenkin vähän jämähtänyttä? Hepat ei mee kaupaksi, ei oikein ole tarjollakaan kivoja ostettavia, sivuja ja palkkoja saa odotella kuukausi tolkulla, uusia talleja ei ole vähään aikaan näkynyt. Sellainen yleinen höpöttely ja ajatusten vaihtokin on jäänyt vähemmälle. En väitä, että itsekään kantaisin tällä hetkellä kortta kekoon niin hyvin kuin voisin, mutta jotenkin tämä yleinen hiljaisuus lamauttaa omankin motivaation.

    Tiedän, että sisäinen motivaatio on tämän homman suola, mutta pahimmillaan se tarkoittaa sitä, että on oikeasti pienennettävä tallien toimintaa, jotta hommassa olisi jotain järkeä.

    Tavallaan inspiraatiota ruokkisi myös keskittyminen yksäreihin ja niiden kanssa kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin osallistuminen, mutkun silläkin saralla on vähän hiljaista. Toisaalta taas on turha valittaa, jos en itsekään järjestä mitään.

    Mitä mieltä sinä olet, millä mielellä harrastat tällä hetkellä? Kerro vaikka sun ihanimmista virtuaaliheppahetkistä lähiaikoina, ehkä ne ruokkii muiden mielikuvitusta!



  • Omasta mielestäni virtuaalitalleilla on ollut pieni lama käynnissä jo vuoden verran (ellei enemmänkin). Todella vähän liikkuu myytävät, kilpailuita järjestetään vähemmän kuin ennen, monet pienentävät hevosmäärää / lopettelevat / siirtyvät tauolle. Toki, porukka alkaa olla jo vanhempaa kastia suurelta osin ja elämät muuttuu ja koneaika vähenee. Onneksi täällä on vielä siltikin hyvin porukkaa, jotka jaksavat järjestää toimintaa, ostaa ja myydä heposia. Mielestäni tällä hetkellä on ihan ok tilanne 🙂

    Tämä on ihan omaa ajatteluani ja mututuntumaa aiheesta, mutta olen miettinyt tätä kun hevoset eivät liiku - ihan omasta tekemisestäni: harrastan laatuarvostelupainotteisesti ja hevosillani on tähtäin päästä laatareihin, joka tarkoittaa sitä että jälkeläiset tarvitaan näytöksi ja niille kilpailuita. Herkästi käy niin, että teen kasvatteja, kisaan niillä ja saan tavoitteen saavutettua. Kun omia kasvatteja jää paljon kotiin, ei ole mukamas tilaa ottaa muiden hevosia talliin. Silloin käy juurikin se, että ne myyntihevoset jää katsomatta herkemmin. Ei se kuitenkaan toimi pidemmällä tähtäimellä näin, koska yhteisöllisyyttä tarvitaan ja sitä ei tule, jos harrastan omassa kuplassani.

    Toki myyntihevosissa vaikuttaa moni asia ostoon mutta itselläni pääpaino on vanhemmissa ja suvussa. Onko vanhempien sivut siistit, kivat kuvat ja oikeasti kisattu = koska tavoitteenani laatarit. Liian monta hevosta on tullut ostettua eikä lopulta vanhemmilla oltu kilpailtu montaa sijoitusta. Se harmittaa! Ja ymmärrän sen, että vielä “raaoista” vanhemmista laitetaan varsoja eteenpäin, että ne jälkeläiset ehtisi myös kisailla että vanhemmat pääsee joskus laatareihin. Puolensa kummassakin 🙂 Pahoittelen, että puhun paljon laatuarvosteluista, mutta se on itselläni motivaattori jaksaa tätä harrastusta enkä tiedä, miten “ei laatis tavoitteelliset” harrastajat löytävät motivaation ja innon omaan harrastukseen, joten en osaa ottaa siihen kantaa ^^’

    Myyntihevosista vielä, että välillä tuntuu että onko porukasta tullut rehellisesti sanottuna laiskoja. Nykyään pitää melkein olla valmiina nimiehdotukset, luonnetta ja melkein jopa kuvat, että saa hevoset nopeasti eteenpäin. Ennen riitti maininta vanhemmista, painotuksesta ja syntymäaika 😄 Täytyy olla ns. paljon houkuttimia, että saa ihmiset kiinnostumaan varsasta. Ei, tämä ei missään nimessä ole väärin mutta ikuisuuden tätä harrastusta harrastaneena olen tehnyt tälläisiä havaintoja. On minustakin huomattavasti kivempaa jos varsalla on tosiaan ne nimiehdotukset ja ehkä vähän sitä luonnetta, mikä nostaa enemmän inspiraatiota heti hevoseen mutta loputa itselleni riittää ne vanhemmat ja suku ^^

    Olen päättänyt, että vuonna 2019 tulen olemaan sosiaalisempi ja avoimempi muitakin harrastajia kohtaan. Ostan muiden hevosia enemmän ja tarjoon omia kasvattejani enemmän maailmalle. Kilpailutoimintaa pyrin myös pitämään aktiivisena ja se on ihan kivasti toteutunut jo, joten näin jatketaan 🙂 Liian moni suuri ja itselle tärkeä kasvattaja on lopettanut, se syö motivaatiota suuresti. Toivotaan kuitenkin, että porukka jaksaa tätä harrastusta eikä ottaisi liikaa stressiä tästä. Nämä ovat kuitenkin vain mielikuvitustarinointia, eikä kukaan täällä kivitä jos olet pidempään poissa ja palaat sitten, kun taas hyvältä tuntuu 🙂


  • Suomenhevoskasvattajat

    Omaa harrastustaan täytyy muuttaa aika-ajoin. Kaikkihan alkoi siitä kun leikittiin heppaa, ja nyt me samat harrastajat olemme aika pitkään täällä pyörineet. Kun olemme aikuisia, ei tarvitse välttämättä leikkiä heppaa, kun on mahdollista ihan itse ajaa sinne oikealle tallille oikeiden hevosten pariin, tai vaikka hankkia oikeasti oma tai ylläpitohevonen. Virtuaalihevoset alkoivat tämän takia ainakin minun kohdallani eriytyä oikeista hevosista. Nousi esiin “tavoitteellinen harrastaminen”, joka ei enää kiinnosta minua. Ei se ole mitään tavoitteellista, vaan se on liukuhihnamaista.

    Minua taitaa inspiroida kuitenkin edelleen kaikki sellainen, mitä en voi oikeasti tehdä. Tällä hetkellä kantava voima on tarinoinnissa ja nimen omaan siinä, että minä saan olla joku muu. Hevosten taidot ja ominaisuudet ovat sivuseikka ja pääosassa on se persoona, jonka niille luon. Ja se, miten hevoseni ja hahmoni toimivat tai eivät toimi yhdessä, ja etenkin se miten hahmoni toimii tai ei toimi muiden hahmojen kanssa. Mutta tämä touhu ei kestä kauaa, koska en usko oikein kenenkään lueskelevan juttujani.

    Pohdin ensimmäistä kertaa oikeasti tosissani lopettamista. En ole vielä lopettamisen partaalla tai mitään, mutta pyörittelen ajatusta tosissani. Haluan kirjoittaa, ja miksi kirjoittaisin enää hevosista, kun vaihtamalla piirejä ja aihetta saisin yhteisöllisemmän kirjoittajaporukan ympärilleni?

    Mikä sitten saisi minut jatkamaan?
    Kommentointi ja toisten juttujen jatkaminen.

    Että löytyisi yksäreille tallipaikkoja, joissa joku kommentoisi tarinoita ilolla ja antaumuksella. Jossa olisi sellainen kulttuuri, että moni haluaa kommentoida ja haluaa kommentteja, jotta saisi itsekin kommentoida koko ajan. Olisi tapana kirjoittaa sellaisia vähän avoimia juttuja, joihin seuraava kirjoittaja voi jollain tavalla vastata.

    Kissanristiäiset, maastot ja sen sellaiset eivät riitä minulle. Mitä minä sillä teen, että kirjoitan taas yhden tarinan, joka päätyy jonkin tapahtumakutsun sivulle, josta kukaan ei sitä lue? Parhaassa tapauksessa ylläpitäjä silmäilee sen ja antaa siitä sellaista palautetta, jonka voisi itse asiassa kirjoittaa melkein sellaisenaan kaikille osallistujille.

    Mitä teen sitten itse edistääkseni asiaani? No, kirjoitan. Tarinoita ja mahdollisimman hyviä kommentteja, vaikka en ole varma, luetaanko kumpiakaan. Tartun kaikkia mahdollisia hahmoja kädestä - tai lyön niitä kuonoon - mitä tahansa, että muut saisivat syyn reagoida siihen mitä tapahtui. Osa reagoi. Ai vitsit kuinka rakastunut olen niihin kirjoittajiin, jotka viitsivät ensin lukea, ja sitten sillä tavalla vastata.

    Suunnittelen myös tarinatallia. Jos onnistun, sinne nousee se kulttuuri, jota kaipaan. Sellainen, että siellä on paljon hahmoja, jotka eivät tule kaikki toimeen keskenään, toisin kuin on aina ollut tapana. Mutta kirjoittajat tulevat toimeen ja antavat ja saavat kommentteja, lukevat ja reagoivat. Minä palkitsen heitä yhteisöllisyydestä, vaikka tapana on ollut palkita tarinoinnista. Kun he oppivat kommentoimaan ja reagoimaan, he palkitsevat itse itseään tarinoinnista tuhat kertaa enemmän kuin minä ylläpitäjänä ikinä voisin, ehtisin tai osaisin. Jos epäonnistun, minulla on taas yksi nettisivu, jossa on tekstejä, joita kukaan ei lue, mutta ainakin tottavie yritän. Koska muuten tämä loppuu minun osaltani.



  • Vastaan tähän paremmin, kun saan jäsenneltyä tekstin ja ajatukset kasaan.

    @Oresama juuri tuota kaikkea kaipaan mäkin harrastukseltani. Kauan sitten suntuubissa oli vastaavanlainen talli, mutta se kuoli. Ja sitten kuoli mun harrastus sen mukana. Kovasti yritän löytää sitä omaa tapaa harrastaa ja osittain se onkin löytynyt, mutta tää on kovin yksinäistä. Siis kirjoittaminen yksin, itselleen.



  • Taisi samasta aiheesta olla parikin keskustelua viime vuoden puolella, että onhan tätä kai jatkunut pitempään (ja harmi etten oo itse päässy todistamaan niitä ns. hyviä aikoja, vaikka ei tää mun mielestä mitenkään surkeaa ole nytkään ollut).

    Mulla ei itselläni ole ollut niinkään ongelmia myydä hevosia, mutta kasvatankin ehkä pienemmällä volyymilla kuin monet muut. Tuon olen kyllä huomannut, että kilpailuja on tässä vuoden sisään aina vaan vähemmän mikä on omaa harrastamista hidastanut melko paljon (koska oon vähän riippuvainen myös niistä he C / 50cm kisoista joita järjestetään muutenkin tosi vähän, nyt vielä vähemmän). Hevoset ei etene ja se harmittaa, eikä sitten niillä raakileilla huvita tehdä varsojakaan.

    Mulla on jotenkin semmonen tuntuma, että nyt on pienemmät ja enemmän tarinointiin painottuvat tallit nostamassa päätään. Voin kyllä olla väärässäkin. Itsekin yritän vähän pienentää porukkaa ja hidastaa tahtia, osittain tuosta virtuaalimaailman hitaudesta johtuen, mutta myös siksi, koska oma aika on kortilla ja mua syö hirveesti se kun hevosten elämä menee ihan ohi nopealla ikääntymisellä. Tuli myös ehkä jossain kohtaa hamstrattua liikaa hevosia talliin joten siitä vähemmän inspiroivasta päästä olisi tarkoitus pudottaa porukkaa pois kunhan ovat tavoitteensa saavuttaneet.

    Mitä tulee hevosten ostamiseen, niin toi inspiroivuus on mulle se juttu, eli olen kai sellainen Sorelin mainitsema “laiska” ostaja. 😄 Joskus voi kolahtaa vähilläkin tiedoilla oleva varsa ja saada sen inspiraation esimerkiksi vanhemmista, mutta useimiten kaipaan jotain muuta taustaa. Jos en kykene kuvittelemaan sille mielessäni persoonaa niin en osta, ja yleensä jo nimi auttaa tässä. Kaikki muu onkin sitten oikeastaan sivuseikka ostopäätöstä ajatellen. Mutta sitten kun haluan välttää sitä, että talliin tulisi niitä ei-niin-inspiroivia hevosia, niin haluan harkita sitä päätöstä kuitenkin jonkun aikaa, että vieläkö se varsa kiinnostaa vaikka päivän tai parin päästä, ja sitten se onkin yleensä jo myyty. 😂
    Oon muuten miettinytkin esimerkiksi poneja metsästäessä (niille on tarvetta, vaan ei tarjontaa) mikä on kun ei sopivia tahdo löytyä ja skippaan myynti-ilmoituksen toisensa perään. Tulin siihen tulokseen, että useimiten mulla tökkää kasvattajaliite. Nimi voi olla muuten kiva ja varsa kaikinpuolin kiinnostava, mutta omaan korvaan epämiellyttävän kasvattajaliitteen vuoksi en sitä halua ostaa. Mutta tääkin on makuasioita, eipä sille mitään mahda. 🙂

    Mun tavoite vuodelle 2019 on korvata tätä hevosmäärää laadulla, yrittää lisätä tarinointia sekä tehdä enemmän yhteistyötä muiden kanssa.


  • ♞ Puoliveriharrastajat

    Minusta nykytilanne on ihan kohtuu hyvä, vaikkakin 2000-luvun alun kultavuosiin verrattuna passiivisempi ja vaativampi. Komppaan Sorelia siinä, että ennen hevosia oli tosiaan helpompi saada kaupaksi. Nimiehdotuksia ei juuri kaivattu eikä vanhempien sijoitusten määrällä tai palkinnoilla ollut silloin mielestäni niin suurta painoarvoa kuin nyt, vaikka toki joukosta löytyi myös tavoitteellisia harrastajia. Toimintaa tuntui olevan ylipäätään paljon ja villejä kisoja järjestettiin aktiivisesti. Harrastajaporukkaa tuntui olevan kaikkiaan paljon. Toki ikääntyminen on väistämätöntä ja sen myötä käännetään elämässä myös uusia lukuja joten on ymmärrettävää, että ihmisiä ja talleja lopettaa/jää määrittelemättömälle tauolle.

    Minusta olisi hauska kuulla, mikä innoittaa nykyisiä nuoria virtuaaliharrastukseen ja mistä he ovat saaneet kipinän aloitukseen. Onko se edelleen sama kuin 20 vuotta sitten, että kun ei ole varaa/mahdollisuutta omaan hevoseen tai ylipäätään ratsastukseen, niin kehitellään oma mielikuvitustalli/hevosia. Juuri töissä puhuttiin eilen miten varhain nykylapset aikuistuvat ja barbeilla leikkiminen 12-vuotiaana tuntuu olevan jo ihan out kun silloin pyöritään jo somessa ja meikataan, niin vieläkö sitten tämän ikäisenä/vanhempana “leikitään heppaa” -ideologia innostaa?

    Itsellä into harrastamiseen löytyi sen myötä, kun löysin itseäni todella inspaavan kasvatusrodun. Ylipäätään harvinaiset rodut kiehtovat itseäni enemmän kuin yleisimmät tunnetuimmat. Itse asiassa ongelmani tässä harrastuksessa onkin se, että ideoita ja inspistä löytyy enemmän kuin päivässä on tunteja, kun työ ja lapsiperhearki syövät 90% ajasta. Uusia projekteja on mielessä paljon ja esimerkiksi myös laatisten järjestäminen/tuomarointi kiehtoisi, mutta aika vain ei mitenkään riitä. Itse olen yrittänyt kantaa omaa kortea kekoon järjestämällä aina ajoittain kilpailuita ja näyttelyitä ja kunhan Auricin massiivinen remontti saadaan viimein päätökseen, niin tarkoitus olisi aktivoitua taas myös tapahtumien ja myytävien hevosten osalta.

    Mitä nyt olen tässä reilun vuoden harrastanut seitsämän vuoden taukoilun jälkeen, niin oma kokemukseni harrastajista on ihan hyvää, löytyy mukavasti aktiivisia talleja ja omia tarpeitani varten kisoja on ollut riittävästi. Itse myös harrastan nykyään laatispainotteisesti ja päätynyt siihen ratkaisuun, että jälkeläisnäytöiksi tulevat varsat jäävät suosiolla kotiin keräämään ne pakottavat sijat täyteen, niin ei tarvitse kummankaan osapuolen stressata siitä, että kun tarvittavia sijoituksia ei tule kasaan toivotussa aikataulussa. Mukavaa uudelle omistajallekin puuhastella hevosen kanssa juuri sitä mitä huvittaa omassa tahdissa 🙂



  • massakasvattaminen ja kasvattaminen “muita varten”, mikä sisälsi sen että varsoja äkkiä ja paljon uunista ulos jälkeläisnäytöiksi maailmalle ja itselle jätetään kasvatit sit joskus (näin kärjistetysti) alkoi tympimään mua jo yli vuosi sitten. muutenkaan mua ei kiinnosta tällä hetkellä kasvattaa toimintamuodossa. sen takia ehkä Lion, Lesta ja Moorgate onkin aika hiljaisia projekteja – tosin welshejä olen aina pitänyt hyvänmielen projektina Moorgaten perustamisesta lähtien. tällä hetkellä lähes kaikki kasvatit, mitä teen, teen itselleni sekä joskus ja jouluna. ihan vaan sen takia, että vaikka olen yrittänyt myydä panostettujakin kasvatteja, niin niistä vain toinen myydään kahden kasvatin myynneistä. en tiedä onko syynä lama, vai se, että mun mielestä hieno ja kiva kasvatti ei oo muiden puokkiharrastajien näkökulmasta hieno ja kiva kasvatti 😄 mulle kuitenkin merkkaa sata kertaa enemmän suku, nimi, ulkonäkö ja luonne kuin jotkut laatispalkinnot.

    Tulin siihen tulokseen, että useimiten mulla tökkää kasvattajaliite. Nimi voi olla muuten kiva ja varsa kaikinpuolin kiinnostava, mutta omaan korvaan epämiellyttävän kasvattajaliitteen vuoksi en sitä halua ostaa. Mutta tääkin on makuasioita, eipä sille mitään mahda.

    tässä olen huomannut olevani täsmälleen samoilla linjoilla @serena n kanssa. hirveän usein mulle tökkii kasvattajaliite. tai muutenkin nimirajoitteet, koska tykkään vaikuttaa kasvatin nimeen itse ja saada siitä sellaisen, että jaksan sitä hokea mielessäni vielä kuukausien päästä. mulla alkaa harrastus menemään siihen suuntaan, että hevoset voi parhaassa tapauksessa alkaa olemaan sitä 3 IRL-vuotta vanhoja, eikä vieläkään millään tavalla “valmis”, joten haluan niiden olevan niin kivoja ja miellyttäviä, että niiden kuoppaaminen on hankalaa.

    ( @serena mua voi aina lähestyä, jos ponia tarttee ostaa 😉 salaiset ponivarastot on vielä ihan varsattomia)

    Minua taitaa inspiroida kuitenkin edelleen kaikki sellainen, mitä en voi oikeasti tehdä. Tällä hetkellä kantava voima on tarinoinnissa ja nimen omaan siinä, että minä saan olla joku muu. Hevosten taidot ja ominaisuudet ovat sivuseikka ja pääosassa on se persoona, jonka niille luon. Ja se, miten hevoseni ja hahmoni toimivat tai eivät toimi yhdessä, ja etenkin se miten hahmoni toimii tai ei toimi muiden hahmojen kanssa.

    @Oresama kiteyttikin aika hyvin sen, miksi loin Challinorin. tarinointi innostaa, koska haluan tehdä hevosteni kanssa jotain muutakin, kuin laatiksia ja persoonattomia kilpailulistoja. eli ts. toteuttaa sitä, mihin ei IRL-ole mahdollisuutta tällä hetkellä, saatikka aikaa. Chalin loin kuitenkin sellaiseksi, että parhaimmassa tapauksessa siellä saisi porukka toteuttaa omaa tarinointityyliään ja jos sellainen ei ole vielä mahdollista, niin pyytää mua tekemään siitä mahdollista uuden alueen merkeissä tmv.

    en tiedä kariutuiko tää nyt kuinka pahasti aiheesta. pähkinänkuoressa haluan tehdä täälläkin sitä, mikä tuntuu hyvältä ja siltä omalta jutulta. Chalissa on tarkoitus järjestää tapahtumaa, kun porukkaa saadaan tarpeeksi, ja osa niistä tulee olemaan avoinna myös ulkopuolisille. kokeilin järjestää itse kisoja, mutta koska mun työvuorot voi vaihdella viikosta toiseen niin paljon, niin ei mulla oo aikaa tai jaksamusta saattaa isoja kutsuryppäitä päätökseen. samoin muut tapahtumat – haluan Chalissa tehdä sellaisia, mutta ajoittaa ne niin, että ehdin rauhassa tarinoida niistä.



  • Mulla toi kasvatus homma menee niin että lähtökohtiasesti kaikki varsat jää itselle. Aloitan varsojen kilpailuttamisen ja jos ne ei pärjää tai ovat keskinkertaisia ne menee monttuun tai jää itselle kilpailemaan / siitokseen. Isojen kilpailujen sijoittuneita ja voittajia yritän sitten kaupata muille ja yleensä ne uuden kodinkin löytää lopulta.



  • Täytyy tohon oikean hevosen omistamiseen kommentoida, että ite en enää oo yhtään kiinnostunu käymään tallilla tai tunneilla niinku joskus nuorena. Hepat on pelottavia, ratsastaminen rankkaa, henki menee tukkoon (allergia), talvella harrastamisen on perseestä, kallis harrastus… käyn lähinnä vaan issikkaretkillä koska issikat on kilttejä ja pieniä ja luonnossa liikkuminen on ihanaa 😄 joten siks ehkä nautin tästä virtuaalitalleilusta kun tää on siistiä ja kliinistä ja saa olla vaa sisällä lämpösessä ja kirjottaa haha : D



  • En oo ikinä pyörinyt noissa laatispiireissä mukana tai muutenkaan tehnyt valokuvallisten hevosten kanssa mitään, mutta piirrospuolella miun mielestä homma on jatkunut aika samanlaisena kuin ennenkin vaikka porukka on vanhentunut. Tarinoiden aiheet on vaan muuttunut pelkästä hevosen hoitamisesta laajemmiksi ja hahmopainotteisemmiksi. Halutaan kirjoittaa kaikesta mitä hahmon elämässä tapahtuu ja samalla tehdään myös paljon vuorovaikutteisempia tarinakokonaisuuksia muiden harrastajien kanssa - mikä on vaan hyvä juttu! Ainakin meillä Hallavassa on koko ajan hyvä pöhinä päällä hetkellisiä hiljaisenpia kausia lukuunottanatta, ja niin on miun kokemuksen mukaan muillakin piirrostalleilla.

    Mitä sitten nuoriin harrastajiin tulee - kukaan ei enää käytä tietokonetta vaan kaikki pitää pystyä tekemään puhelimella. Uskon sen olevan perimmäisin syy miksei nuoria harrastajia näihin piireihin eksy. Omat nettisivut on hankala ja ehkä mahdotonkin tehdä puhelimella, kisoihin ilmottaudutaan sähköpostilla ja selaimessa pitäisi samalla olla kutsu auki, ei ole yhtä appia jolla tämän kaiken voisi tehdä.
    Siksi nuoret virtuaaliharrastajat ovat instagramissa. Siellä toiminta on aika piirrospainotteista mutta löytyy sieltä myös kisoja ja tapahtumia ja myyntihevosia. Tarinointiakin tapahtuu, mutta mobiilin asettamissa rajoissa eli aika lyhyitä tarinanpätkiä kuvien tapahtumia selittämään, tai sitten kommentteina muiden tallien vihkoihin hoitomerkinnöiksi. Instagram diressä myös järjestetään aika paljon roolipelejä.
    Arvioisin että instagramissa on noin pari-kolmetuhatta aktiivista instagramtallia. Heidät pitäisi vaan saada jotenkin tähän samaan maailmaan meidän kanssa jotka harrastetaan tietokoneilla ja nettisivuilla.

    Hallavaan aina aika-ajoin olen yrittänyt näitä instagram lapsia houkutella just mobiiliystävällisemmin sivuin, mutta hallava on vielä ehkä vähän liian painottunut sellaisiin pitkiin tarinoihin että nuoret jaksaisi sitoutua. Tuntuu että kaikki haluu pitää omaa tallia ja sitten vielä sosiaalisen median hienoudet siihen päälle - Kommentit, direviestit, tarinat, seuraajat, tuntuu että on koko ajan massa ihmisiä jotka seuraa silmä kovana mitä just sä tänään haluat niille kertoa.



  • Itse edustan vielä antiikkisempaa mielikuvitusheppailuleikkiä eli vihkotalleja. Niitä on tullut harrastettua 15 vuotta ja se on kyllä niin kuollut ja kuopattu harrastuksenhaara, että kun tänne virtuaalipuolelle eksyin niin tämä teidän kutsuma lama tuntuu musta siltä, kuin oisin astunut johonkin tosi vilkkaaseen ostos- ja viihdekeskukseen, jossa on jokaiselle jotakin. 😂 Totuin niin kauan harrastelemaan ihan parin ihmisen kanssa ja oman pääni sisässä, että en oikein osaa vielä soluttautua yhteisölliseen harrastamiseen. Tästä syystä monet kasvateistani ovat jääneet kotiin. Olen kyllä pyrkinyt ostamaan myös muilta hevosia, mutta paljon tallissa on myös omia tuonteja. Tämä osittain siksi, että kun aloitteli tätä harrastusta niin oli pakko saada jostain näyttöjä, jotta kukaan edes myisi itselle mitään. Osittain kuitenkin haaveilen omien linjojen luomisesta, koska monesti täällä on valiteltu, kun suvut toistaa itseään.

    Omaa virtuaaliharrastamisen tapaa olen varmaankin vielä etsimässä. Ensinnäkin mua ärsyttää itsessäni se, etten voi vain keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Se oli vielä ihan ok, kun ei ollut täysiaikaista työtä ja muuta elämää, vaan oli oikeasti aikaa paneutua omiin talliprojekteihin. Mulle ei onnistu mikään pienimuotoinen harrastaminen, kun mulla pitää olla kaikkea. Sitten kuitenkin haaveilen pienistä söpöistä tarinatalleista, panostetuista persoonaponeista, taustatarinoista, päiväkirjamerkinnöistä… Vaan kun talleja on jo useampi niin miten hitossa löydän vuorokaudesta aikaa toteuttaa näitä mun kaikkia ideoita? Toisaalta useampi talli mahdollistaa sen, että puuhailen aina sen tallin parissa, joka sattuu sillä hetkellä inspaamaan eniten.

    @Oresama:n tapaan tarinallinen yhteisö kiinnostaa, mutta tiedän itsestäni, etten vain yksinkertaisesti pysty a) pitämään itsekeksimää tarinayhteisöä aktiivisena b) osallistumaan itse aktiivisesti jonkun toisen luomaan tarinayhteisöön. Olen tehnyt Foxbury Farmille fooruminkin ja haaveilen salaa, että kyseisestä lafkasta tekisi yhteisöllisen alustan harrastaa, mutta kun en uskalla päästää sinne muita harrastajia, koska pelkään, että itse munaan homman olemalla liian epäaktiivinen tai tylsä. 😄

    Olen myös kasvatin ostajana vähän “laiska” tai siis minulle on erittäin tärkeää, että hevosella on mieluisa nimi. Jos joutuisin itse keksimään jonkun toisen kasvatille nimen, niin tuntuisi, että se hevonen on jotenkin mun kasvatti. Vaikea selittää! Plus kun olen sen yli 15 vuotta keksinyt hevosille nimiä, niin täytyy sanoa, että nimipää on hiukkasen köyhtynyt tässä vuosien mittaan, joten siksikin on kiva kuulla nimiehdotuksia joltain toiselta! Ostopäätökseen vaikuttavat myös suku ja yleisesti hevosen kiinnostavuus. Luonnepätkä on plussaa, mutta ei pakollinen. Olen nirppanokka ja myönnän sen, mutta olen nyt jo harrastuksen alkupuolella tehnyt muutamia vikaostoksia, joista haluisin eroon, mutta kun en kehtaa niin koitan välttää vastaavia tilanteita. 😄 @serena:n tapaan kasvatusnimi on mulle tärkeä. En vain pysty ostamaan hevosta, jonka kasvatusnimi jotenkin ärsyttää, koska se koko hevonen alkaa jossain kohtaa ärsyttämään.

    Kilpailuita on tosiaan melko vähän ja olen siksi itsekin pikkuhiljaa ujuttautumasssa kilpailuiden järjestämisen maailmaan, mutta pitää ajoittaa ne niin, että mulla on oikeesti aikaa hoitaa ne loppuun. Tällä hetkellä saan järjestää sekä ERJ- että KRJ-kilpailuita kolme, joten semmoiset pikkuryppäät on jossain kohtaa tulossa. Kilpailuiden vähyys haittaa lähinnä estepuolella, sillä mulla on monta lähes laatisvalmista hevosta, joilta puuttuu muutama sijoitus. Niin ja olen vielä niin tuhottoman hidas osallistumaan kisoihin, että todella monta kertaa en ole mahtunut mukaan. 😞 WRJ:ssä kilpailuiden vähyys ei niin paljoa haittaa, koska omat länkkärit ikääntyy muutenkin hitaammalla tahdilla.

    Siitä olen iloinen, että järjestämiini kisoihin ja tapahtumiin on ollut osallistujia ja tuontihevos- ja kasvattimyynteihin ostajia, vaikka toki osa hevosista onkin jäänyt käsiin. 😊

    Vuonna 2019 tavoitteena on saattaa enemmän kasvatteja myyntiin silläkin uhalla, että ne jäisivät omiin käsiin. Täytyy kasvattaa sellaisia kasvatteja, joiden myyminen lähes riipaisee, jotta ei haittaa, jos ne jäävät kotiinkin. Toinen tavoite olisi lisätä tarinointia ja kehittää Foxburyn toimintaa enemmän tarinayhteisöllisempään suuntaan. Hyvä alku on jo tällä viikolla alkanut yhteistyö Alexiina C:n Orange Wood Ranchin kanssa! 🙂



  • @alex-hallava komppaan aika pitkälti siinä, ettei meidän nykyisen lainen verkkosivupohjainen harrastaminen tunnu houkuttelevan nuoria. Eletään hyvin erilaisissa “maailmoissa” ja itse olen huomannut, että ihan reaalissakin se kuilu tämän vuosituhannen lapsiin ja nuoriin tuntuu olevan tietyissä asioissa valtava. Tästä on myös aiemminkin käyty foorumilla keskustelua ja pohdittu, miten nuoria saataisi paremmin integroitua tähänkin maailmaan ja miten siitä voitaisiin tehdä heille kutsuvampi kokonaisuus. Konkreettisia muutoksia ei juuri ole taidettu tehdä, eikä kukaan tainnut silloin ratkaisua ongelmaan tarjotakaan 🤔

    Totta on kyllä sekin, että hevosia ei lähde liikenteeseen ihan samaan tapaan kuin joskus silloin kun olen harrastusta aloittanut. Omasta mielestä pitää kuitenkin olla onnellinen jokaisesta varsasta, joka maailmalle lähtee ja pitää sitten vain itse oman tallin täytteenä, jos ei muille kelpaa ja ehkä tarjoaa sitten joskus vähän valmiimpana yksilönä. Itse en enää lähtökohtaisesti edes tee varsoja suoranaisesti pelkkää myyntiä varten. Kaikki nuo nykyisenkin kasvattimyynnin hevoset ovat sellaisia, että jäävät helmikuun jälkeen itselleni, jos niitä ei ole siihen mennessä kukaan käynyt hakemassa pois.

    Itse olen tätä nykyä nirso ostamaan hevosia ja hevonen lähteekin meille vain, jos siinä on “sitä jotain” ja en osaa edes selittää, mitä se jokin on. Tai sitten toisessa tapauksessa talliin nyt vain kaivataan juuri sellaista hevosta, jotta jalostus olisi vähän helpompaa. Uskon, että oikeassa elämässä hevonen valitsee ihmisensä ja jollain tapaa niin käy myös virtuaalihevosten kohdalla. Joskus riittää pelkät vanhemmat, joskus tarvitaan vähän enemmän. Tosin koska tätä nykyä oma harrastus perustuu pitkälti laatistavoitteille (vaikka en kasvateilta edellytä edes kilpailutusta) astuu kuvioon se, mistä @Sorel myös mainitsi. Eli vanhempien sivujen esteettisten seikkojen lisäksi itsellä on aika paljon painoarvoa sillä, onko vanhemmilla kilpailtu ja kuinka paljon. Tutulta kasvattajalta voin ostaa varsan raakilevanhemmistakin, sillä olen jo nähnyt, että vanhemmat tullaan ainakin kilpailemaan täyteen. Jos kasvattaja ei ole niin tuttu, jää varsa herkästi ostamatta, jos vanhemmat eivät ole täyteen tai lähes täyteen kilpailtuja. Toki tässäkin asia erikseen, jos vanhemmille ei edes luvata sijoituksia. Tässä tapauksessa voin ostaa hevosen ihan vain kiinnostavana jalostusmateriaalina ilman laatissuunnitelmia 🤔

    Ja miksi minusta on tullut nirso? Koska talleja ja hevosia on vuosien varrella kertynyt samaa tahtia kun aika vähentynyt. Toisaalta haluan tehdä virtuaalimaailmassa jotain sellaista, mihin en oikeassa elämässä pysty. Täällä ohjaksissa voi olla se Kultahuiskun kaltainen valtava hevoskeskus, jossa on toinen toistaan upeampia hevosia, hehtaareittain maita ja liuta palkollisia. Pääsen omistamaan niitä huippuhevosia ja voin tarinoida niiden kanssa. En kaipaa ratsastuskoulu draamaa tai tallidraamaa. En kaipaa sitä pientä puska tallia omassa pihassa, jossa muutaman hevosen kanssa vähän tehdään ja harrastetaan. Tätä pääsen toteuttamaan reaalissa ihan riittävästi (ainakin vielä tänä keväänä) ja nautin siitä täysin siemauksin niin siellä räntäsateessa kuin silloin kun sataa saavista kaataen vaakasuoraan. Virtuaalimaailmassa haluan kuitenkin isot kuviot ja isot kentät, toki rotuun suhteuttaen.

    Tarinointi on hirveän kivaa ja näistä isoista kuvioista huolimatta, itellä on tarkoitus omilla talleilla tätä jossain määrin toteuttaakin ja osin on toteutettukin. Kultahuiskulle ja Checkmateen, todennäköisesti myös Ephemeraliin ja Radiatingiin on tarkoitus tehdä kunnon henkilökuntakuvaukset helpottamaan myös hevosten tarinoiden kirjoittamista. Näillä hevosmäärillä ne tarinat vain jäävät ehkä yhteen tai kahteen pidempään merkintään hevosta kohden. Mutta en näe sitäkään niin huonona asiana.

    Kuten @Oresama sanoi, niin itseänikin kiehtoo toki tietynlainen vuorovaikutuksellinen tarinan kerronta. Olisihan se kiva saada joskus kommenttia omista teksteistä (antaa tulla vain) varsinkin nyt, kun mitään oma kirjoittamaa ei kukaan kovinkaan paljon arvioi. Toki itse olen aikoinani ajautunut vuosia sitten foorumiroolipelien maailmaan ja sinne olen jäänyt, joten siltä pohjalta tämä vuorovaikutuksellisen tarinankerronnan nälkä ehkä tyydyttyy sillä saralla, vaikkei heppoihin mitenkään liitykään 😆 Haluaisin kyllä, että omillakin talleilla kävisi joskus joku vaikka harjoittelussa/kesätöissä/valmentautumassa tai jotakin vastaavaa. Näitä muiden hahmoja voisi sitten upottaa hevosten teksteihin, vaikkei ko. henkilöllä riittäisikään inspiraatiota kirjoittaa meidän hevosille. Tämä on tosin jäänyt vasta harkinta-asteelle.



  • Musta tuntuu, että tästä aiheesta on keskusteltu ainakin viimeiset viisi vuotta ellei pidempäänkin 😄 Kun joku vanhempi harrastaja lopettaa, ei ole tulossa uusia harrastajia nuorista, koska heitä ei kiinnosta tämä kivikautinen tapa harrastaa. Kuten jo edellä on sanottu, nykynuoret käyttävät puhelinta kaikkeen ja “perinteisen” virtuaalitallin tekeminen ja päivittäminen on aikas hankalaa pelkällä puhelimella.

    Itseä ei ole niin haitannut, että virtuaalimaailma on jo vuosia ollut hiljainen. Vähän harmittaa, että kilpailuita on niin vähän, mutta se taitaakin olla ainoa ja toisaalta on kiva, että nykyään niihin vähiin kilpailuihin on helpompi mahtua. En todellakaan kaipaa niitä aikoja, kun luokat saattoivat vain tunnin tai kahden päästä anomisesta olla jo täynnä… Tykkään harrastella omalla tavallani, omassa seurassani ja kasvatan itselleni, enkä niin välitä vaikken saisi ainuttakaan varsaa myytyä tallin ulkopuolelle. Sitten jos joku tilausvarsaa tulee kysymään, niin olen kahta onnellisempi ja yllättyneempi 😄

    Muiltakin olen omasta mielestäni harrastustahtiini suhteutettuna ostanut varsin paljonkin kasvatteja. Parisenkymmentä hevosta taisin viime vuoden aikana hankkia muilta. Omien hevosteni ikääntyminen on kuitenkin melko hidas ja hevosten kierto siksi myös, joten jos ei tahdo talleja paisuttaa aivan valtaviksi, on shoppailu pidettävä aisoissa. Aion siltikin vastaisuudessa ostella kaikkea kivaa mitä eteen tupsahtaa!

    Sitä, että mitenkä virtuaalihevosmaailmaa saisi taas aktiivisemmaksi, niin en osaa kyllä vastata. Ideoitahan on vuosien varrella näissä vastaavissa topikeissa esitetty vaikka kuinka, mutta käsittääkseni mitään konkreettista ja toteuttamiskelpoista ei ole koskaan tehty. Joskus ht.netin aikana taisi parikin harrastajaa esiintyä Hevoshullussa ja/tai Villivarsassa virtuaalihevosista kertovassa jutussa. En tiedä voisiko vastaava tempaus houkutella uusia harrastajia? Ei ehkä, sillä kuten mainittu, nykynuoret ovat kiinnostuneempia hieman erilaisemmasta harrastamisesta.


  • Piirrosharrastajat

    Mulla oli syksyllä ahdistusta ja paniikkia päällä, joten en oo ollut yhtään kärryillä siitä, mikä meno on täällä yleisesti ollut päällä.
    Ketuttaa se, etten saa Hemsburyn sivuja kasaan vaikka mieli tekis, kun haluan vieraskirjan hoitajille, mutta sellaisia ei oikeen meinaa olla enää mitään nättejä pohjia, ja en sit jaksais toisaalta remontoida vaan tota suntuubia uusiks ja uusiks, vaan mieluummin siirtyä jollekin vähän vähemmän kankealle pohjalle. Mut en toisaalta nauti myöskään harrastuksen koodauspuolesta joten HUOH.

    Piirtelyä, piirtelyä. Sitä tässä taas pikkuhiljaa käynnistelemässä. Rauhassa Brittoniaan lisää tekstejä, jotta innostuisin tarinoinnista taas. 🙂



  • Mulla on kokemuksia vaan niistä virtuaalitalleilun kulta-ajoista plus nyt kun oon palannut öö… Kaks kuukautta sitten? 😄

    Mutta tosiaan itsellä on tällä hetkellä noi ravurit enemmän se juttu, voi olla että johtuu myös siitä että IRL-elämässä niiden kanssa touhuaa nyt enemmän niin on enemmän jotenkin annettavaa ja ajankohtaista tietoa kokoajan käsillä. Pari hassua ratsua, muttei mitään kasvatusta ole sen kummemmin tarjolla. Omista hevosista kun syntyy varsoja ne myydään tai ne jää kotiin, miten nyt mikäkin inspiroi. Tällä hetkellä ratsut ei kovinkaan paljoa.

    Mutta joka tapauksessa. Itse tähtäilen kanssa kaikkien kanssa laatuarvosteluihin, mutta samaan aikaan kirjoittaminen kiehtoo ihan hirveästi. Joten sitten mulla on ne pari mussukkaa joilla on kilometrien pituinen päiväkirja. Vähän tälläinen “teen miten ite huvittaa”-harrastustapa minulle. Ja itse pitäisi ehkä kanssa ryhdistäytyä ja seuraavan kerran kun tulee sellaiset kuvat mistä haluaa hevosen niin mielummin katselee sitten myyntihevosia kun tuo nopeasti jonkun evm-hevosen. Helposti todellakin jää omaan kuplaansa harrastamaan 🤔

    Muuten koitan olla aktiivisesti järjestelemässä kaikkea, nyt on ollut irtohypytystä ja näyttelyitä, ravien järkkäämisen aloitin ja jaoksen alaisia kisoja sitä mukaan kun innostuu. Nyt on vielä aikaa ja energiaa, katsotaan sitten kun kesä tulee miten paljon taas ehtii 🙂

    Sekava ponttini lieni se, että oma harrastus nyt uudelleen aloittamisen jälkeen on erilainen mitä se oli silloin 10 vuotta sitten, mutta ei kai tässäkään mitään vikaa ole 😄



  • Eksyin lukemaan tätä liian väsyneenä, enkä jaksa kirjottaa mitään oikeasti järkevää, pohtivaa kommenttia tähän… 😅 Itellä enemmän kokemusta virtuaalihevostelusta kanssa ehkä 2010-2012 ajalta (?), jonka jälkeen oon monia kertoja yrittänyt palata mut sit se on hiipunut. TTähän mun ensimmäiseen onnistuneeseen paluuhun kyllä vaikutti ehdottomasti Keskusta, vaikka oonkin huomannut puhuttavan että ei täälläkään enää oo ihan niin aktiivista kuin ennen.

    ollon omina alotusaikoina mun harrastaminen oli parinkin vuoden jälkeen kyllä vähän häsläystä. Nyt ekaa kertaa ihan kunnolla oon alkanut harrastelemaan niin, että laatikset on päämääränä oman puokkitallin hevosten kanssa, mutta yritän tehä hommia sielläkin aika rauhassa, ettei mee pakkopullaks. Hirvee hinku tällä hetkellä kanssa ois hankkia pari yksäriä lisää hyvänmielen harrasteluhevosiks, joitten kanssa sit tarinois ja kisais ja pyöris laatiksissa mutta vähän hitaammalla kaavalla / sen mukaan kun huvittaa.



  • Itse olen ainakin suomenhevosten ja shettisten kanssa siinä tilanteessa etten osta muiden kasvatteja. Haluaisin rakentaan ostamisen periaattelle - jos ostan sinulta kasvatin ostat sinä minulta. Vähän niinkuin kasvattien vaihtokauppaa. Mutta, kun teet useamman myynti-ilmoituksen ja kukaan ei tule tarjoamaan koteja. Syö se valtavasti motivaatiota. Ja samaanaikaa on ollut muiden myynti-ilmoituksia, jossa käydään hehkuttamassa ihania myyntivarsoja. Omat ovat kuitenkin suurinpiirtein samanlaisia?

    Ja mitä tulee, jos ostan hevosen. Suvun pituus (1-4polvinen), suvut nimet, painotus (shettiksillä valjakko, suokit este sekä koulua kisannut).

    Keskusta on kyllä viime syksyn jälijiltä hiljentynyt todella paljon. Itselläni on tullut nyt useita kertoja etten ole kirjautuneena, ja muutaman päivän aikana on tullut 50 uutta viestiä. Silloin, kun keskustassa aloin pyörimään, oli päivittäisenkin kirjautumisen jälkeen näkyvissä +99 uutta viestiä.

    Mitä mieltä sinä olet, millä mielellä harrastat tällä hetkellä?

    Raviporukan kanssa hyvällä mielellä. Rentoa ja mukaava menoa. Harrastetallini kanssa myös hyvällä, sen kanssa edetään tai ollaan etenemättä fiiliksen mukaan.
    Shettiksent ja suokkien kanssa fiilis todella huono.


 

8
Online

867
Users

11.4k
Topics

208.4k
Posts

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.