Tässä jo Konnan pk-merkintä, joka nyt näköjään vähän venähti. Kirjoittelen Lussen pk-merkinnän huomisen aikana, ja lisään sen sitten tähän viestiin.
Conny Djärv ja tapahtumarikas kesäpäivä - 324 sanaa
Vierailullani Heimdallissa olin tarjoutunut puuhailemaan tallin shettisorin Konnan kanssa. Mitä ilmeisimmin herra tunnettiin tallilla itse jekkumestarina, joten olin jo henkisesti varautunut päivän kujeisiin. Matkalla hakemaan ponia tarhasta pysähdyin hetkeksi jutustelemaan tallityöntekijän kanssa, jolta sain jo huvittuneen katseen sekä onnentoivotuksen kertoessani että olin tarjoutunut tekemään jotain Konnan kanssa tänään. Miten paljon voisi yksi poni keksiä viihdykkeitä itselleen?
Tähän kysymykseen sain vastauksen saapuessani Konnan tarhalle, joka yllätyksekseni olikin tyhjä. Tarhan takanurkassa puuaidan alin lankku näytti hieman kärsineeltä, eikä kauaa tarvinnut pohtia mitä oli tapahtunut - itse poni nimittäin oli onnellisena mutustelemassa ruohoa keskellä niittyä sekä hörisemässä kaikille tallin kauniille leideille. Huokaisin syvään, heitin riimunnarun olalleni ja lähdin talsimaan lähemmäs karkulaista. Jo pelkkä kävelymatka ponin lähietäisyydelle sai minut pyyhkäisemään hikinoron otsaltani, sillä tietty juuri tälle päivälle oli sattunut armoton helle. Kun Konna sai minut näkökenttäänsä ja tajusi aikeeni, se päästi minut ensin lähelle itseään ja lähti sitten veikein elein ravaamaan hieman kauemmas. Pienen tovin kestäneen kissa-hiiri-leikin jälkeen onnistuin houkuttelemaan orin viereeni ratsastushousujen taskussa olevilla nuhistuneilla omenanameilla.
Päästyämme talliin asti kiinnitin Konnan tallikäytävälle ketjuihin, ja olisi voinut luulla että tuon kokoinen poni voisi olla jo hieman uuvuksissa ravailtuaan auringonpaahteessa puolisen tuntia. Mutta ei. Koko harjausprosessin ajaksi riitti jos jonkinmoista aktiviteettia. Vähintään kaksi kertaa sain kerätä betonilattialta siihen kaadetun harjapakin sisällön. Vihdoin ja viimein poni oli kuitenkin harjattu, ja sillä oli suitset sekä suojat päällä. Suitsiin kiinnitin pitkän liinan, ja suuntasin mustan kujeilijan kanssa tallin kentälle.
Aluksi kävin ponin kanssa kaikki askellajit nopeahkosti läpi liinassa juoksuttamalla, joka sujui kuin sujuikin hyvin pienien alkuneuvotteluiden jälkeen. Parit pikku pukkisprintit tarttuivat matkaan mukaan laukatessa, ilmeisesti puhtaasta liikunnan ilosta. Tämän jälkeen ravailin huvikseni Konnan kanssa kentällä olevien kavalettirivien ylitse, ja päädyin itse saamaan vähintään yhtä paljon liikuntaa kuin ponikin. Loppuun kävelimme pikkulenkin tallin tilusten ympäri.
Palatessamme takaisin talliin riisuin Konnalta suojat ja vaihdoin suitset riimuun, sekä harjasin ponin pikaisesti läpi. Välissä kävin heittämässä tavarat takaisin paikoilleen. Ennen laitumelle takaisin suuntaamista huuhtelin vielä orin viileällä vedellä (tottakai pakollisten vesileikkien kera, kun tämä tapaus on kyseessä.)
Lystikäs ja Theo kesäpäivän maastoretkellä - 364 sanaa (tästäkin nyt näköjään tuli ihan tosi pitkä, eipä se varmaan toisaalta haittaa :D)
Viettäessäni päivän Räiskyvän suomenhevostilalla olin lähes pyytänyt saavani liikuttaa jonkin tallin upeista hevosista, ja sain kunnian ratsastaa Lystikäs-nimisellä orilla. Jenna oli jo etukäteen kertonut Lusseksi kutsutun liinakon olevan mitä rauhallisin tapaus, ja sain vapaat kädet hevosen liikutuksen kanssa. Näinpä olin päättänyt, että tämän päivän ohjelmassa olisi maastolenkki - kun Suomessa sattui nyt kerrankin olemaan melkeinpä mukavan lämmin kesäpäivä.
Tallustelin tarharivistön perälle noutamaan uljasta ratsuani, joka seisoi tyynesti oman aitauksensa nurkassa. Tarhan päälle yltävän puun varjossa takajalkaansa lepuutteleva ori osoitti tiedostaneensa minut kääntämällä päänsä suuntaani, ja jatkoi sitten lepoansa. Pujahdin aitalankkujen ali tarhaan, ja kiinnitin riimunnarun orin riimuun. Hetken pakollisen rapsuttelutuokion jälkeen lähdimme takaisin kohti tallia Lussen löntystellessä nätisti vierelläni löysän riimunnarun päässä. Suomenhevonen ei reagoinut ohittamiimme tammoihinkaan muuten kuin pienellä hörinällä - olisipa omatkin orit näin lunkeja tapauksia.
Olin jo sitomassa Lussea tallin seinän vieressä olevan hoitopaikan puomiin kiinni, kun huomasin sen jo nyt vaikuttavan hieman ärsyyntyneeltä kaiken maailman ötököiden pörrätessä ympärillämme. Niinpä jatkoimmekin matkaa tallin viileän käytävän suojiin, johon jätin orin ketjuihin kiinni lähtiessäni hakemaan kimpsuja ja kampsuja varustehuoneesta. Palattuani harjasin Lussen pikaisen huolellisesti, kiinnitin sille suojat jalkaan ja herran nyrpeistä ilmeistä huolimatta laitoin myös suitset päähän. Ennen lähtöä myös käytin varmaan kolmasosan ötökkämyrkkypullosta hevosen karvapeitteeseen ja nappasin raipan mukaani.
Kavuttuani orin selkään tallipihalla lojuvalta jakkaralta ohjasin sen pienelle tallipihan nurkalta lähtevälle metsäpolulle. Jennan kertoman mukaan polun varrelle alkaisi hetken päästä ilmestymään käsin tallilaisten väkertämiä kylttejä, joita seuraamalla kiertäisin juuri sopivan maastolenkin. Hetken kävelyn jälkeen nostin reippaiden pohjeapujen saattelemana ravin, ja pian eteemme aukesikin täydellinen tie laukkaamiselle - raipan avustamalla Lusse nosti rauhallisen ja tasaisen laukan. Ei ollut riemulla rajaa kun sai laukkailla luotettavan suokkipojan kanssa läpi kauniin kesäisen metsän.
Laukkapätkän jälkeen käveltiin pidempi tovi, ja kylttien ohjaamien polkujen johdattamana päädyimme myös kiipeilemään hiukan monttujen rinteitä ylös ja alas. Vaikka pikku mäkitreeni selvästi painoikin vähän päälle orilla, jaksoi se vielä laukata loppupäässä pätkän reippaasti - varmaankin sen voimittamana, että kohta pääsisi takaisin kotiin.
Tallille takaisin saavuttuamme en edes vaivautunut harjaamaan oria - ei se niin hikistä hevosta mitään auttaisi. Riisuin Lusselta suojat jalasta ja huuhtelin sen läpikotaisin viileällä vedellä pesukarsinassa, jonka jälkeen vaihdoin vielä liinakolle riimun päähän. Pari porkkananpalaa annoin orille hyvästä seurasta, ja talutin sen sitten takaisin tarhaan. Lopuksi palasin korjaamaan ympäri hoitopaikan betonilattiaa lojuvat kamppeemme pois.
