@humutin
Todellakin suosittelen! Siinä tuli paljon myös ajankuvaa ja kunkin aikakauden ajatusmalleja. Esimerkiksi ei uskottu, että jokin laji voi kadota sukupuuttoon ihmisen toiminnan ansiosta, koska jumala on luonut maailman ja ei siellä nyt vain voi käydä niin. Tosin on sanottava, että stellerinmerilehmän sukupuuton varsinaisia syitä ei tiedetä tarkasti tai ainakin niistä käydään keskustelua, se kävi ilmi kun piti tietysti mennä googlaamaan tietoja lajista. Se oli ilmeisesti harvinainen jo löytymisensä aikoihin, mutta mikä sitten oli se lopullinen niitti lajin katoamiseen, niin tiedä häntä. Ei ihminen kyllä millään tavoin auttanut asiassa, joko suoraan eläimiä metsästäen tai välillisesti metsästäen merisaukkoja, jolloin merisiilien tärkein vihollinen katosi, merisiilien määrä kasvoi ja ne taas söivät stellerinmerilehmien levät.
Kirjassa sivuttiin myös luonnonsuojelua pieneltä osin, sen kehittymistä ja esimerkiksi munien keruuta kokoelmiin. Ja miten pienestä lopulta oli kiinni, että stellerinmerilehmästä saatiin ikinä ylipäänsä tietää mitään. Näin jälkikäteen ajatellen, kirjan luettua, tulee nimittäin mieleen, että oli kyllä ihan hyvät mahikset, ettei sen olemassaolo olisi koskaan päätynyt tiedeyhteisön tietoisuuteen. Että se olisi voinut ihan hyvin elää ja kadota ilman että nykyään tai silloinkaan olisi tiedetty mitään. Korkeintaan jäänyt elämään alkuperäiskansojen legendoihin puolimyyttisenä eläimenä: parhaimmillaan liki kymmenmetrinen, kymmenen tonnin painoinen hylkeenkaltainen eläin vanhoissa taruissa, joo ihan heti uskotaan... Mutta joo, se tästä, ei tule liiaksi juonipaljastuksia.
