Tarinaheppailijat

Tällaisia meillä myynnissä: nätti risteytystamma (eli heti rikon ensimmäistä ehtoasi). Menee moneen lajiin, emänsäkin kisannut sitä sun tätä. Yhden ihmisen kenttähevoseksi olisi tästä nuoresta delibozista, jos ei pelkää haastavaa ratsua. Ja haasteista puheen ollen, jos haluaa aloittaa hevosen kanssa ihan alusta, niin tämä ihana curlyvarsa (tilauskuvan saa mukaan) olisi siihen sopiva kumppani. Tällä mustangitammalla taas on jännittävä, vähän surullinen taustatarina, jos oma villihevonen innostaisi. Toisin sanoen harvinaisempia rotuja minulla tarjolla!

Jos joku ei ole vielä rekisterissä, niin rekkaus onnistuu kyllä ennen myyntiä.

Heipähei ja värikästä syksyn alkua!

Näin syksyisin iskee suuremman tason heppakuume, mutta tällä kertaa ei silmääni ole osunut juuri sitä oikeeta virtuaalihevosta, joka muuttaisi Baffner Estateen. Sijainniton maatila, kilpatalli, jossa vuokratoimintaa hevosilla ja karsinoilla (jotka toistaiseksi täynnä, vuokraheppoja kyllä löytyy). Vuodesta 2017 toiminut, suht’ samalla toimintatavalla - vähän vain laajentunut…
Talliin pääset tutustumaan sivuilta ja jos lisäkysymyksiä löytyy, minut saa parhaiten kiinni sähköpostilla (trefoilhill(ät)gmail.com) tai IG directissä @baffner. Saa tottakai tässäkin kysellä, vastaaminen saattaa vain olla hitaammanpuoleista.

Tässä muutama ehto, joita hevosen tulisi mielellään olla. Tykkään ihan selaillakin vain, joten kaikkea saa kyllä listata

• Hevosen rodulla ei niinkään ole väliä, mutta mielellään puhdasrotuinen ja hevoskokoinen.
• Suvullinen
• Rekisteröity
• Tasokas, realistisesti
• Piirretty!

Ylläpitokotia etsii myös koulupuolella taitava australianhevostamma Barbie. Suurempia vaatimuksia ei hevosen kodille ole, kunhan nyt ei täysin unohdu.

Saatan tätä topaa pivitellä, jos tai kun hepoista haaveilen tulevaisuudessa…

Ei ole vanhaksi tulemista. :< Oon joskus aikaa sitten loukannut hevosen selästä tippuessa olkapääni ja siitä onkin lähtenyt sellaset selkä- ja olkapääjumikivut, että on enemmän tai vähemmän ollut jumissa ja virheasennossa koko täti pidemmän aikaa. Nyt sitten riuhdoin selän siihen kuntoon tällä viikolla, etten pysty enää makaamaan sängyssä tai istumaan yhtään missään 10 minuuttia pidempään. Koko ajan sattuu, särkee ja vihloo. Kävin hierojalla tänään ja tohon ei saa koskea enää kukaan kuin ammattilainen, en saa rullailla faskiarullalla tota enkä venyttää enkä treenata yhtään. Ainoastaan kuminauhalla hiukan jumpata ja kävellä.

Ja tällä selällä pitäs lähteä parin viikon päästä Lappiin

@humutin mun on pakko sanoa etten käsitä mistä noiden “väärin värjäytyneiden” kohtien kutsuminen luomiksi oikeen tulee, kun kyllähän hevosella varmasti voi ihossa olla luomia siten kuin muillakin nahallisilla elukoilla mutta siis @Anarchy a puollan, luultavasti kyseessä geneettinen “häiriö” eli somaattinen (paikallinen) mutaatio, jossa tietyn alueen karvat vaan valahtaa valkeiksi toisia reippaammin,

Ori muistuttaa joitain tapauksia, joissa on sieni-infektio jättänyt hevosen täplikkääksi, mutta koska se on nuori ja kimoutumassa, pidän tälläistä mutatoitunutta värihäikkää todennäköisempänä vaihtoehtona.

Ei ole kyllä ikävä opiskelijakämppiin ja Kontulan ihme kerrostaloslummeihin. Siellä oli aina bileet tai tappelu, joskus molemmat samaan aikaan, ja yötä päivää kauhee meteli. Että mä nautin, kun pääsin ekan kerran muuttaan Pohojanmaan perämettille mummojen keskelle kerrostaloon, ja erityisesti nyt kun asun vielä vanhempien mummojen keskellä vielä mettemmässä rivitalossa. Naapurin koira välillä ulvoo, mutta se ei haittaa, kun kävin juttelemassa ja tiedän että ne tekee sen eteen hommia. Toinen naapuri välillä rakentaa jotain tai kuuntelee musiikkia, mut melko lyhyitä aikoja, keskellä päivää ja yleensä hyvää musiikkia. Kaikki sanoo mulle pihalla hei toisin kuin missään Helsingissä ikinä ja kaikki pihan kakarat piirittää mun koirat laumana ja vooi miten poijjat nauttii kun kakskytä pientä kouraa silittelee samaan aikaan ja kaikki haluaa pitää sylissä ja halia. Oon omakotitaloihminen, koska siis en kauheasti halua nähdä edes muiden ihmisten naamoja saati sitten kuulla niiden päästelemiä ääniä, mutta rivitaloksi tämä taloyhtiö on kyllä maailman siedettävin. Pihat on vähä rempallaan, yleiset istutukset vähä hoitamatta, julkisivut vähä kunnostamatta ja leluja vähä pitkin yleista aluetta, mutta mitä sitten, kun kukaan ei häiritse mua olemassaolollaan?

Mutta oikeesti, jos koirat haukkuu, menkää juttelemaan. Aina kun muutan, kierrän moikkaamassa seinänaapurit ja sanon, että kertokaa jos koirat häiritsee. Yhden kerran yks mun parhaista mummonaapureista on vaan tullut, eikä mulla ollut aavistustakaan että Taavi haukku monta minuuttia kun posti tuli luukusta. Se oli helposti ratkastu, kun viritin korin siihen luukun alle niin herra Taavin mielestä ääni ei ollu enää vaarallinen.

@minni kiitos paljon!

Täältä löytyisi yksi kissa, jonka sivut ovat kadonneet liki samantein kun ne joskus sai, eikä omistaja ole kolmeen vuoteen ollut Keskustassa aktiivinen, joten uskallan sen antaa eteenpäin: ORANGE Lynx Kuvalliseksi, piirretyksi - kaikki käy. Mitään aktiviteettia en odota, mutta sivujen olisi hyvä pysyä pystyssä.

Ja koska oma lehmä ojassa , @Sonja voisi kysellä esim. näiden kissojen omistajilta, jos pentuja irtoaa