Tulin tovi sitten työhaastattelusta kotiin ja takki on vähän tyhjä sen jäljiltä, mutta koetan avata tätä asiaa ettei tämä kovin paljoa pidemmälle veny.
Olen ensinnäkin todella pahoillani kaikesta mielipahasta ja tuohtumuksesta jota olen aiheittanut. Tarkoitukseni on oikeasti keskustella, ei jahdata yksittäistä ihmistä tai isompaakaan porukkaa, vaikka kerronkin suoria esimerkkejä (tälläkin kertaa ihan ilman nimiä) ja totta kai ajatus aloitusviestin tapauksessa tulee jostain, tällä kertaa useammasta aiheesta. Myös siitä suokkiristeytysasiasta. Kuitenkin toivon asioiden tappelevan ihmisten sijaan, ei minulla ole tarvetta saati halua ristiinnaulita Nikkiä (tai ketään muutakaan), vaikken henkilökohtaisesti suomenhevosristeytyksiä ymmärräkään.
Mielipiteiden, sääntömuutostoiveiden ym. takana on totta kai aina "minä haluan" tai "minä en halua". Kieltämättä polveilevan aloitukseni pointti kuitenkin yritti olla, että asiat esitettäisiin muodossa "miksi minä haluan" ja "miksi minä en halua". Ei perustelemallakaan aina yhtenäistä mielipidettä löydy eikä välttämättä tarvitsekaan, mutta ainakin keskustelun kaikki osapuolet ymmärtäisivät toisiaan vähän paremmin – parhaassa tapauksessa perustelemalla vähän avarretaan toinen toisemme näkemyksiä. Miksi johonkin halutaan muutos, miksi jokin toimi ennen paremmin tai huonommin.
Tarkoitukseni ei ollut liueta paikalta eikä todellakaan värvätä muita puolustamaan itseäni / tappelemaan puolestani. Minusta on ihan tarpeeksi, että minulle ollaan vihaisia tai minuun turhaudutaan. Tarkoitukseni ei myöskään ollut liueta paikalta kun pokka petti, vaan siirtyä hetkeksi sivuun, vetää henkeä ja tulla sitten takaisin. Kun jo aloitus sekä ainoa vastaukseni poikivat näin paljon tuohtumusta, todennäköisesti olisin vain tullut heittäneeksi bensaa liekkeihin kun aivan ilmiselvästi ilmaisen itseäni huonosti. Enkä nähnyt tarpeelliseksi todeta nukkuvani yön yli ennen asiaan palaamista, mikä todennäköisesti olisi pitänyt käydä huikkaamassa. Myönnän kyllä, että persoonani läpikäymisen jälkeen harkitsin tosissani, sanonko enää yhtään mitään.
Aiemmissa tapauksissa jos/kun olen jättänyt jonkin keskustelun jollain tavalla kesken, topic on mennyt silmissäni niin tulehtuneeksi ja siihen pisteeseen, ettei asia etene mihinkään päin vaan on pysähtynyt jankkaamisvaiheeseen – mikä on totta kai myös oma vikani. Niin itsepäinen kuin välillä olenkin, lähden ennemmin kävelemään kuin väännän asiaa joka ei omissa tai eri mieltä olevan silmissä selkeästi etene mihinkään, korkeintaan riidaksi. Mitään sanomatta poistuminen ei tieten ole tyylikäs vaihtoehto sekään, mutta "Tämä keskustelu ei nyt etene joten se saa osaltani jäädä tähän" tms tuntuu sekin aika huonolta vaihtoehdolta. Nettikeskustelujen "paketointia"kin tässä saa selkeästi opetella.