Miten löytää kipinä takaisin harrastuksen pariin?
-
Siinäpä se otsikossa tulikin jo Miten siis löytäisi kipinän takaisin virtuaalihevosten pariin?
Millaisia keinoja teillä on ollut muuttaa suuntaa, jos on tuntunut siltä, ettei enää kiinnosta harrastaa, mutta silti ootte sitten kuitenkin jatkaneet?
Mulla ei tällä hetkellä ole kamalasti aikaa koulun takia (aika tiivis paketti; 150op 1v2kk) että oikeastaan melkein kaikki aika menee kouluun ja sitten kun on aikaa, hetken istuu koneella ja miettii ettei omista hevosista ja talleista tule koskaan mitään, koska ei jaksa ja ei ole inspiraatiota tai sellaista fiilistä. Oon tässä yrittänyt elvyttää paria tallia takaisin elävien kirjoihin, mutta seinät kaatuu kasaan ihan kohta Tekisi mieli laittaa kaikki omat hevoset pois tai myyntiin, muutamaa juuri ostettua lukuunottamatta.
Mitähän tässä siis tekisi? Onkohan tämä nyt todella sitä "lopun alkua"?
-
Mulla oli pitkään tosi nihkeä olo virtuaalihevostelun suhteen. Mikään ei enää oikein tuntunut omalta, kaikki oli vain työlästä eikä yhtään kivaa. Taukoilin, kerran jo päätin lopettaakin, taukoilin lisää. Aina kun palasin tauolta kaikki tuntui hetken kivalta ja sitten iski taas jonkinlainen uupumus. Harrastuksen pitäisi kuitenkin olla hauskaa eikä aiheuttaa vain lisää stressiä, sitä on oikeassa elämässä ihan riittävästi.
Lopulta tajusin mistä kiikastaa; olin asettanut itselleni ihan liian korkeat tavoitteet. Kaikki hevoset olisi pitänyt kiikuttaa laatiksiin, kirjoittaa luonteita ja sukareita ja valmennuksia ja ties mitä. Jotenkin kaikki persoonallisuus oli vain kadonnut siitä touhusta ja Viisikon sivuilla käyminen aiheutti pelkkää ahdistusta. Tänä keväänä päätin sitten lyödä Viisikon suhteen lapun luukulle, vien hevoset omalla tahdillani laatiksiin ja sitten kuoppaan. No, hidastahan tämä on kun ei vaan inspaa kirjoitella, eli tässä puolen vuoden aikana olen saanut aikaiseksi ilmoittaa yhden hevosen laatikseen Mutta enää ei tarvitsekaan ottaa paineita.
Sen sijaan Namyshill tuntuu aina vain enemmän ja enemmän just mun jutulta. Suurtalli, johon voin hankkia ihan mitä rotuja vain, ihan mihin käyttöön vain, ilman mitään stressiä laatiksista tai vaikka niistä päiväkirjamerkinnöistä. Vaikka Namyshillissä on jumalattomasti työtä (esim. tänä vuonna olen tehnyt sivut 977 hevoselle, tuonut 250 hevosta jne) niin se on kivaa ja palkitsevaa. Ja tän fiiliksen mukana on tullut myös pitkästä aikaa halu tehdä yhteistyötä muiden harrastajien kanssa, olen ollut paljon kiinnostuneempi muiden talleista ja kaikkineen koko harrastus tuntuu taas antavan mulle paljon enemmän kuin vuosiin.
Eli tän pitkän sepustuksen pointti on kai se, että pitää löytää se "oma juttu" ja harrastaa sen mukaan. Ainakin omalla kohdalla tää on toiminut ja nykyisin istahdan koneelle aina intoa puhkuen.
-
Täältä suositus myös suurtallille päätallina.
Sinne saa useita erilaisia prokkiksia sisään ja voi muuttaa koko hevoskannan tavoitteet kerralla. Mäkin aloitin Lukariksen rotukeräilytallina, missä harrastan ihan jokaista kisamuotoa. Sitten aloin huomaamaan et tykkäänkin parin tarkemman linjan jalostamisesta ja osallistuin pariin jalostusprojektiin, jonka hevosia tuli myös. Ne vanhemmat hevoset kategorioista, mistä en ole syystä tai toisesta innostunut on nyt pienemmällä liekillä, mutta mikään ei estä niihin palaamisesta. Nyt seuraavaksi olen alkanut tutkimaan pelkkien näyttelyhevosten ja siitostammojen potentiaalia innostajina. Suurtalli ei niin rajoita samalla tavalla kuin tallit, minkä tarina ei niin jousta yhtä paljon. Ja näitä on kiva pitää sivuprojekteina muutenkin.
Toisena ihan ehdottomasti suosittelen aktiivista juttelua samanhenkisten virtuaaliharrastajien kanssa. Ilman heitä jaksaminen olisi kyllä itselläkin vähissä. ️
-
Aika auttaa minulla kadonneen motivaation löytämiseen. Olin parhaillaan 3 vuotta melkein kokonaan offline. Taas löytyisi intoa vaikka kokopäiväiseen tekemiseen. Kiireisinä hetkinä on pakko jättää kaikki harrastukset taka-alalle, mutta tilanteen rauhoituttua kipinä taas löytyy.
(Kahteen edelliseen vastaukseen viitaten, suurtalli ilman kummempia tavoitteita löytyy täälläkin.)
-
Auttaisko harrastustavan muutos?
Esim. Jos aiemmin on omistanut suurtallin, niin väsäisikin nyt kolmen hevosen pihatallin. Tai jos ennen on mennyt laatishaaveet edellä, niin nyt keskittyisikin tarinointiin. Vaihtaisi aivan suuntaa jos nykyinen tyyli ei enää maistu
-
Harrasta omaa vauhtia, teet sen mitä jaksat/pystyt/haluat
-
Harrasta omaa vauhtia, teet sen mitä jaksat/pystyt/haluat
Tää mitä @Tilli sanoi on mun mielestä ehdottomasti tärkeintä. Harrastaa sillä vauhdilla ja sillä tavalla, mikä on itselleen mieluista. Jos joku omassa tekemisessä ei motivoi, niin miettii sitten, että olisiko joku muu asia/tapa, joka motivoisi. Mulla ainakin auttoi jossain vaiheessa se, että laittoi kaikki sellaiset hevoset pois, jotka ei motivoinut. Jäljelle jäi vaan ne, mitä katsoessa tuli oikeasti hyvä ja kiva fiilis.
Virtuaalihevosissa on onneksi se iso etu, että ne ei kuole/ikäänny/näänny nälkään, vaikka ne jättäisi vuodeksi tai kahdeksi vaan olemaan. Eli ei kannata stressata siitä, että mitä jos nyt ei olekaan motivaatiota. Jos stressaa se, mitä esimerkiksi kasvattajat ajattelee, niin toki voi laittaa viestiä/topan tähän aiheeseen liittyen, mutta monesta aiemmasta topasta on kyllä huokunut sellainen yhteistsemppaus tauolle jäävää kohtaan, etten siitäkään huolestuisi Tää on kuitenkin vain harrastus.
Tsemppiä!
-
Mulla on useampaan kertaan ollut niin huono fiilis harrastuksesta että oon päättänyt lopettaa - kahesti. Se vetää kuitenkin takasin puoleensa, kun sen oikeasti antaa olla. Sillon kun ei huvita pikselöidä, en pikselöi. En myöskää ees yritä tehä asioita mitkä ei kiinnosta.
-
Aika on yksi mikä auttaa, itse oli poissa lähestulkoon 6 vuotta? (tunnen itseni vanhaksi aina välillä) ennen kuin heräsi uudelleen mielenkiinto lähteä luomaan jotain uutta. Muutin toimintatapoja = ei liikaa paineita, teen mitä haluan/pystyn ja jaksan. Hevosmäärä pidetään maltillisena ja jos/kun rupee kiikastamaan niin karsitaan hommia.
Jos tuntuu ettei jaksa päivitellä sivuja, älä päivitä. Jos tuntuu ettei jaksa tarinoida, älä tarinoi. Pahin mitä motivaationpuutteessa voit tehdä on pakottaminen. Se syö viimeisenkin mielenkiinnon mistä tahansa harrastuksesta
Jos mahdollista, niin jätä talli/t hetkeksi hiatukselle. Stemppiä, eiköhän se virtuaalinen heppakärpänen puraise vielä uudelleen!
-
@tilli said in Miten löytää kipinä takaisin harrastuksen pariin?:
Harrasta omaa vauhtia, teet sen mitä jaksat/pystyt/haluat
Tämä.
Ei tätä harrastusta oo pakko suorittaa.Itekki välil lähinnä kahtelen vaan sivusta pitkiäki aikoja sen verran, että oon tavoitettavissa (sekään ei tietty pakollista), välillä sivutan jonku hevosen, teen muutaman varsan tai osallistun kisoihin, tai sitten en.
-
Miten siis löytäisi kipinän takaisin virtuaalihevosten pariin?
Mulla se löytyi melkein kahden vuoden on/off-tauon jälkeen hitaasti ja hukkuu yhä hetkittäin, silloin en edes avaa konetta/pikselisähköpostia ja annan vain olla. Harrastuksen kuuluu olla kivaa, joten teen myös vain niitä kivoja juttuja. Sama pätee mahdollisiin vastuuhommiin: jos joku ei enää innosta kunnolla niin ei ole mikään rikos lopettaa eikä sitä tarvitse sen suuremmin perustella.
-
Mäkin menetin mielenkiinnon. Mietin, että miksi teen laatishevosia. Se on joskus (harvoin) ihan kivaa, mutta teen sitä vain, jotta niiden jälkeläisistä tulisi uusia laatishevosia, ja sitten seuraava sukupolvi taas uusia! Olen aina tykännyt kirjoittaa, mutta ei kukaan oikeasti laatishevosten tekstejä kunnolla lue. Miksi kirjoittaa tekstejä, joista ei nauti kukaan? Tuntuu, että joillekin tarinatallien omistajillekin tarinoiden lukeminen on pakkopullaa, joten en halunnut kirjoittaa niitäkään. Muutenkin (tästä ajatuksesta saan varmaan taas paljon kritiikkiä): täysin hevoskeskeiset tekstit tympäisivät niiiiiiin lujaa.
Eräänä päivänä päätin, että kakat: minä teen just mitä haluan. Perustin Hopiavuoren hevostallin. Päätin, että kirjoitan vaikka ihan yksin niitä tekstejä, joissa etualalla on päähenkilöiden persoona. Miten juuri minun päähenkilöni kokisivat tämän hepan? Kaikkien päähenkilöiden ei tarvinnut edes olla sellaisia hevosjumalia, jotka tietävät kaikesta kaiken. Oikeastaan kukaan heistä ei tiedä. Ajattelin, ettei näitäkään juttuja kukaan lue, mutta edes joku nauttii näistä täysillä: minä! Ihmeellisesti moni muukin on kuitenkin näköjään halunnut kirjoittaa samanhenkisesti kuin minä ja Hopiavuoressa on aina ollut paljon kiinnostavia ja kivoja kirjoituskavereita.
Kai se kipinä sitten oikeasti on siinä, että tekee juuri sitä, mitä rakastaa. Mitä väliä, vaikka evm-sukuinen pakasteeton virtuaaliruuna on ns. "turha" virtuaalimaailmassa? Ei se ole mulle turha, jos mun hahmo rakastaa (tai vihaa!) sitä ja mä rakastan kertoa siitä. Sehän on kaikkea muuta kuin turha! Mitä sitten, jos tosi moni on sitä mieltä, että mitä mä edes teen virtuaalitalleilla, kun kirjoitan 90% hahmojen välisistä suhteista ja varmaan vaan yhden prosentin hevosista? Mullahan on kivaa, enkä tee kenellekään pahaa. Jos joku tykkää että esim kisakalenterin päivitys on kivaa nollausta, niin kehotan, että sitten kisaa! Jos ne tekstit on kauheita, ei hevonen niitä tarvi ollakseen "hyvä". Sehän on hyvä sulle, jos tykkäät tehdä sen kanssa omaa juttua.
-
Ihanan paljon kommentteja tullut, kiitos lueskelen nämä nyt ajatuksen kanssa
-
@ireth said in Miten löytää kipinä takaisin harrastuksen pariin?:
(esim. tänä vuonna olen tehnyt sivut 977 hevoselle, tuonut 250 hevosta jne) niin se on kivaa ja palkitsevaa.
Ziisus! muutama kopukka. Ihanaa, että löysit itselles toimivan tavan harrastaa Oon tässä samanlaisen fiiliksen iskiessä aikaisemminkin miettinyt muutamia vaihtoehtoja, jotka vois toimia, mutta joihin en kuitenkaan ole koskaan sitten loppupeleissä tarttunut:
-
Ylläpitää vain myynti-/tuontitallia, jossa kaikki hevoset ovat kaupan. Tämä siksi, koska luomisen tarve ei lopu koskaan ja aina on näitä tuontihevosia paperilla, päässä, pöytälaatikossa... Noh ideana olisi, että kisaisin niillä sen mitä kisaan tai en ollenkaan. Jälkeläisiä hevoset saisivat jos ehtivät saada ennen uutta kotia. Tässä kuitenkin "pelkona" se, että talli jää täyteen hevosia tyhjänpantiksi, kun eivät kenellekään kelpaa. Valtava hevosmäärä stressaa, mutta toisaalta ei se ehkä olisi maailmanloppu, jos ne hevoset sitten siellä sivuilla roikkuisi toimettomana.. Kuvat saisi valita joko hevosen sivuilta (hevoskohtaisesti) tai kuvapankista jonka tekisin ihan vain näitä tuontihevosia varten tai käyttää omiaan ja tietysti kaikki tekstit jne. lähtisi hevosen mukaan.
-
Keskittyä vain ylläpitotehtäviin ja harrastaa yhden hevosen kanssa kerrallaan. (Mahdoton tehtävä, koska tulee aina joku kiva hevonen mieleen tai löytyy myyntipalstoilta upeita yksilöitä, jotka on ihan pakko saada omaan talliin.) Olisiko tässäkin siis ratkaisuna tuo myyntitalli? Mutta ei kukaan varmasti omia kasvattejaan tuollaiselle tallille myisi, eli pitäisi olla vain tuonteja.
@lithy said in Miten löytää kipinä takaisin harrastuksen pariin?:
Toisena ihan ehdottomasti suosittelen aktiivista juttelua samanhenkisten virtuaaliharrastajien kanssa. Ilman heitä jaksaminen olisi kyllä itselläkin vähissä.
Tämä voisi olla osittain toimiva ratkaisu ongelmaan, mutta tuntuu että oon ollut vuosi kaudet ns. "ulkopuolella" porukasta ja todella huonomuistisena en edes muista/osaa yhdistää kaikkia henkilöitä talleihin/rotuihin/piirros- tai valokuvaporukkaan jne. ja jotenkin "mukaan hyppääminen" tuntuu henkisesti raskaalta.
@helga said in Miten löytää kipinä takaisin harrastuksen pariin?:
Auttaisko harrastustavan muutos?
Esim. Jos aiemmin on omistanut suurtallin, niin väsäisikin nyt kolmen hevosen pihatallin. Tai jos ennen on mennyt laatishaaveet edellä, niin nyt keskittyisikin tarinointiin. Vaihtaisi aivan suuntaa jos nykyinen tyyli ei enää maistuKun keksisi ensin, mikä se oma tapa harrastaa on Siitä huolimatta, että oon harrastanut sieltä 2000-luvun taitteesta lähtien, en edelleenkään näin 23 vuoden jälkeen osaa sanoa miten haluaisin tätä harrastusta toteuttaa. On mua usein (näissäkin piireissä) sanottu tuuliviiriksi ja päättämättömäksi, mitä olenkin - kiitos adhd:n.
@maura said in Miten löytää kipinä takaisin harrastuksen pariin?:
Jos stressaa se, mitä esimerkiksi kasvattajat ajattelee
Todellakin stressaa! Se kun haluais todella panostaa toisten kasvatteihin ja saada kasvattajalle hyvän mielen siitä että kasvatti menestyy ja kasvatustyö saa näkyvyyttä. Mutta sitten kuitenkin käy näin ja petän omat ja (mahdolliset) kasvattajan tavoitteet ja toiveet. Mutta kiitos tsempeistä
@nikki said in Miten löytää kipinä takaisin harrastuksen pariin?:
Mulla on useampaan kertaan ollut niin huono fiilis harrastuksesta että oon päättänyt lopettaa - kahesti.
I feel you. Monestikohan oon lopettanut ja palannut takaisin. Hyvin monta kertaa. Joskus ht.netin aikana esim. tällaisesta taukoilusta sai kauheesti noottia ihan kuka vaan joka taukoili ja palasi takaisin Siksi taukoilua kohtaan on vähän sellanen fiilis, että ei saa taukoilla, pitää vaan jaksaa tai sit kokonaan lopettaa pysyvästi.
@Oresama hyvin sanottu oikeastaan kaikki. Näemmä kun muillakin näitä fiiliksiä on ollut, ehkä pitäisi jotenkin tuoda esille sitä, että kaikenlainen harrastaminen on ok ja erilaiset hevoset yhtä tärkeitä, ei kaikkien tarvitse olla samasta muotista laatispalkittuja kelvatakseen esim. jalostukseen.. en tiedä.
-
-
"Mutta sitten kuitenkin käy näin ja petän omat ja (mahdolliset) kasvattajan tavoitteet ja toiveet. Mutta kiitos tsempeistä."
Kun nykyään katsoo hevosten vähentämistopikkeja (syystä tai toisesta) niin ei ole yksikään kasvattaja tainnut olla silleen, että "oot huono omistaja kun nyt myyt takas/luvalla eteenpäin ja en enää koskaan myy sulle mun kasvattia".
Ja muutenkin tuntuu, ettei kasvattajatkaan "odota" että kaikki luvatut asiat tapahtuu hetinyt 1kk sisään vaan jollakin aikataululla kuten ht.netin aikana oli välillä fiilis. Itse olen saanut monia kivoja kasvatteja muilta vaikka en edes 100% varmuudella ole luvannut laatiksia. Samoin itse olen myynyt kasvatteja koteihin, joissa ei ole luvattu laatiksia."Siksi taukoilua kohtaan on vähän sellanen fiilis, että ei saa taukoilla, pitää vaan jaksaa tai sit kokonaan lopettaa pysyvästi."
Saa taukoilla. Tai olla on-off. Jos vaan jonkinlaiset ilmoituksen laittaa johonkin, vaikka profiiliin tai allekirjoitukseen.
Mahdolliset vastuuhommat kannattaa myös minimoida jos kaikki ei ole edes 65% kiinnostavia, ettei käy niin, että aina koneen avatessa pitäisi vaan hoitaa velvollisuuksia eikä niille omille hepoille, henkilöille tai mille lie ole aikaa jos nyt sattuisi motivaatiota olemaan.
Jos tuontitalli on sun juttu (tai mistäs sen tietää jos ei ole kokeillut), niin pystyyn vaan vaikka vain listana ilman suurempia ulkoasuja tai mitään jos sellasen tekeminen ei kiinnosta. Jos ei toimi niin lappu luukulle.
-
@jenna vastuuhommat on tällä hetkellä ne mitkä eniten tässä harrastuksessa kiehtoo ja pitää kiinni. Siis kantakirjatuomaroinnit, NJ tuomarointi ja sh kantakirjan ylläpito mutta ehkä se sitten on tuo myyntitalli, jota lähden joskus jalostamaan eteenpäin.
-
@elisa Hyvä, jos vastuuhommat eivät ole pakkopullaa. Ja harrastamistapa se on tuokin jos oma(t) talli(t) ei kiinnosta.
Kuten muutkin ovat sanoneet, niin nämä hepat ei kuole vaikkei niille joka päivä annakaan huomiota. Itselläkin pitkään ollut Räiskyvä paremmin menossa mukana kuin Heimis (tai muut projektit..) mutta eiköhän Heimiskin jossain vaiheessa saa taas enemmän huomiota. Omassa tahdissaan vaan tekee niitä asioita mitkä just silloin inspiroi.
-
@elisa En usko että sellaista valmista pöytää oliskaan. Se lähtee orgaanisesti kasvamaan kun viestittelee ekaks ees yhen ihmisen kaa Musta on paljon kivempi innostua yhdessä jonkun kaa sillee henkilökohtaisesti mielummin kuin huudella kilpaa isossa ryhmässä.
Ja pyh pah. Multa on lähteny tilastoa, ruunaa ja vaikka mitä muiden projekteihin. Kiva vaan et mun tallin verilinjat jollekin kelpaa. :'D
-
@jenna joo ei tosiaan, tällä hetkellä ne vastuuhommat on mukavinta puuhaa
-
@elisa No sitten lisää vastuuhommia! ..eiku. x)