Ionic, GA ja... värijalostus!
Ottaisimme Virginian kanssa mielellämme sulan hattuumme siitä, että olimme ensimmäisiä harrastajia virtuaalimaailmassa, jotka katsoivat värien periytymisasiat suunnilleen kuntoon. Tai ainakin taisimme olla ensimmäisiä, jotka puhuimme asiasta ääneen, Virginia varsinkin. Saimme ajoittain myös pilkkaa niskaamme siitä, oli kuulemma liian realistista ja ketä kiinnostaa... No, maailma muuttuu.
Pääpiirteissään meillä on hevosten värien periytyminen ns. kunnossa: erikoisvärejä ei pulpahtele satunnaisesti näkyviin, kaksi rautiasta ei saa ruunikkoa varsaa ja niin edelleen. Muutamien rotujen (arabi, ahaltek, tersk, kalliovuortenhevonen) hevosille on merkitty ihan värien genotyypit sivuille ja ne määräävät värien periytymistä.
Lisäksi tämä värinörttiys näkyy siinä, että Ionicista löytyy kaikenlaista varsin eksoottisenväristä vipeltäjää. On voikkovärisiä ja kirjavia puoliverisiä, quartereistakin taitaa löytyä kaikki sillä esiintyvät diluutiot,nykyään myös hopea, sekä päistärikkö ja kimo. Suomenhevoslaumakin on suhteellisen värikästä ja niin edelleen. Toki pitäydymme näiden värien kanssa sillä tavalla realismissa, että emme kehittele roduille sellaisia erikoisvärejä, joita niillä ei reaalimaailmassa esiinny. Poikkeus on terskinhevoset ja voikkovärit, meillä on voikkovärisiä terskejä, mutta reaalimaailmassa moisia ei taida olla. Emme me nyt halua niistä luopuakaan varsinaisesti, joten olkoon.
Pakko on kuitenkin tunnustaa, että tässä ns. "realismissa" on muutamia sokeita pisteitä. Ensiksikin se, että kautta vuosien olemme törkeästi suosineet niitä erikoisvärejä, joten niitä on meidän hevosilla prosentuaalisesti varmasti paljon enemmän kuin reaalimaailmassa niitä esiintyy. Toiseksi on olemassa tiettyjä värejä, joita vähän ehkä kartan, ainakin silloin kun pystyn tai että ainakaan eivät ole homotsygootteja. Arabien kimoväritys on yksi esimerkki, terskeillä sama juttu. Periaatteessa yksittäinen hevonen saa meillä kyllä aina realistisen värin, mutta jos tehtäisiin tilastoja, niissä saattaisi olla pahojakin vinoutumia.
Ja sitten on nämä kirjavat, erityisesti tiikerinkirjava, mutta osittain myös lehmänkirjavien kanssa katson asioita melkoisesti sormien läpi. Eli varsinkaan kuvioiden periytyminen ei ole aina täysin realistista.
Tiikerinkirjavuuden genetiikkaa ei toki ole vielä selvitetty kokonaan, siinä on tiettyjä epävarmuustekijöitä, mutta se mitä siitä tällä hetkellä tiedetään, ei välttämättä päde Ionicissa. Tietenkin silloin Ionicin alkuaikoina ei tiikerinkirjavan periytymisestä ollut oikein tutkimustietoa. Nykyään siis olisi osittain, mutta en nyt oikein jaksa sitä noudattaa.
Minulle on toistaiseksi riittänyt se, että jos varsan toinen vanhempi on jonkin sortin tiikerinkirjava, varsasta voi tulla (ja yleensä tuleekin) jonkin sortin tiikerinkirjava. En ole tosiaan noista kuviotyypeistä ja niiden periytymisestä viitsinyt välittää enkä aio ehkä tehdä sitä vastaisuudessakaan. Varsinkin knabstrupeille on suht vähän kuvia tarjolla hevosmäärään nähden, niin että monen hevosen kohdalla on mentävä sillä mitä on.
Ja myönnän, että välillä myös tiikerinkirjavien pohjavärien kanssa saatan luistaa. Kahden rautiaankirjavat knabbarin varsa on saattanut olla pohjaväriltään ruunikko...
Lehmänkirjavien kanssa yritän olla vähän säntillisempi, murheita tuottavat varsinkin muut kuin tobiano, joka on yleinen ja kuviona tosi selkeä. Mutta muiden kanssa sitten saatan lepsuilla, meillä on nytkin mm. selkeä splashed white, jonka suvussa on tobianoa ja sabinoa, muttei splashia. Ja sitten kuvienkin tunnistusta saatan välillä vähän, noh, venytellä.
