Hannoverinhevoset

@jp tackar

Fellbury Holly Jollylle tarjoaisin lopunelämän aktiivista kotia Honeycrustista! Luvassa VVJ-kisailua porrastetuissa sekä näyttelyissä käymistä + tottakai myös jälkeläisiä. Tavoitteena kantakirjaus ja VVJL aikanaan.

Myynnissä Honeycrustin tämän vuoden viimeiset varsat. Molemmat ponit ovat kantakirjakelpoisia ja edustavat kolmepolvista valjakkosukua. Varsojen uudelta kodilta odotamme kilpailemista VVJ:n kilpailuissa sekä kantakirjassa käyttämistä. Vanhemmat tulevat käymään ainakin VVJ:n laatuarvostelussa.

Myyntiehdot

t. Honeycrust Fazermint s. 15.12.2019
i. Honeycrust Rocketman ktk-II
e. Huovilan Geisha ktk-III

o. Honeycrust Nobody s. 16.12.2019
i. Mangon No-Face ktk-III
e. Burbacka Featherbelly ktk-II

etusivulle, vielä monta ponia myynnissä

etusivulle

etusivulle

@nikki said in Rupattelutopic, kaikille tylsistyneille:

Heittäytyisköhän sitä aivan hurjaks ja

päivittäis hevoslistauksen ja hevosten sivut ajantasalle!! vaatii kyl melkosta ponnistelua en oo ihan varma onko musta just nyt siihen

06.12.2019 Itsenäisyyspäivän maastoretki Virvatulessa (Viixi & Murmeladi)
Juuri ovensa avannut Virvatulen ponitila Paasselän rantamilla oli minulle ennestään pelkästään netin kautta tutuksi tullut tila. Tänään pääsisin kuitenkin tutustumaan puitteisiin ihan livenä ja olin tästä melkoisen innoissani. Ajelin maasturillani hevoskoppi perässä lumista hiekkatietä kohti navigaattorin näyttämää paikkaa. Virvatulen omistaja Bella oli kyllä etukäteen varoitellut, etteivät navigaattorit toisi meitä ihan tallin pihaan asti, vaan loppumatka pitäisi ajella vaistojen varassa. Ei loppumatkakaan hankala ollut, sillä hiekkatiellä ei montaa risteystä ollut. Kaarsin hitaasti maasturini Virvatulen pihaan parkkiin ja näin pihalla jo muitakin maastoon lähtijöitä. Otin piponi ja lapaset repsikan puolen penkiltä ja nousin autosta. Murmeladi hirnahteli kopista kimeästi ja yritti epätoivoisesti ilmoittaa saapumisestaan. “Moi!” kaikki huudahtelivat pihalla sekasortoisesti toisilleen.

Hevoset varustettiin Virvatulen vanhanajan romanttisuutta huokuvassa tallissa sulassa sovussa. Samalla rupateltiin ja tutustuttiin muihin ratsastajiin. Kun kaikki olivat saaneet hevosensa varustettua, talutettiin hevoset tallin pihaan ja noustiin satuloihin. Vetoratsukkona oli Bella suomenhevosruuna Saulilla. Reissun johtajana toimiva Bella ohjeisti muutkin ratsukot ennalta suunniteltuun järjestykseen; minä ja Murmeladi pääsimme jonon kolmansiksi. Matkaan lähdettiin Bellan johdolla rauhallisessa käynnissä. Välissä kurkisteltiin taaksepäin ja varmisteltiin, että kaikki olivat varmasti matkassa mukana ja pysyivät perässä. Toinen toistaan kauniimpia talvimaisemia alkoi avautua silmiemme eteen yllättävän pian poistuttuamme tallialueelta. Autoteitä ei ollut, eikä missään näkynyt asutusta. Kaikki juttelivat toisilleen, mikäli pystyivät ja tunnelma oli hurmaava. Pakkasta oli jonkun verran, mutta kukaan ei kylmyyttä valitellut, ainakaan ääneen.

Käveltyämme hyvän tovin Bella kysäisi kaikilta, olisivatko he valmiita ravaamaan. Kaikki myötäilivät ja raviin lähdettiin Bellan johdolla. Murmeladille tälläinen joukossa maastoilu oli melko uusi juttu ja se aluksi hieman ihmetteli, miksi tässä nyt piti näin jonossa ravata, mutta ymmärsi jutun juonen pian. Ravissa ei paljon maisemia ehtinyt katsella, mutta sen verran näin, että olimme järven rantamilla ja etteemme oli avautumassa pian metsän sijaan peltomaisemia. Pellon reunaan päästessämme Bella nosti kättään hieman ja siirsi koko porukan takaisin käyntiin. Nyt pakkanen alkoi purra poskiani ja vilkaistessani muita, oli heidänkin poskensa punaisina. Matka jatkui pellon poikki kohti laavua. Pellolla jouduttiin pieneen hankitreeniin, sillä lunta oli hevosten polviin asti. Murmeladi koitti välissä saada lunta suuhunsa ja upotteli turpaansa hankeen höpsösti.

Laavulla kaikki jalkautuivat ja venyttelivät hieman raajojaan. Hevoset kiinnitettiin jokaisella mukana olleilla riimuilla lähellä oleviin puihin ja porukka kokoontui laavulle. Bellalla oli mukanaan termarissa kaikille kuumaa kahvia ja voileipiä - oi tätä minun juuri tekikin mieli. Hotkaisin leivän silmän räpäyksessä ja jäin nauttimaan sormia lämmittävää kahvia. Rupattelun henki oli lempeää ja humoristista Bellan, Aavan, Eveliinan, Mariannen, Uwain, Laydan, Sislan ja Aprilin kanssa. Kun kahvit oltiin nautittu ja Virvatulen omistajakaksikon jännittävät kertomukset menneistä tapahtumista kuultu, oli matkan aika jatkua. Loppu matkasta otettiin laukkapätkiäkin pellolla, jossa hevoset joutuivat totisest nostelemaan kinttujaan. Kaikki hevoset olivat innoissaan laukkaamisesta ja olisivat halunneet ryhtyä kilpasillekin. Murmeladi esitteli muutaman sille erittäin harvinaisen pukinkin ja painoi pää viidentenä jalkana eteenpäin. Pellon reunassa hevoset saatiin takaisin kuriin ja jono muodostettiin siististi. Matka takaisin Virvatuleen taittui käynnissä päätähuimaavissa maisemissa.

etusivulle

Emäehdokas isäksi valikoituneelle orille meiltä:
Vaaleanruunikko Kapakkaruusu. Tamma on kisannut neljässä lajissa ja käynytkin jo muutamissa laatuarvosteluissa hyvin menestyen. Tavoitteena on vielä erjl, vvjl ja mahdollisesti joku näyttely arvonimi (Ch/Vir Mva). Ruusu on kaikin puolin todella näppärä hevonen, sopii luonteensa puolestakin hyvin siitokseen ja on kasvattanut pari edellistä jälkeläistään hellästi.
Edit/ Noniin, mulla meni ihan ohi silmien tuo piekkarivaatimus, Ruusu ei tosiaan tähän nyt sovikaan!