Virtuaaliharrastuksen suola, miksi harrastat?


  • Jyhkyjen harrastajat

    Olikohan tälläinen jo olemassa?

    Mikä saa sinut harrastamaan virtuaalihevosia?
    Harrastajajoukosta löytyy niin paatuneita pitkän linjan harrastajia kuin uusia tulokkaita, mikä teidät on saanut jäämään virtuaaliharrastuksen pariin? Mistä inspiroidut? Miten harrastat ja miksi olet päätynyt tähän tapaan (realistinen, titteleiden havittelu, hiljainen höntsäily, jne)? Onko tapasi harrastaa kenties muuttunut jossain välissä tai hakeeko se vielä(kin) suuntaansa? Mitä mahtaisit tehdä jos et virtuaaliheppailisi tai millainen olisi tämänhetkinen tilanteesi jos et koskaan olisi eksynyt tähän maailmaan?

    Siinä jokunen apukysymys mihin itse haluaisin kuulla muiden vastauksia. Muutakin saa toki kertoa :)!

    Omalla kohdalla virtuaaliharrastus viehättää koska voin tehdä mitä vain: saan asettaa itselleni sopivat tavoitteet ja edetä niiden mukaan. Virtuaaliharrastus ei ole minulle siis missään nimessä mitään pakkopullaa tai väkisin tiettyjen asioiden saavuttamista. Höntsäilen hissuksiin omaan tahtiini silloin kun ehdin ja inspiraatiota löytyy. Harmi että kova inspiraatio iskee yleensä juuri silloin kun en voi harrastaa kuten vaikka töissä… Noh tähän on ratkaisu ideavihko jota kannan mukana työrepussani, sinne kirjaan mietteitäni ylös ja palaan niihin sitten kun vapaata löytyy. Ideavihkoa selailemalla saan usein sytytettyä inspiraationi uudelleen kun sopiva hetki ilmaantuu.

    Sinällään kyllä hassua että pyrin harrastamaan realistisesti, mutta samaan aikaan tallini pursuaa ties mitä rotuja ja pääluku huikentelee sadoissa. Realistisuus mun kohdalla tarkoittaa siis enemmänkin realistista periytymistä (väri, säkä, ominaisuudet) ja kisaamista. En kisaa läheskään kaikilla hevosillani, kuten ei reaalimaailmassakaan kaikki ole kisatykkejä.

    Toinen virtuaaliharrastuksen suola on muut harrastajat, heidän kanssaan keskustelu ja satunnainen tapaaminen vaikka kuvausmestoilla. Usein huomaa että foorumien kautta luotu mielikuva on ihan erillainen kuin se mitä harrastaja on oikeasti naamatusten jutellessa.

    Ennen harrastuksessa viehätti myös koodailu ja tallin rakentelu, mutta nyt en niistä oikein enää tahdo välittää… Liian vaivalloista naputella koodia jos haluaisi tuoda tai ostaa uusia hevosia, kivempi olisi että ne saisi klikkauksella tai parilla omaan talliinsa siirettyä uudet kaviokkaat. Oma harrastukseni on vääjäämättä menossa tähän suuntaan, pyrin kokoajan helpottamaan ja vähentämään teknistä näppäimistön kliksuttelua, ehkä sitten voisin panostaa enemmän tarinapuoleen…


  • Moderaattorit

    Ite mietin välillä myös tätä kysymystä, enkä oikeen oo keksiny syytä miks harrastan. Kaiketi päällimmäisin syy nyt kun sitä tarkemmin ajattelee, on se, että tästä on vaikea päästä irti kun on harrastanut jo yli 10 vuotta. Toisena syynä ehkä se ettei ole mahdollisuutta ainakaan tällä hetkellä harrastaa mitään hevosiin liittyvää muuten (jos ei satunnaista valokuvausta lasketa).

    Lopettaminenkin on jotenkin vaikeaa, ja niin paljon pitäis hoitaa asioita ennen sitä (ts. jää vastuu muiden harrastamisesta = linkit täytyy jättää toimiviksi, hevosten sivut tallentaa vähintään web archiveen jne jne jne) sitten myös olisi hassua “jättää” harrastuksen parissa tulleet keskustelukaverit.

    Mielikuvituksen käyttö on mukavaa ja sillä saa pelata tässä pelissä paljon.

    Mutta kyllä sitä välillä tosiaan miettii miks tätä harrastaa, että pitäis keksiä jotain muutakin ehkä jo…



  • Sama kuin Viirulla, enemmän olisi aikaa muulle jos tämän lopettaisi, mutta ei tästä harrastuksesta tahdo päästä enää irti. 😄

    Tykkään käyttää mielikuvitusta ja edes joskus upota mielikuvitusmaailmaan siittolan/ yksityishevosen omistajana ja kirjoitella tarinoita (tai vaan ihastella omia heppoja ja suunnitella kaikenlaista!). Hevosten ostaminen ja varsojen suunnittelu on kivaa, sekä se, että ne omat kasvatit näkyy suvuissa. 🙂


  • Piirrosharrastajat

    Tää saattaa menmä aika filosofiseksi viestiksi, mutta kysymys oli niin kiinnostava että pakkohan tähän oli tulla vastaamaan.

    Olen varmaan luonteeltani enemmän romantikko ja eskapisti kuin realisti tai pessimisti - yritän nähdä asioissa aina valoisat puolet, mutten oikeastaan etsi niitä oikeista tapahtumista vaan jotenkin… maailmankatsomuksellisesti. Rakastan fantasiakirjallisuutta ja koko ala-aste meni Tolkienin ja Potterien lisäksi erilaisia sarjakuvia, Nummelan ponitallia ja Pollux-kirjoja lukiessa. Historia on aina ollut lempioppiaine koulussa, koska se on erilaisten suurempien ja pienempien tarinoiden jatkumo, ja myös kielet (niin suomi kuin vieraatkin) ovat aina kiinnostaneet, koska kielellä tarinoita kerrotaan ja kaikissa kielissä on omia jänniä ihanuuksiaan.
    Olen myös rakastanut tarinoita ja piirroksia aina. En muista milloin se olisi alkanut, koska mulla on varhaisimpiakin muistikuvia lähinnä sellaiset joissa istun lattialla sormivärien kanssa, äidin tai isän kanssa keittiön pöydän ääressä piirtämässä tai päiväkodin ruokasalissa paikallani kynä ja paperia kourassa. En myöskään ihan oikeasti kykene muistamaan milloin innostuin hevosista, koska kuulemma kiljuin jo vuotiaana ponitalutukseen, vaikkei niin pientä tappia edes haluttu ottaa sinne selkään.

    Kai nykyään nämä virtuaalitallit ovat sitten jatkoa siitä. Erityisesti siis se tarina- ja piirrospohjainen tyyli jolla itse harrastan. Olen saanut luoda tarinan hahmoineen, paikkoineen ja tapahtumineen, jolla voin leikitellä ja katsoa, mikä päätös johtaa mihinkin.
    Matikkaa taas olen aina vihannut, joten ehkä siitä johtuu myös jonkinasteinen kuvotus tavoitteellista kisaamista, laatiksia ja pitkäsukuisia hevosia ja niiden tavoitteellista kasvatusta kohtaan. Kisalistat ja rekisterinumerot ja arvontakoneet jotenkin sotivat sitä “tarinaa” vastaan vaikka sellaisiakin joskus tulee käytettyä.

    Tämä on harrastus. Harrastan kirjoittamista ja piirtämistä ja hevosia muutenkin, joten tämä on luonnollinen lisä.



  • Pinttynyt tapa kun myönnän olevani näitä paatuneita vanhoja harrastajia (aloitin ~1998-1999). Pidin tuossa reippaan vuoden tauon ja voin myöntää, etten pahemmin kaivannut pikseliponeja kun oikeassa maailmassa riitti hevosia ja vilinää. Tilanne muuttui kuitenkin äkisti ja minnes muuallekaan päädyin kuin tänne. Iso tekijä tähän paluuseeni oli kyllä tämä foorumi, se toi takaisin suuresti kaipaamaani kanssakäymistä ja vuorovaikuttamista muiden harrastajien kanssa. Viimeksi on ollut samanlainen fiilis lähemmäs kymmenen vuotta sitten.

    Omalla tavallaan pikseliponit ovat itselleni myös tapa päästä pakoon arkea. Rakastan kasvattamista ja erityisesti yhdistelmien suunnittelua ja sukujen katselua. Vielä kun tähän lisäisi genetiikan ja ominaisuuksien periytymisen niin olisin onnellinen harrastaja.


  • ♞ Puoliveriharrastajat

    Minulle tässä harrastuksessa on parasta se, että pääsen heittäytymään jonnekin aivan muunlaiseen maailmaan, olemaan joku toinen ihminen ja pääsemään hetkeksi irti arjesta. Erityisesti viime vuonna kärsin huonosta itsetunnosta, lievästä masennuksesta ja muutenkin elämä ei hymyillyt sitten yhtään, joten erityisesti silloin mulle oli tärkeää päästä jonnekin pois. Virtuaalihevoset tuottivat sen verran iloa, että se auttoi jaksamaan. Nykyään asiat ovat paljon paremmin, mutta en silti voisi mitenkään päästää pikseliponeista irti. Mielikuvituksen käyttäminen, kirjoittaminen, toiminnan suunnittelu ja tallin kehittäminen pitävät kiinni harrastuksessa, ja tavoitteiden asettamisella on myös suuri merkitys mielenkiinnon pysymiseen.

    Harrastuksen alkuaikoina mulla oli pystyssä monia erilaisia projekteja, joihin inspiraatio ei koskaan pysynyt aktiivisena kahta tai kolmea viikkoa enempää, sillä ilman selkeitä tavoitteita koko harrastus oli vain hairahtelua sinne ja tänne. Vasta Trostlosin perustamisen jälkeen löysin sen oman tavan harrastaa, säilyttää inspiraation tasaisena ja vakiinnuin niille sijoilleni. Oma tapa harrastaa tarkoittaa minun tilanteessani selkeitä tavoitteita kasvatuksen ja hevosten suhteen, vapaata ja rentoa tarinointia, kilpailua porrastetuissa ja tallin kehittelyä. Laatuarvosteluihin tähtääminen kuuluu myös olennaisena osana harrastukseeni, sillä rakastan suunnitelmien tekoa, tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista.


  • Oreihin hurahtaneet

    Mullekin tämä harrastus on pakopaikka arjesta ja sellainen tapa, josta ei enää pääse irti. Kymmenen vuotta jo takana. 😄 Nykyään hevostelu irl on opiskeluiden takia niin vähäistä, että v-hepat lievittää pahinta ikävää. Virtuaalimaailmassa on lupa unelmoida suuria ja toteuttaa luovuutta. Roolipeliin painottuvassa Hukkasuossa pääsen myös elämään täysin erillistä elämää, kun oikea elämä potkii päähän. Virtuaalitallien kautta kiinnostuin myös koodeista ja grafiikasta, mitä oon lopulta päätynyt opiskelemaankin. Nyt voin hyödyntää tämän harrastuksen kautta opittua opiskeluissa ja vastavuoroisesti soveltaa koulujuttuja virtuaalihevosiin. 😆


  • Brittiponeilijat

    Virtuaalimaailmassa saan toteuttaa unelmiani ja käyttää mielikuvitustani. Mulla on ollut monia talleja aikaisemmin ja nyt olen löytänyt sen oman juttuni, ja olen tässä harrastuksessa tällä hetkellä todella onnellinen! IRL-elämässäkin yhtenä unelmanani olisi kasvattaa tulevaisuudessa ihania brittiponeja Englannissa (joo, mulla on aika isot unelmat), ja tämän harrastuksen avulla voin tavallaan tehdä sitä juttua, virtuaalisesti 😄



  • Itsekin tänä keväänä parin vuoden hiatukselta palattuani olen pariin otteeseen tätä miettinyt :'D Tai oikeastaan jo viime vuoden puolessa välissä, kun aloin palailua harkita ja suunnitella. Tallin pidon olen aloittanut pikkutyttönä vuonna 2007 ja hoitamisen kai pari vuotta sitä ennen, eli kai minuakin voi jo vähän vanhemman kastin harrastajaksi sanoa.

    Emmein pitkään ja hartaasti pallotellen juupas, eipäs ajatuksia päässäni, ennn kuin päädyin palaamaan. Perjaatteessa tämä harrastus on ajanhukkaa. Tietyllä tavalla tästä harrastuksesta ei saa mitään ‘hyötyä’ reaalielämään. Se vie aikaa, ‘passivoittaa’ koneen ääreen ja koneen ääressä istuessa ryhti heikkenee ja kunto laskee. En ole koskaan oppinut koodaamaan, osaan tiettyyn pisteeseen asti leikkiä valmiilla koodeilla ja muokkailla niistä haluamani kaltaisia, mutta en osaa koodata sivua ‘allusta loppuun itse’. Myönnettäköön, että hevosten saralla on oppinut paljon asioita, joita ei välttämättä olisi tullut oppineeksi ilman tätä harrastusta. Tiedän eri lajeista, roduista, väreistä ja periytymisestä varmasti enemmän, kuin mitä tietäisin ilman tätä harrastusta. Myös tietyn lainen silmä hevosen rakenteen ja ilmeen kannalta on kehittynyt. Rakennetuomariksi en näillä tiedoin ja taidon lähtisi, mutta tietyn laista yleisilmeen ja -kuvan tuntemusta minulta löytyy - varsinkin sen suhteen, mikä miellyttää omaa silmää.

    Mutta jos tämä kerran on ajanhukkaa, miksi harrastan? Hyvä kysymys. Kaipa minua kiehtoo ajatus siitä, että voin olla mitä vain ja kaikki on mahdollista. Oikeassa elämässä olen ikäni ‘haaveillut’ omasta hevosesta ja isommista luokista, vaikka tiedän, ettei hevosen omistaminen ole juhlaa ja sanonnat ‘huoleton on hevoseton’ pitää paikkansa. Siinä missä (ainakaan vielä) minulla ei ole mahdollisuutta IRL-elämässä pitää hevosta, omistan v-hevosia tällä hetkellä varmaan toista sataa. Täällä minulla voi olla se GP-tason kouluhevonen, 160cm hyppäävä estetykki, neljän tähden kenttää vetävä vauhtihirmu, palkinto orii ja vaikeaa valjakkoa kisaava kärrypolle - ja mikä parempaa, ei vain yhtä vaan useampia. Halutessani minulla voi olla hehtaarien tilukset, 5 kenttää, 3 maneesia ja valtavia laitumia 500 hevosen tallin kera ja vaikka sadalla työntekijällä (tallityöntekijät, ratsuttajat, kilpailijat, valmentajat jne)

    Ja jos joskus ei laumasta ehdikään huolehtia vaikkapa opiskelujen takia, voi koneen sulkea kuukaudeksi tai vaikka kahdeksi ja kaikki on tallella edelleen kiltisti odottamassa ajan ja inspiksen paluuta :'D


  • Ratsuponeilijat

    Vähän vaikea sanoa mikä on saanut jäämään tämän harrastuksen pariin, mutta joku tässä vaan koukuttaa 😄 Mukavaa tässä harrastuksessa on, että saa toteuttaa hevosunelmiaan virtuaalisesti jos se ei oikeassa elämässä onnistu. Harrastan mahdollisimman realistisesti ja keräilen poneilleni laatispalkintoja, mutta myös rento tarinointi on mukavaa.

    7 vuoden aikana pystyssä on ollut ties minkänäköisiä talleja ja olin pitkään tietämätön millaista tallia haluan oikeasti pitää pystyssä pidempään kuin muutaman viikon. On tullut tehtyä ratsastuskoulua, oriasemaa, shettissiittolaa, harrastetallia, puoliverisiittolaa, yksityistallia yms… Lopuksi kuitenkin päädyin ratsuponien pariin ja ne on koukuttanut minut täysin ja niitä on tullut kasvatettua nyt 2 vuotta.

    Jos en koskaan olisi päätynyt bittiponien pariin, kirjoitustaitoni olisivat varmasti paljon huonommat. Koodaamistaito on kehittynyt nollasta ihan tyydyttävälle tasolle ja tuntuu hassulta jos joku kavereistani ei osaa koodata yhtään 😄



  • Jo joskus ihan ala-asteen alkuaikoinani siskoni kaverinsa kanssa oli keksinyt virtuaalitallit, ja siitä lähti minunkin harrastukseni. Olin ihan tosi monta vuotta hoitajana, mutta viimeiseksi jäi sitten Virtuaalitalli Sewek jonka lopetellessa laitoin sitten oman tallin pystyyn vuoden 2013 alussa. Ensin se oli yksityistalli, jossa oli pari mounttia, mutta sitten siirryin pelkkään kasvattamiseen, koska tallilleni ei oikein niitä yksityishevosia löytynyt :,D Niistä parista mountista on sitten tähän pisteeseen tullut.

    Mountti oli helppo valinta. Olen ihan henkeen ja vereen mounttihullu (joidenkin mielestä vähän liikaakin…) entisen vuokraponini ansiosta (joka on onneksi mukana elämässä edelleen 💙), ja koska sen lisäksi tykkään kehittämisestä tuo kasvattaminen tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Palkintoja tavoittelen, koska ajattelen laatuarvostelupalkinnot yms. laadun takeina ja lisäksi ne auttavat jälkeläisiä saamaan paremmat pisteet laatiksissa. KTK-palkinnon haluaisin kaikille, että sitten jos kuvat loppuu kesken ei tarvitse metsästää sertejä vähän huonommilla kuvilla vaan kantakirjaan pääsee vanhempien perusteella. Tähän kasvatushommaan olen tykästynyt ja tähän aika varmasti jäänkin.

    Jos en virtuaaliheppailisi, niin luultavasti käyttäisin sen ajan poniaiheisten lehtien, kirjojen ja sivujen tutkimiseen sekä tietysti itse talleiluun. Olisi vaikea kuvitella elämää ilman virtuaalihevosia, kun suurimman osan elämästäni olen tätä harrastanut 😄 Vihkotallejakin minulla on ollut, mutta kuvien saamisen vaikeuden takia olisin varmaan siirtynyt tänne. Olen aika varma, että olisin tänne ennemmin tai myöhemmin löytänyt, mutta jos en virtuaaliheppailisi, rustailisin varmaan vaan mounttien sukutauluja paperille tai muuta vastaavaa. Sitten päätyisin tänne. Noh, ilmeisesti minun kaikki tieni johtaisivat virtuaaliponien pariin 😄



  • Mä en rehellisesti enää oikein tiedä, miksi harrastan. :thinking: Ok, ei tätä pysty lopettamaankaan kun on sen 16 vuotta kohta enemmänvähemmän aktiivisesti harrastanut, eli suurin osa koko elämästä. Pelottavaa melkein. En tästä samalla tavalla osaa ainakaan tällä hetkellä nauttia kuin silloin kouluikäisenä, mutta joku tässä silti vetää vielä puoleensa. Yritin hetken aikaa olla ilman joku aika sitten, mutta mun oli hirveän vaikea keksiä täytettä mun vapaa-aikaan ilman virtuaalihevosia. Kun en oikein tee muuta kuin käyn töissä ja kyhjötän kotona, tallillakin vain kerran pari viikossa. Jollainhan se pitää päivänsä täyttää, niin miksei sitten näillä…

    Suurin ongelma mulla nykyään tuntuu olevan se, etten oikein tiedä mitä tältä harrastukselta haluan. Tai okei, tiedän mitä haluan, haluan paljon asioita, mutta en löydä tarpeeksi energiaa lähteä toteuttamaan niitä asioita siten kuin haluaisin, vaikka aikaa oliskin. Kaipaan esimerkiksi kauheesti sitä Pollux-hevoskirjojen ja Hevoshullun sarjisten innoittamaa mystistä piirroshärpäketarinameininkiä, mutta jostain syystä kaikki mun hevoset ja tallit on silti sitä tasaista persoonatonta massaa. 😄 Ne vaan on. Usein mulla on ihan hyvä idea, mutta sitten semmoinen himokasvattajakisaajatittelienkerääjä-akka villiintyy ja kas kummaa mulla on taas 50 uutta persoonatonta hevosta, joilla edetä näissä asioissa nopeasti. Hmh. Ehkä se on jotain mielikuvituksen puutettakin.

    Ja kas näin kadotettiin se punainen lanka koko aiheesta. Joo. Long story short: en tiiä mikä se suola on. Tykkään näpertää…?



  • Kun ei tästä irtikään pääse. Ennen Daffodil Farmin (ja heti perään Daff Akhal-Tekesin) perustamista pidin parin vuoden tauon virtuaalihevostelusta. Sitä ennen olin ehtinyt harrastaa enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo vuodesta 2004. Tauon aikana keskityin toiseen rakkaaseen harrastukseeni, runojen kirjoittamiseen, ja julkaisin jopa e-kirjankin. Pikku hiljaa veri alkoi kuitenkin niin sanotusti vetää takaisin hevostelun pariin. Minua kiinnostaa hevoskasvatuksessa bisnespuolen lisäksi uuden luominen, genetiikka sekä linjojen jatkaminen ja niinpä se onkin minulle luontainen tapa harrastaa. Rakastan niitä hetkiä kun hevoseni menestyvät tai kun oma kasvatti löytää uuden kodin. Voisi jopa sanoa, että harrastan tuota tunnetta varten.


  • Suomenhevoskasvattajat

    Kuten aika monella muullakin, niin enemmän tai vähemmän yli kymmenen vuotta mukana pyörineenä, niin eipä sitä ilmankaan osaa olla. + nyt kun oon löytäny vihdoin itselle mieluisimman tavan harrastaa, niin mikäs tässä!


  • WESTERNRIDERS

    Minä olen harrastanut jo niin pitkään etten osaa enää ilman olla xD mutta nautin siitä, kun saan hevosia valmiiksi; kisakalenterit täyteen, jälkeläisiä tarpeeksi… Olen tällainen lista-ihminen, ja koneella onkin pitkät listat suunnitelmia hevosten suhteen ja aina on yhtä nautinnollista saada listaa lyhyeksi 🙂


  • Piirrosharrastajat

    En tiiä voinko itseäni enää edes harrastajaksi laskea kun viimeisistä elonmerkeistä virtuaalimaailmassa on vierähtänyt kohtuullinen määrä vuosia… Eksyin nostalgian nimissä ht.nettiin ja sitä kautta sitten tänne ja joku pieni kipinä heräs harrastusta muistellessa. ☺ Mun motivaationa on aina toiminu piirtäminen, rakas harrastus, ja aattelin että sitä kautta voisin ehkä jopa palailla näihin kuvioihin. Hyvin kevyesti tosin.

    Kovin kunnianhimonen en ikinä ollu; kisaamiseen, näyttelyihin tai jalostukseen into ei koskaan oo riittänyt (vaikka on hienoa että jotkut tekee sitä ihan urakalla, tuo virtuaalimaailmaan todentuntua). Piirtäminen ja kirjottaminen, poneille persoonien luominen on kiehtonut tässä hommassa aina eniten. Joskus pyöritin pientä tallia ja harrastin aktiivisesti, nykyään lähinnä palaan katselemaan mitä tänne kuuluu. Voisin kuvitella osallistuvani taas pienissä merkeissä, vaikka tosiaan piirtelemällä ja jos nyt oikein innostun myös jonkun tallin porukkaan liittymällä… Saa nähdä.

    Kuitenkin niin paljon olen tältä harrastukselta joskus saanut että en tästä varmaan kokonaan irti tuu ikinä pääsemään!


 

5
Online

780
Käyttäjät

10.1k
Aiheet

178.1k
Viestit

Kysyttävää, kommentoitavaa tai palautetta? Ota yhteyttä suoraan ylläpitäjään (Tilli): maatila.pemberley@gmail.com.

Looks like your connection to Keskusta was lost, please wait while we try to reconnect.