M
@eedla-s 256 sanaa Taikailua:
Pieni punainen suomenhevonen katseli minua tuuhean otsaharjansa takaa hieman epäilevästi. Eedla oli kertonut minulle että Taika olisi hieman arka, joten en kiirehtinyt tamman luokse, vaan annoin sille aikaa tottua minuun ja vain puhelin tammalle, liikkuen eteenpäin aina silloin, kun tamma itse näytti siltä että se olisi hieman rennompi.
Vaikka tämä taktiikka ottikin hieman enemmän aikaa, oli se silti varmasti Taikalle miellyttävämpää ja vielä päästessäni tamman luokse vietin hetken sen kanssa vain rapsutellen ja jutellen pehmeällä äänellä toiselle, ennen kuin napsautin narun lukon kiinni tuon riimuun ja lähdin taluttamaan Taikaa kohti tallia. Tamma ei oikeastaan missään vaiheessa vaikuttanut olevan kovinkaan myyty idealle oudon ihmisen hoidettavana olemisesta, mutta rauhalliset liikkeeni sekä jatkuva juttelu tammalle taisivat tehdä teränsä, sillä Taika tuntui kuitenkin hiljalleen rentoutuvan ja se ei ollut ehkä niin jännittynyt ja säpsy koko ajan, vaikka se säpsyikin tasaisesti jokaista kolahdusta ja napsahdusta mikä jostain kuului.
Alkaessani harjaamaan Taikaa tamma jännittyi uudelleen, mutta kunhan vain pidin omat liikkeeni rauhallisina ja jatkoin sille juttelemista sain Taikaa taas kerran rentoutumaan ja mitä pidemmälle harjaukseni eteni sitä paremmin, sain Taikaa rentoutumaan ja loppupeleissä tamma alkoikin olla jo suhteellisen rento ja se uskalsi jopa ajoittain hieman lepuutella takastaan, minkä otin vain hyvänä merkkinä edistymisestä tamman kanssa.
Tietenkään ihan täysin rennoksi en missään vaiheessa onnistunut Taikaa saamaan, mutta se, että tamma uskaltautui rentoutua tuntemattoman ihmisen sitä käpäillessä oli mielestäni jo paljon ja palauttaessani tammaa takaisin tarhaansa yritin saada sen olon vieläkin rennommaksi jos se vain enää oli mahdollista ja tarhaan jäikin hieman rennomman oloinen suokkipallo minun palatessani palauttamaan tamman harjat paikalleen ja siivoamaan jälkeni.
(ps. satutko tietään kuka sen kuvissa on?)
